Introvertit.net Keskustelufoorumi

Kuulostaa hyvinkin tutulta tarinalta Vuosi tuli kanssa oltua jatkuvassa vitutuksessa ja sairastelukierteessä. Kyllähän se hallaa teki pääkopalle ja usein olin henkisesti aivan loppu kun viikonloppu koitti. Intin jälkeen seuraavat pari vuotta olivat kans hyvin synkkää aikaa, kun ei mikään meinannut elämässä maistua. Itse sanoisin, että olisi pitänyt jättää välistä koko touhu lähinnä siksi, että intin jälkeinen jatkuva masennus lopulta rikkoi pitkään kestäneen parisuhteen ja teki muutenkin hallaa ihmissuhteille.

Kyllähän se tietty näin jälkikäteen oli opettavaa, mutta ison hinnan tuntuu maksaneen :s

Oletko käynyt? Jos kävit niin mitä pidit?

Itse olin pisimmän palvelusajan miehistössä, opin sen ettei itseään voi muuttaa seurustelu-upseeriksi. Hajosin homeeseen, olin kokoajan jossain taudissa, paloin loppuun, aloin inhota ihmisiä ja systeemiä vain entistä enemmän. Nukkuminen oli aivan mahdotonta vaikka oli korvatulpat. En ymmärtänyt lopettaa alussa vaikka tiesin ettei ole mun juttu. Oli siellä hetken hauskaa kun tupakaverien kanssa synkkasi hyvin mutta ne muutti eri varuskuntaan, sen jälkeen oli aika vaikeaa henkisesti kun ei oikein löytynyt samanhenkisiä tyyppejä ja olin muutenkin ihan loppu kaikkeen tärkeilyyn ja henkiseen kidutukseen. Viimeiset puolivuotta vitutti ihan helvetisti, onneksi pääsi viikonlopuksi kotiin ja lomat käytin miinus 1 asti Kerran väsyneenä piti mennä viiden päivän sotaharjoitukseen, ihan unessa sähläsin kokoajan ja kapiaisilla meni hermo muhun, asiasta ei puhuttu enempää ja hengasin kassulla aina tämän jälkeen joten ei juurikaan gineksiä. Viinaa tuli vedettyä iltavapailla kaksin käsin, tj0 risteilyllä kävin ja oli kyllä turha reissu.
Pari vuotta reservissä meni ennenkuin alkoi vitutus ja masennus hellittää.

Toivon että en olisi käynyt mutta kyllä siellä silmät avautu ja oppi jotain ihmisistä joten ei ihan 99% hukkaan heitettyä aikaa?