Noita "toisten totuuksia" on mediakin väärällään. Introvertit unohdetaan täysin kun tutkitaan vaikka mikä tekee ihmisestä onnellisia -ilmeisesti meitä on kuitenkin sen verran vähän, että "hukumme kohinaan".
Ainahan vouhkataan miten ruotsinkieliset ovat onnellisempia koska sosiaaliset suhteet ovat vahvempia tai miten kuorolaulu tekee onnelliseksi. Ja nämä asiat esitetään jumalan totuuksina ja jos ihminen ei koe että tuollainen onnellistuttaisi häntä, hän on vaan VÄÄRÄSSÄ eikä ymmärrä omaa etuaan.
Kuvitelkaa jos vaikka minä menisin kuoroon. Minulla ei ole lainkaan laulunääntä, en yhtään tykkää minkäänlaisesta yhdessä tekemisestä ja mikään ei mielestäni kuulosta kauheammalta kuin amatöörikuoro (joku gregoriaaninen kirkkokuoro tai puna-armeijan kuoro on sitten asia erikseen.) Kuitenkin moni ihminen tuntuu uskovan, että minuakin se kuorolaulu onnellistuttaisi koska on tutkittu juttu, että kuorossa laulavat ovat onnellisempia.
Ja Ylekin taas uutisoi, että jos haluaa täyden terveyshyödyn luontokokemuksista, on parasta ottaa kaveri mukaan! Mun mielestäni luonnossa on parasta olla yksin tai sitten kaverin on oltava sellainen, joka osaa pitää turpansa kiinni. Ainakin minun kohdallani kuka tahansa muu kuin mieheni pilaa kaiken luonnonrauhan, mutta olen tietysti väärässä koska joku "asiantuntija"
tietää, että se luontokokemus on eheyttävämpi jos on ihan mitä vaan seuraa.
http://yle.fi/uutiset/ota_kaveri_mukaan ... yt/7143270
Joo, teen kärpäsestä härkäsen ja olen pahalla tuulella mutta olen niin kypsä siihen että minulle tyrkytetään toisten totuuksia onnellisuuden avaimina.
Nyt kun yritän toipua masennuksesta olen joutunut huomaamaan, että "toisten totuudet" ei auta minua yhtään. Vertaistukiryhmä sai minut lähinnä tuntemaan häpeää siitä, että viiteryhmäni koostuu nykyään sellaisista ihmisistä. Ihmisten ilmoille meneminen ei paranna oloani ensinkään. Toki voin tuntea tyytyväisyyttä että voimani riittävät siihen että saan pakotettua itseni jonnekin, mutta kokemus itsessään on vain uuvuttava. Minä tarvitsen toipuakseni rauhaa ja yksinäisyyttä, mutta hoitavat tahot pitävät sitä vain merkkinä siitä miten vakavasti masentunut olenkaan kun edes ihmisten seura ei piristä -eikä kukaan ole vaivautunut kysymään onko se piristänyt minua koskaan.
Ei ihme että ihminen flippaa kun saa koko ikänsä tuntea, että minun tapani kokea, tuntea, ajatella, olla olemassa on jotenkin perustavalla tavalla vääränlainen. Ja sitten sitä yrittää parhaansa mukaan olla samanlainen kuin muut, teeskennellä kunnon ihmistä. //rant.