Uupuminen ollessa pitkään Ihmisjoukon seurassa

[naava]

Kuulostaa tutulta. Mä käyn esim. pyörähtämässä kaupungilla yksin ja maksimissaan siellä pystyy olemaan 3 tuntia. Sitten on lopun päivää aivan uupunut olo.

Tapaamisissa ja reissuilla mulla on oikeastaan aina kameravehkeet mukana ja kun ison joukon aiheuttama väsymys iskee, piiloudun mä viimeistään siinä vaiheessa kameran taakse tai lähden kuvaamaan luontoa. Sielläpä saattaakin sitten huomaamatta kulua monta tuntia.

Mulla on ollut pienestä asti yleensä aina 1 kaveri kerralla, jonka kanssa olen viettänyt aikaa. Nykyäänkin ystäväni ovat laskettavissa yhdellä kädellä. En ole koskaan viihtynyt isossa porukassa, koska olen tuntenut oloni ulkopuoliseksi. Haaveillut olen, että olisipa minullakin iso kaveriporukka. En kylläkään tiedä miksi.

[Pahviloota]

Itse olen armeijassa. En pysty enää olemaan koska ahdistaa ja masentaa liikaa. Lääkäri ei tunnu ymmärtävän että mitä introvertti tarkoittaa. Tahtoisin vain pois täältä.

[Wnaheck]

Itse olen armeijassa. En pysty enää olemaan koska ahdistaa ja masentaa liikaa. Lääkäri ei tunnu ymmärtävän että mitä introvertti tarkoittaa. Tahtoisin vain pois täältä.

Joko olet todella vahvasti introvertti tai sitten mukana on jotain muutakin. Omalla kohdallani testit (netissä olevat testithän ovat täysin luotettavia ) väittävät minun olevan voimakkaasti introvertti, mutta pärjäsin silti armeijassa ihan hyvin.

Mikä sitten onkaan taustalla, niin on kaikkien kannalta parempi, ettei armeijassa ole, jos siellä ei ihan oikeasti pysty olemaan. Palveluspaikasta riippuen voi olla melkoista taistelua tuulimyllyjä vastaan, mutta periaatteessa yksikön henkilökunnan pitäisi huolehtia myös alaistensa henkisestä hyvinvoinnista. Taitoja ja kiinnostusta ei tosin aina ole.

[Overlord]

Itselläni armeija sujui yllättävän helposti. Jopa siellä löytyi lähes päivittäin aikaa lukea kirjaa tai käydä salilla. Alkukauden jälkeen myös lähes joka viikonloppu oli vapaa (vähintään joka toinen). Myöskin, koska armeijassa ei todellakaan tarvinnut paljon käyttää aivojaan, niin oli helppo vaan vaipua itseensä ja omiin ajatuksiinsa vaikka marssilla tai vartiossa.

[Pahviloota]

Itse olen armeijassa. En pysty enää olemaan koska ahdistaa ja masentaa liikaa. Lääkäri ei tunnu ymmärtävän että mitä introvertti tarkoittaa. Tahtoisin vain pois täältä.

Joko olet todella vahvasti introvertti tai sitten mukana on jotain muutakin. Omalla kohdallani testit (netissä olevat testithän ovat täysin luotettavia ) väittävät minun olevan voimakkaasti introvertti, mutta pärjäsin silti armeijassa ihan hyvin.

Mikä sitten onkaan taustalla, niin on kaikkien kannalta parempi, ettei armeijassa ole, jos siellä ei ihan oikeasti pysty olemaan. Palveluspaikasta riippuen voi olla melkoista taistelua tuulimyllyjä vastaan, mutta periaatteessa yksikön henkilökunnan pitäisi huolehtia myös alaistensa henkisestä hyvinvoinnista. Taitoja ja kiinnostusta ei tosin aina ole.

No oon vahvasti introvertti. Siviilissä en pysty olemaan etes kaupassa ruuhka aikaan. Mutta sain tänään 24 kuukautta lykkäystä.

[Mawerick]

Mäkin olen vahvasti introvertti, mutta kyllä kaupassa sentään voi käydä. Se ihmismäärä lähinnä ärsyttää, ei niinkään ahdista kun ei niiden kanssa tarvitse sosialisoida.

Armeija nyt voi olla eri asia, itse en sitä käynyt.

[Pahviloota]

Onkohan tämän takia mahdollista saada C paperit?

[INTPinson]

Itsekin selvisin armeijasta hyvin ehkä osittain siksikin, että (mieliala)lääkitys oli kohdallaan. Armeijassa nyt on niin monenlaista tyyppiä, että siellä ei mielestäni edes voi tuntea itseään erilaiseksi. Menee vain joukon mukana, niin ei tule huomatuksi.

Itse olen armeijassa. En pysty enää olemaan koska ahdistaa ja masentaa liikaa. Lääkäri ei tunnu ymmärtävän että mitä introvertti tarkoittaa. Tahtoisin vain pois täältä.

Jos ahdistus ja masennus on alkanut armeijassa, on kyllä viisainta jättää palvelus kesken. C:n paperit voi saada, jos osaa perustella kykenemättömyytensä palvelukseen hyvin.

[Pahviloota]

Itsekin selvisin armeijasta hyvin ehkä osittain siksikin, että (mieliala)lääkitys oli kohdallaan. Armeijassa nyt on niin monenlaista tyyppiä, että siellä ei mielestäni edes voi tuntea itseään erilaiseksi. Menee vain joukon mukana, niin ei tule huomatuksi.

Itse olen armeijassa. En pysty enää olemaan koska ahdistaa ja masentaa liikaa. Lääkäri ei tunnu ymmärtävän että mitä introvertti tarkoittaa. Tahtoisin vain pois täältä.

Jos ahdistus ja masennus on alkanut armeijassa, on kyllä viisainta jättää palvelus kesken. C:n paperit voi saada, jos osaa perustella kykenemättömyytensä palvelukseen hyvin.

No mutta meikähän kasaa vaikka väitöskirjan mun oloista

[ilimeetönmies]

Mitä armeijassa olemiseen tulee, niin aivan mahdoton paikka olla tälläiselle lukuisia asperger-piirteitä omaavalle persoonalle.. (virallista diagnoosia ei ole, mutta itse sekä muutaman muun diagnosoimana kyllä) Täysi huone täysin ventovieraita ihmisiä, niin eihän siinä saa edes nukutuksi. Sosiaaliset tilanteet ovat todella vaikeita, joskin viime aikoina olen parin (ja niiden harvojen) hyvän ja ymmärtäväisen ystävän avustuksella altistanut itseni sosiaaliselle kanssakäymiselle positiivisin tuloksin. Olen pikku hiljaa oppinut hillitsemään pelkojani, ahdistuneisuutta sekä ennakkoluuloja vieraita ihmisiä kohtaan. Myös katsekontaktin ottaminen ihmisiin on helpottunut, joskin aika ajoin silmiin katsominen tulkitaan häiritseväksi tuijottamiseksi johtuen kasvojeni täysin ilmeettömästä olotilasta. Armeijassa oloni aikana, jota kesti noin 41 tuntia ja jonka suoritin minuuttiakaan nukkumatta, ei jäänyt käteen mitään muuta kuin ahdistusta ja masennusta. Vapautuksen sain eikä siinä tarvinnut kauaa selitellä mistä on kyse. Ei ollut sopiva paikka todella epäsosiaaliselle ihmiselle. Seuraavat pari päivää meni palautuessani liiallisesta altistumisesta ja kuormittumisesta häiriötekijöille. Myös kirkkaat ja vilkkuvat valot, ja mikäli siihen yhdistetään lisäksi myös paljon vieraita ihmisiä saa oloni epämiellyttäväksi noin 30 minuutissa. Kestän hieman pidempään jos mukana on hyvä ystävä, joka on siinä vierellä turvana ja tarkkailemassa tilannetta niin oman olotilani kannalta kuin myös ympäriltä saapuvilta uhkilta.

Nykyisin pystyn hallitsemaan pelkojani sosiaalisiatilanteita kohtaan sekä -kontakteissa. Aina tietyin väliajoin täytyy itsensä altistaa epämukavuusalueelle, niin kyllä sitä pikku hiljaa tottuu ja oppii ainakin näyttelemään olemaan normaali. Osaan myös jopa hymyillä hieman ja nauraa oikeissa tilanteissa joissa se on sopivaa. En ymmärrä vitsejä sillä tavalla kuin muut, mutta hitaalla sytytykselläkin pärjää joten kuten, joskin tietynlaiset vitsit, etenkin alapää yms. kategoriaan luokiteltavat kaskut/jutut menevät täysin ohi. Huonoa huumoria. Joskus saan täysin hallitsemattomia naurukohtauksia tilanteissa joissa sitä vähiten odotetaan. Tästä johtuen saan usein paheksuvia katseita kanssaihmisiltä. Nauran myös usein vitseille/asioille joille ei muut naura tai ei pitäisi nauraa. Tämä lisää ihmisten hämmennystä.

Kaupassa pystyn käymään nykyisin, mutta muutamia vuosia sitten se oli lähes mahdotonta. Myös erilaisissa musiikkitapahtumissa pystyn käymään, johtuu varmaan osittain siitäkin, että etenkin lempibändien keikoilla olen uppoutunut täysin heidän esiintymiseensä ja näin ollen taustalla/ympärillä tapahtuvat asiat jäävät vähemmälle huomiolle. Tosin koko ajan täytyy olla valppaana mahdollisille uhkille. Näiden tilaisuuksien jälkeen olen usein seuraavana päivänä melko väsynyt ja uupunut.

Mutta kyllä kaikkeen tottuu vähitellen, uskoisin. Omalla kohdallani ainakin olen havainnoinut edistymistä.