Käytättekö päihteitä?

[niksuu93]

Keskustelusta voisi vetää lyhyesti sellaisen lopputuloksen, että harva introvertti on varsinaisesti kuitenkaan absolutisti vaikka käyttääkin ehkä keskivertosuomalaista vähemmän. Ja yleensä käyttäminen tapahtuu yksin kotona tai ihan pienessä piirissä, baarien tai yöelämän sijaan.

Monilla käyttö on myös hallitumpaa, eikä varsinaisesti humaltuminen ole kovinkaan monelle se päätavoite.

Kannanottoni tutkimukseen päättynyt

[Passepartout]

^^Totuuden nimissä mä kyllä nuorempana join ihan siinä missä muutkin. Siis opiskeluaikoina, kun halusin kuulua joukkoon. Olen usein miettinyt, että oliko kyse vain siitä että kirjaimellisesti yritin juoda seurani siedettäväksi mutta olen tullut siihen tulokseen että ei kyllä pelkästään. Silloin nuorempana nimittäin humala oli kyllä minulle oikeasti aika miellyttävä olotila. Se arabian halaaminen ei sitten niinkään, puhumattakaan siitä että minulle tuli aina hirvittävä krapula ja morkkis. Mutta en voi väittää etteikö se silti olisi ollut välillä oikein hauskaa.

Sitäpaitsi olen aina rakastanut sitä järkytystä ihmisten naamalla kun nuori nainen tilaa single malt -viskiä baarissa. Tuplana. Ja juo sen pohjanmaan kautta. Mikä on tietysti pyhäinhäväistys mutta en tiennyt sitä silloin, halusin vain brassailla viinapäälläni. Nykyään en pystyisi juomaan pöydän alle varmaan sylilastakaan. Se on tavallaan aika surullista.

Kun Niksuu mainitsi kahvin, niin kahvihan on ainoa syy nousta aamulla sängystä. Meillä juodaan Löfbergs Lilan Crescendoa, siinä on todella hyvä hinta-laatu-suhde. Kadun kaikkia niitä vuosia jotka tuhlasin vaaleapaahtoiseen kahviin. Koska olen auttamaton snobi, en suostu juomaan seisonutta kahvia. Enkä yleensä juo kahvia kuin yhden mukillisen aamulla, loppupäivä mennään sitten eri väristen teiden voimalla. Miten tee muuten pitäisi oikeasti taivuttaa?

Joskus koitettiin miehen kanssa polttaa sikareitakin mutta vaikka sikari itsessään tuoksuu tosi hyvältä, minä en tykkää yhtään siitä savun tunnusta suussa. Eikä se maistu yhtään siltä miltä sikari haisee.

[Dilemma]

Käytän alkoholia jonkin verran. Nuorempana vietin "normaalia" opiskelijaelämää ja kävin aika paljon baareissa heti 18 vuotta täytettyäni ja siitä joitakin vuosia eteenpäin. Nykyään tissuttelen kotona puolison kanssa, joten mitään sosiaalista aspektia siihen ei enää liity. Kuten sanottu, tykkään viinistä (en silti ymmärrä niistä mitään), enkä voi kyllä kieltää humalluttavan vaikutuksen miellyttävyyttä. Arkena en kuitenkaan juo, enkä tupakkia polta koskaan. Kahvi on yksi parhaista asioista maailmassa ja olen todennut, että Rainbown pannukahvi kahvinkeittimellä keitettynä on hyvää. Energiajuomiinkin olin joskus koukussa, mutta nyt pidän sitä satunnaisena herkkuna ja vauhdittamassa esimerkiksi koulutehtävien tekemistä. Kaikista pahiten olen varmaan kuitenkin riippuvainen sokerista.

