Introvertti ekstrovertti perheessa

Tarinoita siitä, millaista on olla introvertti ekstroverttien maailmassa.
Outolintu

Introvertti ekstrovertti perheessa

Viesti Kirjoittaja Outolintu » 06.01.2018 13:41

Meneekö muilla hermot kun on perheen ainut introvertti? Itsellä menee,ja pahasti.

Vieras

Re: Introvertti ekstrovertti perheessa

Viesti Kirjoittaja Vieras » 08.01.2018 22:13

Moi!
Kyllä meni, siksi muutin pois jo todella varhain kotoa. Kummasti sitä lapsenakin keksi keinoja selviytyä moisessa ympäristössä, kuten lataamalla "akkuja" metsässä ja keksimällä tekosyitä istua ulkovarastossa tai komerossa että saisi olla edes hetken yksin. Toinen vanhempani oli ja on edelleen niin päällepäsmäri ettei kykene vieläkään käsittämään toisen ihmisen tilan tarvetta.

Aikuisena voi sentään valita seuransa ja ottaa tilansa viettääkseen yhden hengen rauhaa.

Tsemppiä sulle ja kärsivällisyyttä! Toivottavasti löydät keinoja pärjätä perheessäsi niin että saat myös sitä oma tilaa tai että muut ympärillä tajuaisi. Joskus ne ei vaan tajua.
Mutta voit lohduttautua sillä, että helpommaksi se käy! Mitä vanhemmaksi tulet, sitä vähemmän kiinnostaa muiden ehdoilla kulkeminen.

*5852*
Viestit: 4
Liittynyt: 08.05.2020 16:02
Viesti:

Re: Introvertti ekstrovertti perheessa

Viesti Kirjoittaja *5852* » 28.07.2020 20:26

Pystyn samaistumaan. Olen perheeni musta lammas...
Koskaan eivät minua ymmärtäneet, eivätkä ymmärrä tänä päivänäkään.
Olin lapsena, teininä, kotona asuessa juuri... todella paljon omissa osoillani.
Minua ei pahemmin otettu mihinkään edes mukaan. Jo tarhassa minua syrji oma siskoni ja serkkuna...
Kotona molemmat sisarukset pelailivat ja leikkivät ja olivat aina keskenään.
Eikä vanhempia tuntunut kiinnostavan asia ollenkaan. Epäilen että he edes huomasivat koko asiaa.
Minäkin lähdin kotoa hyvin aikaisin... oikeastaa kerroin koulussa terveyden hoitajalle miten minua kotona kohdeltiin (minua myös hakattiin). Joten asuin perhekodeissa ja laitoksissa. Useamman vuoden hypin paikasta toiseen, välillä kotona ja välillä taas perhekoteihin...
Perheeni ei edes yritä ymmärtää minua.
Tuntuu siltä, että hekin ovat oman sortin psyykisiä ongelmatapauksia, mutta minä olen ainut joka hakee siihen apua ja yrittää tehdä asioille jotain, mikä tekee minusta heidän silmissä entistä enemmän vain oudon.
En ole perheeni kanssa ollut tekemisissä enään pitkään.

Olisi mielenkiintoista kuulla lisää kokemuksia muiltakin.
Tässä foorumissa tai vaikka yksityisviestillä.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa