Millaiset elämäntavat teillä on?
Re: Millaiset elämäntavat teillä on?
Mä oon syöyn aika epäterveellisesti melkeen koko elämäni, käytännössä murrosikään päästessäni räjähti käsiin. Aikuisiällä on ajoittaisia korjausliikkeitä tullut, mutta aina oon palannu samoihin vanhoihin tapoihin. Näin ollen onhan sitä ylimääräistä painoakin kerääntynyt. Nyt on taas tapakorjaus käynnissä ja tällä kertaa olen ihan erilaisella lähestymistavalla liikenteessä. Tarkoitus on nyt tehdä pysyvä muutos.
Liikuntaa inhoan..
Liikuntaa inhoan..
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.
Re: Millaiset elämäntavat teillä on?
Tällähetkellä suht. terveelliset ja itseasiassa haaveilen siirtyväni lähes täysin luomuruokaan ja ns. puhtaaseen ruokaan.
Takana vaikea syömishäiriö-jakso, tosin vuoden verran olen ollut jo ihan tolpillani. Sairastin tai voi sitä sanoa että sairastan kai yhä edelleenkin BED- eli ahmimis-häiriötä.
Ruoan kanssa vieläkin opettelemista ja pienin askelin on siirrytty kohti normaalia suhtautumista ruokaan ja syömiseen.
Luulen tai oikeastaan tiedän syömishäiriöni johtuneen siitä, että murrosiän alettua varsin aikaisin (10v alkoivat kuukautiset) myös keho muuttui ja olin luokallani ainoa jonka kasvu naiseuteen oli alkanut. Oli vaikea katsella ja olla tekemisissä toisten, itseä paljon solakempien tyttöjen kanssa joiden ongelmana eivät olleet koululiikuntatuntien uintikertojen ja kuukautisten yhteensovittaminen tai uusien farkkujen jatkuva ostelu koska paino nousi tasaista tahtia ja raajatkin "venyivät". Näin jälkeenpäin katsottuna harmittaa niin vietävästi, olisin voinut olla paljon hellempi itselleni. Olen aina ollut ikäisiäni muutaman vuoden kehityksessä edellä. Nykyään näen sen enemmän positiivisena kuin negatiivisena asiana.
Olen käynyt läpi kaikenlaiset dieetit ja laihdutuskuurit, kokeillut kaikkia urheilulajeja ja yrittänyt jos jonkinmoista vippaskonstia. En halua edes enää ajatella sitä kaikkea rääkkiä mitä itselleni olen tehnyt.
Meni kauan, tosi kauan ennenkuin vihdoin päätin oikeasti lopettaa laihduttamisen ja sen sijaan keskittyä siihen että jaksan tehdä asioita ja syön mahdollisimman normaalia ruokaa. En enää laskenut kaloreita, en verrannut kaupassa mikä tuote sisältää vähiten rasvaa ja sokereita vaan aloin syödä normaalia kotiruokaa, säännöllisin väliajoin ja sallin itselleni jopa sen herkuttelun! Alkuun oli helppo huijata itseäni ja taisin siinä saadakkin muutaman kilon lisää. Kun salli itselleen kaiken, tuli alkuun monen vuoden paastoamisen ja kielletyt ja sallitut ruoat-listan jälkeen sellainen olo, että menen kauppaan ja haen kaikki herkut joita olen vuosia karttanut.
Se kuitenkin loppui parin viikon päästä ja paino palasi takaisin turvallisiin lukemiin. Ei enää haluttanutkaan syödä jokaisen aterian päälle makea jälkiruoka tai hakea vapaapäivän kunniaksi kaupasta sipsejä. Kun ruokavalio vaihtui oikeasti normaaleihin ateriakokoihin ja säännölliseen syömiseen(ei yli 4h ruokailujen välillä!) niin myös herkkuhimo katosi kuin tuhkana tuuleen.
Osaan nykyään paremmin suunnitella syömisiäni ilman turhaa stressiä ja itseinhoa. Oli mahtava huomata, että ruokaa riittää ja sitä ei tarvitse lapata kauhatolkulla naamaan vain jotta seuraavan viikon voisi elellä kevytlimsalla.
On mahtava nauttia ruoasta, lähteä ulos syömään ja hyvällä omallatunnolla syödä siellä muiden ihmisten kanssa kun ei ole kokoajan takaraivossa ääni kihisemässä että nyt muut ihmiset ajattelevat että "mitäköhän tuokin läski possu täällä ulkona syö, menisi juoksulenkille".