[anuski]

Alkoholia juon harvakseltaan, yleensä enintään pari kerrallaan. Muita päihteitä en käytä. Baareissa en tykkää pyöriä, joskus on kuitenkin ihan kiva mennä pienellä kivalla porukalla vaikka pubiin istumaan. Kuitenkin jonnekin jossa voi keskustella eikä tarvitse huutaa musiikin yli

[niksuu93]

Kun Niksuu mainitsi kahvin, niin kahvihan on ainoa syy nousta aamulla sängystä. Meillä juodaan Löfbergs Lilan Crescendoa, siinä on todella hyvä hinta-laatu-suhde. Kadun kaikkia niitä vuosia jotka tuhlasin vaaleapaahtoiseen kahviin. Koska olen auttamaton snobi, en suostu juomaan seisonutta kahvia. Enkä yleensä juo kahvia kuin yhden mukillisen aamulla, loppupäivä mennään sitten eri väristen teiden voimalla. Miten tee muuten pitäisi oikeasti taivuttaa?

Joinhan siis minäkin vielä vähän aikaa sitten varsin paljonkin kahvia. Tai no mikä sitten on paljon, yleensä join sellaisen 2-4 kuppia päivässä (minulle se on paljon!). Kahvin mausta sinällään pidin, itse nimenomaan vaaleapaahtoisesta laten tapaisesta tai jopa maitokahvista. Yleensä join ihan kaupan Juhla Mokka/Kulta Katriina -laatuja. Tummapaahtoisista tai muista voimakasaromisista en ole koskaan välittänyt. Myös väsymystä kofeiini oli oivallinen keino helpottamaan, pari kuppia kerralla juotuna kuitenkin sinänsä harvakseltaan tehosi kummasti.

Käytön kuitenkin lopetin jotain kuukausi sitten kokonaan, koska olin jo pitkään tuntenut että kahvi ja sen kofeiini aiheuttivat ihan suoraan ahdistusta. Monesti pystyin kahvin juomisen jälkeen toteamaan kuinka aivan kuristaa kurkusta ja on muutenkin selvästi aiempaa tuskaisempi olo. Olen ilmeisesti siis aika herkkä stimulanteille. Kahvin juontia tuskin aloitan uudelleen ainakaan lähitulevaisuudessa, mutta koska kuitenkin jotain lämmintä on kiva silloin tällöin lipittää, juon nykyään vihreää teetä sellaisen 3-4 kuppia päivässä. Clipper, Nordqvist ja Twinings teet siis, luonnollisest/orgaaniset/kofeiinittomat. L-teaniini kuitenkin vastavaikuttajana parempi vaihtoehto kuin kofeiini, vaikka en nyt erityisesti mitään rauhoittavaa/rentouttavaa vaikutusta olekaan lumetta enemmän vielä huomannut. Toisaalta, tekisi mieli kyllä kokeilla L-teaniinia vahvana kapseliannoksena, miten käyttäytys.

Eikös tuo tee taivu juuri niin kuten sen kirjoitit?

Kaikista pahiten olen varmaan kuitenkin riippuvainen sokerista.

Tämän tavallaan allekirjoitan. Joskus tuntuu ihan kuin aivot oikein "huutaisivat" sokeria. En sitten tiedä onko kyse varsinaisesta riippuvuudesta vai enemmänkin siitä, kun monesti sanotaan että esimerkiksi masentuneet aivot oikein "janoavat" serotoniinia sisältäviä ruokia. Suklaat, keksit, leivonnaiset ja muuthan ovat oiva lähde.

En tiedä olenko ymmärtänyt oikein, mutta eikös juuri glukoosi ole kuitenkin aivojen ensisijainen energialähde? Tietysti sitäkin voi saada terveellisemmistäkin ruuista, mutta ehkä monille se itse sokeri on se "oikotie onneen"?

[Dilemma]

En tiedä noista aivojen energianlähteistä, mutta mielihyväkeskus tykkää sokerista. Napsin irtokarkkia kun teen jotain tylsää hommaa, esim. koulutehtävää ja iltapäiväkahvin kanssa pulla on jotenkin niiiin hyvää. Varjopuolena on sitten se, että hetikohta sokeriannoksen jälkeen saattaa hyvällä tuurilla tulla pahantuuliseksi. Tällä hetkellä ei ole riippuvuus niin paha, että päänsärky iskee jos on unohtanut ottaa päivän sokeriannoksen. Noh, nämä on näitä... sokeria ei kuitenkaan laskettane päihteeksi, mutta kyllä se melkein huumeen kaltainen myrkky on ja aiheuttaa riippuvuutta, niin ehkä se jotenkin löyhästi sopii tähän keskusteluun.

