aura kirjoitti:Jos vaan onnistut Niksu, niin kannattaa jotenkin kikkailla itsesi ulos tuolta. Olisiko sun lääkäriltä mahdollista saada jotain todistusta, jonka avulla välttää karenssit yms? En sairasta itse mitään (ainakaan tietääkseni), mutta samaistun kyllä väsymykseen. Itse otin vaan loparit töistä, mutta onnekseni muut asiat kääntyivät niin, ettei tarvitse huolehtia tuista tässä kohtaa.
Kiitti kovasti huolenpidosta, mutta olen päättänyt katsoa tämän loppuun saakka - eli siis sinne jonnekin lokakuun lopulle. Tuossa elokuussa tulee muutenkin paikan vaihto, joten pienehkö viikon parin lomakin todennäköisesti irtoaa. Osaanpahan sitten paremmin sanoa, mihin musta ylipäänsä tulevaisuudessa on ja miten näissä asioissa kannattaisi edetä.
En jokatapauksessa tunne itseäni mitenkään täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevaksi. Lääkäreiltä on ihan turha myötätuntoa hakea, mulle naurettiin kuntoutuspolillakin melkein päin naamaa "että mitä sinä tänne tulet, nuori ihminen - töihin siitä". Muutenkin ihmeellinen pakkomielle tullut kaikille tästä työnteosta, ihan niin kuin se olisi koko elämän tarkoitus. Voisin hyvin kuvitella kituuttavani koko elämäni pelkillä tuilla, koska oma aika on mulle niin suuri voimavara. Mutta eihän sitä täällä sallita.
Försti kirjoitti:Mitä työtä niksuu teet? Itekki oon työpäivie jälkee usein puhki ja väsyny. Joskus juon iltapäiväkahvit ja piristyn sillä uutee jonkinsortin nousuu ja joskus vedän tirsat. Joskus taas sit menee koko ilta kärvistelle ku ei mikää innosta ja on henkisesti väsyny tms. Uskoisin, että väsyttäis vähemmän jos ois enemmän iloisia asioita kotopuolessa piristämässä.
Olen IT-puolella, mikrotuessa. Ei siis todellakaan mitään kovin fyysistä, mutta minun väsymykseni onkin enemmän henkistä - muodostuu juuri tuosta kiirellisestä aikataulusta, stressistä, jonka työpöydälle kasaantuvat paperipinot aiheuttavat ja yleisestä sosiaalisesta rasituksesta. Vaikka työpaikka tuntuikin etenkin aluksi melkoiselta unelmalta introvertille, mun pää ei taida jaksaa tätä vähääkään sosiaalisuutta, kun sitä tulee vaan päivittäin.
Ongelma ei siis ole motivaatio. Työ on kyllä mieleistä ja olen siinä hyvä. Mulla ei vaan virta riitä töiden tekemiseen. Ristiriita siinä, että haluaisi tehdä muttei jaksa. Pysyn järjissäni vain koska saan olla viikonloput ihan yksin täydessä hiljaisuudessa itseäni kiinnostavia asioita tehden. Näin selviän hengissä viikosta toiseen. Mutta pidemmän päälle tämä ei voi olla ratkaisu, en voi pyhittää koko elämääni vain työnteolle ja unohtaa kaikkia harrastuksiani, projektejani ja haaveitani.
Mitkään kahvit tai muut eivät auta, koska väsymys johtuu yksinkertaisesti aivojen ylirasituksesta, jolloin nukkuminenkaan ei meinaa tuntua enää onnistuvan.
shantyu kirjoitti:Tulevaisuuteni on ihan auki ja epävarmuus stressaa. Työttömyys on päällimmäinen huolenaihe ja tämän myötä taloudellinen tilanne. En yhtään tiedä mitä alkaisin tekemään. Ikää tulee koko ajan lisää, enkä vieläkään ole löytänyt omaa alaani.
Kannattaa miettiä sellaista alaa, mikä itseä eniten kiinnostaisi. Ei kannata niinkään välittää siitä, mitä muut ajattelevat valinnasta, unohtaa stereotypiat ja muut. Pääasia että pääsee tekemään sitä mitä eniten itse rakastaa. Omien huonojen työkokemusten perusteella voin suositella, että kannattaa miettiä tarkkaan työvalintaa joka sopii introvertille. Muuten voi palaa hyvin nopeasti loppuun.