Vaikeaa joskus on ja joskus minäkin syön roskaruokaa ja vähän ehkä liikaakin, mutta en ota siitä enää stressiä. Olen elämäni parhaimmassa kunnossa, painan pituuteeni verrattuna vähemmän kuin olen koskaan painanut ja minulla on oikeasti HYVÄ olla!
Jos saisin jotain sanoa kymmenenvuotiaalle itselleni, sanoisin että älä laihduta, älä edes mieti sen aloittamista sillä se tuhoaa sinut enemmän kuin kukaan muu ihminen sinua voi koskaan tulla tuhoamaan.
Takana vaikea syömishäiriö-jakso, tosin vuoden verran olen ollut jo ihan tolpillani. Sairastin tai voi sitä sanoa että sairastan kai yhä edelleenkin BED- eli ahmimis-häiriötä.
Ruoan kanssa vieläkin opettelemista ja pienin askelin on siirrytty kohti normaalia suhtautumista ruokaan ja syömiseen.
Luulen tai oikeastaan tiedän syömishäiriöni johtuneen siitä, että murrosiän alettua varsin aikaisin (10v alkoivat kuukautiset) myös keho muuttui ja olin luokallani ainoa jonka kasvu naiseuteen oli alkanut. Oli vaikea katsella ja olla tekemisissä toisten, itseä paljon solakempien tyttöjen kanssa joiden ongelmana eivät olleet koululiikuntatuntien uintikertojen ja kuukautisten yhteensovittaminen tai uusien farkkujen jatkuva ostelu koska paino nousi tasaista tahtia ja raajatkin "venyivät". Näin jälkeenpäin katsottuna harmittaa niin vietävästi, olisin voinut olla paljon hellempi itselleni. Olen aina ollut ikäisiäni muutaman vuoden kehityksessä edellä. Nykyään näen sen enemmän positiivisena kuin negatiivisena asiana.
Olen käynyt läpi kaikenlaiset dieetit ja laihdutuskuurit, kokeillut kaikkia urheilulajeja ja yrittänyt jos jonkinmoista vippaskonstia. En halua edes enää ajatella sitä kaikkea rääkkiä mitä itselleni olen tehnyt.
Meni kauan, tosi kauan ennenkuin vihdoin päätin oikeasti lopettaa laihduttamisen ja sen sijaan keskittyä siihen että jaksan tehdä asioita ja syön mahdollisimman normaalia ruokaa. En enää laskenut kaloreita, en verrannut kaupassa mikä tuote sisältää vähiten rasvaa ja sokereita vaan aloin syödä normaalia kotiruokaa, säännöllisin väliajoin ja sallin itselleni jopa sen herkuttelun! Alkuun oli helppo huijata itseäni ja taisin siinä saadakkin muutaman kilon lisää. Kun salli itselleen kaiken, tuli alkuun monen vuoden paastoamisen ja kielletyt ja sallitut ruoat-listan jälkeen sellainen olo, että menen kauppaan ja haen kaikki herkut joita olen vuosia karttanut.
Se kuitenkin loppui parin viikon päästä ja paino palasi takaisin turvallisiin lukemiin. Ei enää haluttanutkaan syödä jokaisen aterian päälle makea jälkiruoka tai hakea vapaapäivän kunniaksi kaupasta sipsejä. Kun ruokavalio vaihtui oikeasti normaaleihin ateriakokoihin ja säännölliseen syömiseen(ei yli 4h ruokailujen välillä!) niin myös herkkuhimo katosi kuin tuhkana tuuleen.
Osaan nykyään paremmin suunnitella syömisiäni ilman turhaa stressiä ja itseinhoa. Oli mahtava huomata, että ruokaa riittää ja sitä ei tarvitse lapata kauhatolkulla naamaan vain jotta seuraavan viikon voisi elellä kevytlimsalla.
On mahtava nauttia ruoasta, lähteä ulos syömään ja hyvällä omallatunnolla syödä siellä muiden ihmisten kanssa kun ei ole kokoajan takaraivossa ääni kihisemässä että nyt muut ihmiset ajattelevat että "mitäköhän tuokin läski possu täällä ulkona syö, menisi juoksulenkille".