[Q45]

Baareissa en tykkää pyöriä, joskus on kuitenkin ihan kiva mennä pienellä kivalla porukalla vaikka pubiin istumaan. Kuitenkin jonnekin jossa voi keskustella eikä tarvitse huutaa musiikin yli

Tämän tapaisesta menosta tuntuisi aika moni introvertti tykkäävän. Suurin osa kavereistani on myöskin introvertteja, ja monesti jos jossain juomassa käydään niin vältetään niitä kaikista meluisimpia paikkoja. Parastahan siinä yhdessä juomisessa on juuri se keskustelu (tai "keskustelu"), eli siis parempi mennä paikkaan missä kuulee mitä puhutaan. Hyviä paikkoja esim. rauhallisimmat pubit, kaverin kämppä, mökkiviikonloppu korvessa ja muut vastaavat.
Kahdesti olen käynyt yökerhossa, oli täyttä helvettiä kumpikin kerta. Kolmannelta kerralta onnistuin livahtamaan kun seistiin ovella jonottamassa, "vika bussi lähtee kohta".

[Kauan]

En juo alkoholia lainkaan, enkä ole koskaan ollut humalassa. Alkoholinkäyttö ei ole koskaan omakohtaisesti kiinnostanut, enkä koe ajatusta humalassa olemisesta miellyttävänä. Mutta toisaalta en muita asiasta tuomitse jos juovat, varsinkin jos se pysyy hallinnassa. Jonkin verran pystyn sieteämäänkin tuttavia "vaikutuksen alaisena", kunnolla kännissä olevat ihmiset taas on mielestäni erittäin rasittavia ja en halua olla sellaisten seurassa hetkeäkään.

Oma absolutismini juurtaa varmaan siihen että varsin läheisellä perhetuttavalla on ollut alkoholiongelmia ja muistan kun joskus varsin nuorena sitä touhua katselin miettien että en itse ikinä halua olla tuollaisessa tilassa. Toisaalta myös nuoruusvuodet tuli vietettyä suurimmaksi osaksi yksin joten en muista kertaakaan jotuneeksi minkäänlaiseen ryhmäpainostustilanteeseen asiasta - ja siksi varmaan olinkin yksin koska ne teinityperyydet ja vastaavat ei kiinnostaneet

Tupakkaakaan en ole koskaan polttanut ja tupakansavu on jo mielestäni niin kuvottavan hajuista etten voisi kuvitellakkaan ikinä tupakoivani. Ja siinä missä alkoholinkäytön muilla ihmisillä voin ymmärtää niin tupakointi on sellainen asia jota en vain käsitä, jo terveyshaitat ovat niin suuret ja kiistattomat että en tajua miksi kukaan käyttäisi aikaa ja rahaa sellaiseen...

Kahvia sitten tulee juotua mutta sen koen aika pieneksi paheeksi. Kaksi mukia päivässä on normi, ja ilman aamukahvia ei päivästä tule mitään. Kahvittelussa ehdottomasti paras ostokseni on ollut kahvimylly, tuoreena pavuista jauhettu kahvi on aivan uskomattoman hyvää verrattuna valmiiksi jauhettuihin kahveihin ja erilaisten kahvien erot tulee paljon selkeämmin esille.

[sadepäivä]

Alkoholia tulee otettua muutamia kertoja vuodessa. Muutama kerrallaan. Yökerhoista en pidä ja äärimmäisen harvoin niihin tuleekin päädyttyä. Jos sosiaalisia suhteita olisi enemmän, niin ehkä alkoholiakin tulisi otettua useammin. Tosin nykyinen muutama kerta per vuosi tuntuu olevan minulle ihan sopiva määrä.

