Försti kirjoitti:olet ollut niin pitkään poissa työelämästä että siihen tottuminen vaatii aikansa. Kahden lepovuoden jälkeen työelämää siirtyminen (vaikka onkin vain 6h päivä eikä 8h) on iso muutos ja vaatii aikansa että tottuu. Väsymykseen voi taasen vaikuttaa muutkin asiat kuin työ, kuten huono ruokavalio ja syöntirytmi, liian vähäinen liikunta, liika koneellaolo, jne. Ei kannata heittää pyyhettä kehään liian pian. Voi myös olla että tekemäsi työ ei ole niin sopiva sinulle kuin uskot.
Jännä vaan sinällään, että samojen asioiden tekeminen kotona kuin mitä teen nyt töissä ei rasita minua lähellekään niin paljon. Ehkä se johtuu just tosta kun pitää toimia "vieraassa ympäristössä", on vastuussa muullekin kuin itselleen ja kun kuitenkin eräänlainen aikataulu on olemassa. Se luo enemmän stressiä. Mietin vaan, että johtuisiko ainakin osa tuosta väsymyksestä ihan siitä että pitää olla jokapäivä 6h samassa tilassa muiden ihmisten parissa, että se syö niin paljon tuota energiaa. Kun kerran samat hommat kotona tehtynä ei aiheuta läheskään samanlaista väsymystä.
Vaikka sairauslomalla pitkään olinkin, en mä silti sitä koko aikaa ole kokonaan lorvinut. Harrastuksiini, omiin projekteihin jne. olen energiaani hyödyntänyt, että ei se sitä kautta se muutos niin dramaattinen ole. Mut se on just se ero tässä, että vapaalla näitä asioita sai tehdä omaan tahtiin, joko kotona, ulkona jne. kun taas nyt olet naulattu siihen samaan työpisteeseen ja tehtäviä tulee jatkuvalla syötöllä ihan määräaikojen kanssa. Kun teki itselleen, ei ollut kiirettä - eikä tätä kautta paineita.
Mitä tulee ruokavalioon, syömiseen, liikuntaan ja muuhun, en usko noiden ainakaan mitenkään merkittävästi tässä osasyyllisenä olevan. Syön suht terveellisesti ja säännöllisesti, liikun aina kun ehdin - kävelenkin kaikkialle. Koneella ei kovinkaan paljon tule enää kotona arkena istuttua, kun sitä saa tehdä jo töissä ihan tarpeeksi. Nukun myös seitsemisen tuntia joka yö - tosin sairauksista ja lääkityksistä johtuen en tunne itseäni koskaan levänneeksi. Usein herätessä väsyttääkin yhtä paljon kuin nukkumaan ruvetessa. Se on ollut tätä jo kohta kaksi vuotta, kukaan ei osaa sanoa mistä johtuu.
Työ on kyllä mielestäni itselleni sopivaa, sillä se on suht sitä mitä juuri hain ja mihin olen koulutettu. Sitä mitä parhaiten osaan ja mitä mielelläni myös teenkin. Kiinnostus ja motivaatio ei siis tässä ole se ongelma.
-----------------------------
Ehkä se vaan on niin, että krooninen sairaus ja mm. solusalpaajat vievät merkittävän osan energiavarastoista. Siihen päälle vielä lääkityksen lopettamiseen liittyvät vieroitusoireet, vuosien kortisonin popsimisen aiheuttamat ongelmat ja päivittäiset nivelkivut liitännäisenä. Tekevät hyvää jo valmiiksi epävakaalle henkiselle kantille, joka ajoittain heiluu jo ihan kuilun reunalla.
Ehkä en vain näistä syistä jaksa kuten normaalit ihmiset. Kumpa vaan työkkäri ja muutkin ammattilaiset ymmärtäisivät sen, eivätkä jaksaisi jauhaa sitä samaa lorua että "nuori ihminen jaksaa". Eihän se ikää kato, mitä sairauksia on ja missä kantissa ihmisen jaksaminen muutenkin on.
Eihän tässä siis muuten mitään, mutta ärsyttää kun kaikki etenkin lähipiirissä pitävät heti laiskana saamattomana vätyksenä, jos ei jaksa juosta paikasta toiseen kuten he.