Vaikeaa joskus on ja joskus minäkin syön roskaruokaa ja vähän ehkä liikaakin, mutta en ota siitä enää stressiä. Olen elämäni parhaimmassa kunnossa, painan pituuteeni verrattuna vähemmän kuin olen koskaan painanut ja minulla on oikeasti HYVÄ olla!
Jos saisin jotain sanoa kymmenenvuotiaalle itselleni, sanoisin että älä laihduta, älä edes mieti sen aloittamista sillä se tuhoaa sinut enemmän kuin kukaan muu ihminen sinua voi koskaan tulla tuhoamaan.
Re: Millaiset elämäntavat teillä on?
Väsymys voi johtua hyvin monenlaisista asioista, mutta omalla kohdalla täytyy myöntää että lääkäritkin tuntuvat olevani ymmällään sen perimmäisistä syistä. No, tietysti krooninen vatsasairaus, viikoittaiset sytostaatit, henkisen puolen ongelmat varmaan pahimmat tekijät, mutta kyllä tuo sosiaalinen kuormitus tulee omalla kohdalla vähintään hyvänä kakkosena.aviation kirjoitti:Joo, väsymystä ja sen sellasta on ollut. Oon tapellu sitä vastaan.
Liikkumalla ja tuntuu, että kunto on noussu.
Tänään sit lääkäri soitti verikokeiden tuloksista ja kalsiumarvo on edelleen
Koholla. Ionikalkki 1,37 tarkemmin sanottuna. D-vitamiinia tuli syötyä
100 mikrogrammaa päivässä pari kuukautta ja se arvo nousi.
Lääkäri laittoi lähetteen Taysiin sisätautien osastolle ja mainitsi
Lisäkilpirauhasista. En tienny, et sellaisia onkaan. Googlesta vetelin omia
Johtopäätöksiä : liikakasvu -> parathormonin ylituotanto ja siitä
Hyperkalsemia. Tällaiset lottopallot tällä kertaa.
Tarina jatkuu sit myöhemmin, mut väsymys, masennus,
Sosiaalisista suhteista rasittuminen, Mikä yhdistyy helposti introverttiyteen,
Voikin johtua muustakin.
Omalla kohdalla kaikki mahdolliset labrat tutkittu, aina hormonallisiin vuorokausimittauksiin ja aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksiin asti. Aina sama tuttu lause: missään ei ole mitään vikaa. Ainoa poikkeama arvoissa oli lisämunuaisen ns. stressihormonissa, joka oli suoranaisesti taivaissa. Pitäisikö lakata murehtimasta?
Jep, tämä minullakin hieman henkisesti epävakaalla ihmisellä ikuisuusprojektina. Nyt kun on saanut tuon ruoka- ja liikuntapuolen paremmalla totalle, voikin ruveta tätä kehittämään ihan urakalla. Apua olen itseasiassa jo saanut, ihan yksinkertaisistakin oppaista, joiden luotettavuuteen en todellakaan yleensä usko.E-J kirjoitti:Terveisiin elämäntapoihin liitän myös ns. henkisen puolen, eli jatkuvan pyrkimyksen kehittymään asenteiden ja ajattelutapojen puolella "paremmaksi ihmiseksi". Ihiminenhän on psyko-fysinen kokonaisuus..
Mä harrastin tätä ihan samaa oikeastaan murrosikään asti. Edelleen sorrun helposti vanhoihin tapoihini, ruoka ja herkut kun tuntuvat olevan monelle minut mukaanlukien masennuslääke nro 1. Kuitenkin pääsääntöisesti syön suht terveellisesti ja olenkin sen ottanut jo ihan nykyiseksi elämäntavakseni.anuski kirjoitti:Mä oon syöyn aika epäterveellisesti melkeen koko elämäni, käytännössä murrosikään päästessäni räjähti käsiin. Aikuisiällä on ajoittaisia korjausliikkeitä tullut, mutta aina oon palannu samoihin vanhoihin tapoihin. Näin ollen onhan sitä ylimääräistä painoakin kerääntynyt. Nyt on taas tapakorjaus käynnissä ja tällä kertaa olen ihan erilaisella lähestymistavalla liikenteessä. Tarkoitus on nyt tehdä pysyvä muutos.
Kannattaa kuitenkin sallia itselleen mahdollisuus ajoittain hieman lipsua. Ehdotonta kieltoa voi olla loppupeleissä vaikea noudattaa. Kunhan pysyy kohtuudessa.
