introbator kirjoitti:rantapallo ei ole an sich minkään värinen, koska väriaistimushan syntyy vasta katsojan aivoissa. Kantilainen tapa suhtautua todellisuuteen tällaisena, itsessään saavuttamattomana mutta aistien kautta havainnoitavana kohteena on se ajattelutapa, joka käy omaan ymmärrykseeni parhaiten (ne aiemman viestin "yksilölliset silmälasit" siis...). Kvanttifysiikasta lisätukea ottamalla päästään sitten siihen selitykseen, että koko "pallo" on pohjimmiltaan hiukkastason ilmiö, joka oli toteutuakseen.
Passepartout kirjoitti:Eriävä mielipide. Rantapallolla ei ehkä ole "väriä", mutta sillä on an sich ominaisuus, joka puheena olevissa olosuhteissa kyseisellä ajan hetkellä näyttäytyy ihmisen silmään tiettynä värinä.
--
Ajan siis takaa sitä, että meidän pitäisi pystyä ottamaan tarvittava määrä askelia taaksepäin voidaksemme nähdä kokonaiskuvan, todellisuuden sellaisena kuin se on (niin lähelle kuin ihmisen on sitä mahdollista päästä) ja vapautua niistä näkökulmista. Koska on sanomattakin selvää että näkökulma on aina väärä, jos ei kerran ole hajuakaan kokonaiskuvasta.
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta "taaksepäin askeltamisesta", jos oletan oikein sinun ajavan takaa samaa mitä itse yritin aiemmin kuvata "zoomaamisella", eli sen etäisyyden/tarkkuuden valinnasta, jolla ilmiötä halutaan käsitellä.
Suurimman osan ihmisistä kanssa on turvallista ja mutkatonta pysyä sillä arkitasolla, eli "uskoa silmiään" puhuttaessa tuosta lattialla edessämme lojuvasta rantapallosta. Tällä tarkastelutasolla pallosta voidaan saada käsitys, jonka kumpikin katsoja voi allekirjoittaa ja jota ei yleensä ole tarpeen lähteä muuksi väittämään. Rantapallo
arkisen an sich olkoon vaikkapa "pallon muotoon puhallettu, monivärinen muovinen esine". Sellaiset ominaisuudet kuin "iso" tai "kevyt" eivät enää oikein ole rantapalloon sinänsä kuuluvia, vaan makuasioita ja verrannollisia juttuja (siis pallo on "isompi
kuin..." tai "kevyempi
kuin...").
Tarkasteluetäisyyden muuttuessa lyhyemmäksi (sinun sanoin siis "otetaan askeleita eteenpäin"?) joudun sitten olemaan edelleen oman nykykäsitykseni pohjalta sitä mieltä, että pallon lopullinen olemus klassisen fysiikan takana menee jo itseltäni yli hilseen että pölinä käy. Lattialla edelleen köllöttävän rantapallomme olemus on nyt mahdollista tavoittaa ehdottomasti vain teoriassa, ja mikäli keskustelukumppani ei jaa samaa teoriaa, joudumme peruuttamaan takaisin kohti arkimaailmaa sille tasolle, jolla molemmat voivat jo olla pallosta samaa mieltä. Yhteinen kokemus kohteesta on siis se, mikä ensimmäiseksi ja viimeiseksi ratkaisee kannan suurimman osan ihmisistä kanssa.
En tiedä, onnistuinko kuvaamaan sen, mitä ajattelen aiheesta "todellisuuden määritteleminen". Zoomaaminen ei siis ole lähtökohtaisesti näkökulmaa ja mielipidettä, vaan ilmiön tarkastelemista lähempää tai kauempaa, arkitason ollessa suunnilleen "keskiväli". Tarkastelu on käytännössä sitä aistinvaraisempaa, mitä lähempänä arkitasoa ollaan, ja teorian tarpeellisuus ymmärryksen työkaluna kasvaa sitä mukaa, mitä kauemmaksi mennään Homo sapiensin luonnollisesta mittakaavasta.
Passepartout kirjoitti:Eksistentialismista: se, että asioilla ei ole mitään erityistä tarkoitusta ei tarkoita, etteikö niillä voisi olla merkitystä yksilölle.
Meidän piti lukion filosofiantunnilla keskustella aiheesta: "Mikä on elämän tarkoitus?" Minä kysyin, miksi lähdemme siitä oletuksesta, että elämällä pitäisi olla jokin tarkoitus? Opettaja sanoi minua nihilistiksi.
Opettaja kaiketi oletti sinun kieltävän elämällä olevan itsessään tarkoitusta, vaikka kysymyshän on ihan aiheellinen. Itse määritän samalla kysymyspohjalla oman uskonnottomuutenikin, ts. "miksi Jumalan pitäisi olla olemassa?".
Eksistentiaalinen ahdistus voi varmasti kääntyä joillakin ihmisillä kyynisyydeksi tuhoon saakka. Oma pelastukseni on onneksi tuo yksilöllisten merkitysten etsiminen ja myös ymmärrys siitä, että kipunsa tässä maailmassa kullakin ("miksi elämä ihmisenä olisi kenelläkään erityisen helppoa?"). Ehkäpä älykkyysosamääräni ei vielä riitä siihen, että näkisin mielettömyyttä kaikkialla, tai sitten ehjä lapsuuteni riittää nyt aikuisuudessakin kivijalaksi saakka.
--i