Introvertit.net Keskustelufoorumi

Passepartout kirjoitti:Eli edellytyksenä sille, että "näkökulmia ei ole" on se, että henkilöt käsittelevät aihetta samalla tasolla.

Huomaan tässä nyt miksi minulla on niin usein arkielämässä ongelmia vuorovaikutuksessa. Ihmiset keskimäärin ajattelee asioita niin täysin arkipäivän tasolla, ja minä sitten taas rupean filosofeeraamaan, koska en ymmärrä miksi kukaan haluaisi keskustella arkipäiväisistä asioista an sich. Sitten emme ymmärrä toisiamme ja molemmista tuntuu että toinen on ääliö.

Overlord kirjoitti: Kvanttifysiikasta, hela hoito.

introbator kirjoitti:Tarkasteluetäisyyden muuttuessa lyhyemmäksi -- pallon lopullinen olemus klassisen fysiikan takana menee jo itseltäni yli hilseen että pölinä käy.

Overlord kirjoitti:Kvanttifysiikasta käytetään hyvin usein termiä kvanttimekaniikka. Hiukkasten käyttäytymistä kvanttitasolla voidaan hyvin tarkasti mallintaa matemaattisesti, mutta yksikään teoria ei oikeasti selitä mitä sillä tasolla todella tapahtuu.
--
Toisin sanoen kvanttimekaniikkaa ei voi (ainakaan nykytietämyksen valossa) todella ymmärtää, ainostaan käyttää sen tuloksia hyväksi.

introbator kirjoitti:Tarkasteluetäisyyden muuttuessa lyhyemmäksi (sinun sanoin siis "otetaan askeleita eteenpäin"?) joudun sitten olemaan edelleen oman nykykäsitykseni pohjalta sitä mieltä, että pallon lopullinen olemus klassisen fysiikan takana menee jo itseltäni yli hilseen että pölinä käy.

setauria kirjoitti:Kuinka paljon-, nyt en puhu pallosta vaan ihmisestä sitten tuo näkökulma tai ennalta tiedetty vrt. ennakkoluulo lieneekään sitten on vaikuttamassa kanssakäymiseen ihmisten kanssa? Objektiivisuuden mahdollisuus?

Ja minkä esim. oliota määrittelevän asian /seikan/ ominaisuuden nostan ensisijaiseksi määrittelyäni määrääväksi tekijäksi lienee merkityksellistä ja antaa kulmaa sille mitä toisessa näemme..tämmösiä ajatuksia mulla heräsi.

introbator kirjoitti:rantapallo ei ole an sich minkään värinen, koska väriaistimushan syntyy vasta katsojan aivoissa. Kantilainen tapa suhtautua todellisuuteen tällaisena, itsessään saavuttamattomana mutta aistien kautta havainnoitavana kohteena on se ajattelutapa, joka käy omaan ymmärrykseeni parhaiten (ne aiemman viestin "yksilölliset silmälasit" siis...). Kvanttifysiikasta lisätukea ottamalla päästään sitten siihen selitykseen, että koko "pallo" on pohjimmiltaan hiukkastason ilmiö, joka oli toteutuakseen.

Passepartout kirjoitti:Eriävä mielipide. Rantapallolla ei ehkä ole "väriä", mutta sillä on an sich ominaisuus, joka puheena olevissa olosuhteissa kyseisellä ajan hetkellä näyttäytyy ihmisen silmään tiettynä värinä.
--
Ajan siis takaa sitä, että meidän pitäisi pystyä ottamaan tarvittava määrä askelia taaksepäin voidaksemme nähdä kokonaiskuvan, todellisuuden sellaisena kuin se on (niin lähelle kuin ihmisen on sitä mahdollista päästä) ja vapautua niistä näkökulmista. Koska on sanomattakin selvää että näkökulma on aina väärä, jos ei kerran ole hajuakaan kokonaiskuvasta.

Passepartout kirjoitti:Eksistentialismista: se, että asioilla ei ole mitään erityistä tarkoitusta ei tarkoita, etteikö niillä voisi olla merkitystä yksilölle.

Meidän piti lukion filosofiantunnilla keskustella aiheesta: "Mikä on elämän tarkoitus?" Minä kysyin, miksi lähdemme siitä oletuksesta, että elämällä pitäisi olla jokin tarkoitus? Opettaja sanoi minua nihilistiksi.

introbator kirjoitti:
Jos näin uudenvuoden riemuksi ajatellaan tuota rantapalloa mallina todellisuudesta, josta yritämme siis innokkaasti saada tietoa, pitänee muistaa se fysiikan juttu, että "värit" ovat valon eri aallonpituuksia. Ehkäpä pallomme on pohjimmiltaan valkoinen, joka sisältää siis kaikki värit, mutta katsomissuunta (valon tulokulma katsojan silmään) määrää sen, mikä värisenä pallo näkyy katsojalle? Arkielämässä oma näkökulma näyttää ja tuntuu oikealta ihan siksi, koska omia silmiään uskomalla pärjää arkitasolla riittävän hyvin (minkä todistaa sekin, että ihmislaji selvisi evoluutiomyllyssä pelkillä hoksottimillaan ja yhteistyöllä hyvinkin pitkälle ennen tieteiden syntymistä).

Jos sitten unohdetaan arkikokemus ja yritetään ymmärtää jotain, rantapallo ei ole an sich minkään värinen, koska väriaistimushan syntyy vasta katsojan aivoissa. Kantilainen tapa suhtautua todellisuuteen tällaisena, itsessään saavuttamattomana mutta aistien kautta havainnoitavana kohteena on se ajattelutapa, joka käy omaan ymmärrykseeni parhaiten (ne aiemman viestin "yksilölliset silmälasit" siis...). Kvanttifysiikasta lisätukea ottamalla päästään sitten siihen selitykseen, että koko "pallo" on pohjimmiltaan hiukkastason ilmiö, joka oli toteutuakseen. Ja hyvä niin, koska saipahan se retriitin vetäjäkin aiheen vertaukselleen.

--i

Overlord kirjoitti:

introbator kirjoitti:Hienointa on minusta juuri se, että jokaisella on mahdollisuus löytää omaan järkeensä istuvia selityksiä, joiden varassa oma elämä tuntuu sujuvan kohtuudella ja jotka siksi ruokkivat sitä elintärkeää uskoa omaan tekemiseen.

Tässä voidaan puhua positiivisesta ja negatiivisesta eksistentialismista. Negatiivisen eksistentialismin mukaan kaikki on toivotonta, koska elämällä tai yhtään millään ei ole mitään - eikä edes voi olla - tarkoitusta, kaikki on vain sattuman sanelemaa (johtaa usein vahvaan eksistentiaaliseen angstiin).

Taas positiivisen eksitentialismin mukaan koska millään ei ole mitään tarkoitusta, on ihminen täysin vapaa luomaan itse elämälleen tarkoituksen ja suunnan, sillä kaikki vastaukset ovat yhtä oikein.

Molemmissa on täysin sama kovaan tieteeseen perustuva faktapohja, mutta näkökulma ei voisi olla erilaisempi.

introbator kirjoitti:Hienointa on minusta juuri se, että jokaisella on mahdollisuus löytää omaan järkeensä istuvia selityksiä, joiden varassa oma elämä tuntuu sujuvan kohtuudella ja jotka siksi ruokkivat sitä elintärkeää uskoa omaan tekemiseen.