Re: Millaiset elämäntavat teillä on?
Muakin on alkanut yllättävän paljon kiinnostaa alkaa kiinnittämään huomiota ihan tosissaan omaan ruokavalioon. Ihminen joka ennen söi ilman omantunnontuskia vehnää, marinoituja lihoja ja herkkuja hedelmät, marjat ja vihannekset tiskiin jättäen ja E-koodeista ja muista pahemmin piittaamatta katsoo nyt ihan oikeasti tarkkaan mitä suuhunsa laittaa. Tuntuu tavallaan aika uskomattomalta, mutta paluuta entiseen ei enää todellakaan ole. Huomaan ainakin omalla kohdallani selkeän muutoksen parempaan muuttuneella ruokavaliolla: vatsasairauteni on rauhallisempi ja olo muutenkin jotenkin kevyempi. Ei se pelkkää placeboakaan voi olla.Starshine kirjoitti:Tällähetkellä suht. terveelliset ja itseasiassa haaveilen siirtyväni lähes täysin luomuruokaan ja ns. puhtaaseen ruokaan.
Takana vaikea syömishäiriö-jakso, tosin vuoden verran olen ollut jo ihan tolpillani. Sairastin tai voi sitä sanoa että sairastan kai yhä edelleenkin BED- eli ahmimis-häiriötä.
Ruoan kanssa vieläkin opettelemista ja pienin askelin on siirrytty kohti normaalia suhtautumista ruokaan ja syömiseen.
Mulla taas ongelma on tavallaan ollut juuri päinvastainen, olen ollut lapsuus- ja osan nuoruusiästänikin ylipainoinen. Ei siis mitenkään pahasti, mutta kuitenkin. En myöskään nuorempana kiinnittänyt asiaan niin paljon huomiota, kun en ole koskaan myöskään ihaillut tätä "kukkakeppikulttuuria" joka maailmassa nyt vallitsee. Olin myös yläasteella ja vielä amiskassakin varsin lyhyt, sain kasvupyrähdyksen paljon muita myöhemmin ja siksi myös näytin helposti muita tukevammalta. Elämässä kun oli myös melkein jatkuvasti niin paljon murheita että ruoka ja herkut toimivat tavallaan eräänlaisena lohtuna. Tavallaan toimivat masennuksen iskiessä vielä edelleenkin, mutta eivät saa enää minusta samanlaista otetta kuin ennen. Oman ongelmansa painoon ovat aiheuttaneet myös toistuvat pitkäaikaiset lääkitykset, jotka ovat omalta osaltaan pitäneet huolen siitä että paino ei ainakaan laske vaan pikemminkin nousee. Toisaalta ne olivat aikanaan pakollisia että oltaisiin vielä hengissä tässä tänä päivänä tänne kirjoittamassa, joten eihän tällaiselle syy-seuraus suhteelle olisi mitään voinut.
Nyt kuitenkin senkin suhteen elämässä ollut jo pitkään erilaista, tavoitteena olisi päästä ensimmäistä kertaa elämässään ihan ihannepainoonsa - ja mahdollisesti myös parantaa omaa lihaskuntoa. En kuitenkaan ole tehnyt tästä päämäärästä mitään "hirvee kiire, kaikki nyt heti -pakkopullaa" vaan tavallaan annan muutoksen tapahtua arkielämän ohessa.
Silloin siitä saakin helpommin pysyvän tilan.
Re: Millaiset elämäntavat teillä on?
Yritän syödä jokseenkin terveellisesti ja säännöllisesti, koska minulla on fyysinen sairaus joka vaatii terveitä elämäntapoja. En ole kuitenkaan mikään terveysintoilija ja kahvipullaakin kyllä kuluu ihan liikaa. Alkoholia ja tupakkaa en ole koskaan käyttänyt. Urheilua en harrasta, mutta kävelen kyllä aika paljon.
Re: Millaiset elämäntavat teillä on?
Syön eineksiä ja juon kivennäisvettä, poltan tupakkia ja nuuskaankin välillä.
INFJ/ISFP sekä Puu-Lohikäärme
Re: Millaiset elämäntavat teillä on?