Mitä riippuvuuksiin tulee, niin kahvia menee monta kuppia päivässä. Seurauksena tietenkin närästys Myös tummaa suklaata tulee napsittua päivittäin jokunen pala. Se on kahvin kanssa niin hyvää.

[Tihku]

Alkoholinkäyttäjänä taidan olla aika keskivertointrovertti: yksi tai kaksi annosta olutta tai siideriä, harvemmin punaviiniä, silloin tällöin kotona nautittuna. Baareissa ei juuri tule käytyä muuten kuin joskus keikoilla. Silloinkin olen usein autolla liikkeellä tai jos en, niin se on se sama yksi tai kaksi annosta illassa ennen keikkaa. Suurin määrä alkoholia, jonka olen yhden pitkähkön illan aikana juonut, on tainnut olla pullollinen punaviiniä ajalta, jolloin pidettiin vielä toisinaan kotibileitä. Nyt tuo silloinen kaveriporukka on hajonnut ja varmaan vanhemmitenkin juominen on entisestään vähentynyt. Jonkinasteisessa humalassa olen viimeksi ollut useita vuosia sitten enkä oikeastaan koskaan ole varsinaisesti kokenut tarvetta humaltua.

Olutta tulee toisinaan ostettua ihan vain siksi, että hyvä olut on oikeasti hyvää. Kuten myös siideri, ja sitä nyt vain toisinaan tekee jostain syystä mieli, sen yhden annoksen verran. Toissapäivänä erehdyin jostain syystä juomaan kaksi tölkkiä ja toisen aikana jo pelkkä sokerisuus alkoi tökkiä aika pahasti, vaikka ei toi edes ollut mitään yltiömakeaa siideriä.

Tupakkaa en ole koskaan polttanut ja se onkin oikeastaan päihteistä se, jonka käyttämistä en ole koskaan sisäistänyt. Ymmärrän kyllä sikarin, piipullisen tms. nauttimisen silloin tällöin, mutta jatkuva polttaminen ja se prosessi, joka siihen johtaa, menee yli ymmärrykseni. Eri päihteitä mututuntumalla vertailtaessa näen tupakan nautinto/haitta-suhteen olevan kovin minimaalisen. Voin tietysti olla väärässä, koska omakohtaista kokemusta ei ole. Ristiriitaista suhteessani tupakkaan on ehkä se, että sitä on ollut kotona pariin otteeseen kasvamassa, viimeinen puska oli jopa varsin komea!

Laittomampaa päihdettä olen kokeillut pari kertaa, mutta ei ollut minun juttuni. Mielenkiintoista kokemuksessa oli se, miten suuresti itsesuggestio voi vaikuttaa.

Kahvinjuonti sitten. Toinen asia, jota en voi käsittää. Kokemukseni kahvinjuonnista rajoittuvat pieneen kupilliseen ja muutamaan käyttökertaan - lähinnä joskus kylässä tulee juotua, kun kuppiin on jo kaadettu valmiiksi. Seurannut vaikutus on ollut totaalisen keskittymiskyvytön ja hermostunut olotila, sellainen, ettei oikein kykene mihinkään muuhun kuin juoksemaan pihalla ympyrää. Lisäksi tekee mieli hyperventiloida, aivan kuin ei saisi riittävästi happea. Viimeksi näiden ym. vaikutuksien lisäksi alkoi myös huimata, joka helpotti vasta kun lähdin kävelylle. Olen siten ilmeisen herkkä kofeiinille. Teetä juon lähinnä aamulla, mustaa, vihreää tai valkoista, ja joskus harvoin kupillisen iltapäivällä. Muutoin juon yrttijuomasekoitteita, rooibosta tms.

Olen miettinyt, että jos johonkin päihteeseen koukuttuisi, niin todennäköisesti se olisi jonkun sortin rauhoittava, joka tapauksessa sellainen, jolla ei olisi minkään sortin stimuloivaa vaikutusta.