[quote="aura"]Jos vaan onnistut Niksu, niin kannattaa jotenkin kikkailla itsesi ulos tuolta. Olisiko sun lääkäriltä mahdollista saada jotain todistusta, jonka avulla välttää karenssit yms? En sairasta itse mitään (ainakaan tietääkseni), mutta samaistun kyllä väsymykseen. Itse otin vaan loparit töistä, mutta onnekseni muut asiat kääntyivät niin, ettei tarvitse huolehtia tuista tässä kohtaa.[/quote]
Kiitti kovasti huolenpidosta, mutta olen päättänyt katsoa tämän loppuun saakka - eli siis sinne jonnekin lokakuun lopulle. Tuossa elokuussa tulee muutenkin paikan vaihto, joten pienehkö viikon parin lomakin todennäköisesti irtoaa. Osaanpahan sitten paremmin sanoa, mihin musta ylipäänsä tulevaisuudessa on ja miten näissä asioissa kannattaisi edetä.
En jokatapauksessa tunne itseäni mitenkään täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevaksi. Lääkäreiltä on ihan turha myötätuntoa hakea, mulle naurettiin kuntoutuspolillakin melkein päin naamaa "että mitä sinä tänne tulet, nuori ihminen - töihin siitä". Muutenkin ihmeellinen pakkomielle tullut kaikille tästä työnteosta, ihan niin kuin se olisi koko elämän tarkoitus. Voisin hyvin kuvitella kituuttavani koko elämäni pelkillä tuilla, koska oma aika on mulle niin suuri voimavara. Mutta eihän sitä täällä sallita.
[quote="Försti"]Mitä työtä niksuu teet? Itekki oon työpäivie jälkee usein puhki ja väsyny. Joskus juon iltapäiväkahvit ja piristyn sillä uutee jonkinsortin nousuu ja joskus vedän tirsat. Joskus taas sit menee koko ilta kärvistelle ku ei mikää innosta ja on henkisesti väsyny tms. Uskoisin, että väsyttäis vähemmän jos ois enemmän iloisia asioita kotopuolessa piristämässä.[/quote]
Olen IT-puolella, mikrotuessa. Ei siis todellakaan mitään kovin fyysistä, mutta minun väsymykseni onkin enemmän henkistä - muodostuu juuri tuosta kiirellisestä aikataulusta, stressistä, jonka työpöydälle kasaantuvat paperipinot aiheuttavat ja yleisestä sosiaalisesta rasituksesta. Vaikka työpaikka tuntuikin etenkin aluksi melkoiselta unelmalta introvertille, mun pää ei taida jaksaa tätä vähääkään sosiaalisuutta, kun sitä tulee vaan päivittäin.
Ongelma ei siis ole motivaatio. Työ on kyllä mieleistä ja olen siinä hyvä. Mulla ei vaan virta riitä töiden tekemiseen. Ristiriita siinä, että haluaisi tehdä muttei jaksa. Pysyn järjissäni vain koska saan olla viikonloput ihan yksin täydessä hiljaisuudessa itseäni kiinnostavia asioita tehden. Näin selviän hengissä viikosta toiseen. Mutta pidemmän päälle tämä ei voi olla ratkaisu, en voi pyhittää koko elämääni vain työnteolle ja unohtaa kaikkia harrastuksiani, projektejani ja haaveitani.
Mitkään kahvit tai muut eivät auta, koska väsymys johtuu yksinkertaisesti aivojen ylirasituksesta, jolloin nukkuminenkaan ei meinaa tuntua enää onnistuvan.
[quote="shantyu"]Tulevaisuuteni on ihan auki ja epävarmuus stressaa. Työttömyys on päällimmäinen huolenaihe ja tämän myötä taloudellinen tilanne. En yhtään tiedä mitä alkaisin tekemään. Ikää tulee koko ajan lisää, enkä vieläkään ole löytänyt omaa alaani. [/quote]
Kannattaa miettiä sellaista alaa, mikä itseä eniten kiinnostaisi. Ei kannata niinkään välittää siitä, mitä muut ajattelevat valinnasta, unohtaa stereotypiat ja muut. Pääasia että pääsee tekemään sitä mitä eniten itse rakastaa. Omien huonojen työkokemusten perusteella voin suositella, että kannattaa miettiä tarkkaan työvalintaa joka sopii introvertille. Muuten voi palaa hyvin nopeasti loppuun.