Siirryin vuoden vaihteessa lähes vegaaniksi, lihaa tai kalaa en syö ollenkaan. Satunnaisesti käytän joitakin maitoa sisältäviä ruokia. En silti väitä, että söisin kovin terveellisesti, koska kaikenlaista makeaa tulee napsittua lähes joka päivä.
Liikunnan osalta ei tällä hetkellä ole mitään säännöllistä harrastusta, mutta kävelen tai pyöräilen joka päivä, aika lyhyitä matkoja tosin.
Liikunnan osalta ei tällä hetkellä ole mitään säännöllistä harrastusta, mutta kävelen tai pyöräilen joka päivä, aika lyhyitä matkoja tosin.
" Yes, I'm alone, but I'm alone and free! "
- Elsa, The Queen of Arendelle
- Elsa, The Queen of Arendelle
Re: Millaiset elämäntavat teillä on?
Tekishän sitä mieli rellestää ja elää ku pellossa, mutta kuntoa tulee pidettyä yllä liikkumalla ja lihastreenillä.
Sapuskaa syödään sillo ku siihen on varaa ja sattuu vielä kiinnostamaankin
Sapuskaa syödään sillo ku siihen on varaa ja sattuu vielä kiinnostamaankin
Tyttö, joka leikki tulella
Re: Millaiset elämäntavat teillä on?
Treenaan salilla lihasvoimaa hankkiakseni ja juoksuhölkkään 3 x 10 km per viikko. Aina yksin. En kaipaa seuraa. Ärsyttää kun joskus naapurini on ehdottanut päästä mukaan ja kahdesti lupauduin. Häiritsi kovasti joutua huomioimaan toista ihmistä kun se kyselikin laitteista vähän väliä ja istu yhteen laitteeseen jopa väärinpäin! Ziisus
Juhannusviikolla kilpailin itseni kanssa - halusin tietää selviäisinkö puolimaraton matkasta. Joo, mutta olin hidas.
Olen itseäni kohtaan aika tiukka ruokapoliisi, muuttunut pikkuhiljaa semmoiseksi. En tykkää sokerista, liiasta suolasta, jauhoista, perunoista enkä itämaisista ruuista just sen sokerin takia. Ostan kaiken mahdollisen luomuna. Rakastan meksilaisia ruokia, teen kaikki alusta alkaen itse. Salsakastikkeeni ei todellakaan sisällä lisättyä sokeria kun sen tekee täysin kypsistä tomaateista - ne ovat riittävän makeita, samoin pubnaiset paprikat. Rawit chilit maustaa kaiken. Naminami---
Verenpaine 60/90, leposyke 45-55 (vaihtelee näköjään, johtuisko ruuasta tai työstressistä?)
Olen keski-ikäinen nainen. Voimakas, atleettinen tyyppi. Pituus 170cm ja paino 70kg.
Juhannusviikolla kilpailin itseni kanssa - halusin tietää selviäisinkö puolimaraton matkasta. Joo, mutta olin hidas.
Olen itseäni kohtaan aika tiukka ruokapoliisi, muuttunut pikkuhiljaa semmoiseksi. En tykkää sokerista, liiasta suolasta, jauhoista, perunoista enkä itämaisista ruuista just sen sokerin takia. Ostan kaiken mahdollisen luomuna. Rakastan meksilaisia ruokia, teen kaikki alusta alkaen itse. Salsakastikkeeni ei todellakaan sisällä lisättyä sokeria kun sen tekee täysin kypsistä tomaateista - ne ovat riittävän makeita, samoin pubnaiset paprikat. Rawit chilit maustaa kaiken. Naminami---
Verenpaine 60/90, leposyke 45-55 (vaihtelee näköjään, johtuisko ruuasta tai työstressistä?)
Olen keski-ikäinen nainen. Voimakas, atleettinen tyyppi. Pituus 170cm ja paino 70kg.
Re: Millaiset elämäntavat teillä on?
Istun koneella, syön kaikkea paskaa, mm. sipsejä, pizzaa, makkaraperunoita yms. eli ei mitkään hyvät ole. Ei vain jaksa lähteä ulos liikkumaan ja kaikki roskamättö on vain niin hyvää. Se on niinkuin tupakointi; tietää että on terveydelle pahaksi ja rahaa kuluu, mutta ei vain pysty lopettamaan. Kaikki lakkoyritykset ovat kestäneet parhaimmillaan 5 päivää. Pitäisi olla joku muu ihminen tukena ja pakottamassa kävelylenkille.
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija