Mitä kuuluu?
Re: Mitä kuuluu?
Yleensä aina vastaan jotenkin automaattisesti, että "ihan hyvää kuuluu". Nyt on pakko poiketa tästä ja todeta, ettei nyt ihan niin hyvää kuulu.
Tulevaisuuteni on ihan auki ja epävarmuus stressaa. Työttömyys on päällimmäinen huolenaihe ja tämän myötä taloudellinen tilanne. En yhtään tiedä mitä alkaisin tekemään. Ikää tulee koko ajan lisää, enkä vieläkään ole löytänyt omaa alaani. Kaverini käytös ärsyttää. Kaiken hyvän lisäksi polkupyöräni varastettiin viikonloppuna. Huokaus.
Tulevaisuuteni on ihan auki ja epävarmuus stressaa. Työttömyys on päällimmäinen huolenaihe ja tämän myötä taloudellinen tilanne. En yhtään tiedä mitä alkaisin tekemään. Ikää tulee koko ajan lisää, enkä vieläkään ole löytänyt omaa alaani. Kaverini käytös ärsyttää. Kaiken hyvän lisäksi polkupyöräni varastettiin viikonloppuna. Huokaus.
Re: Mitä kuuluu?
Kiitti kovasti huolenpidosta, mutta olen päättänyt katsoa tämän loppuun saakka - eli siis sinne jonnekin lokakuun lopulle. Tuossa elokuussa tulee muutenkin paikan vaihto, joten pienehkö viikon parin lomakin todennäköisesti irtoaa. Osaanpahan sitten paremmin sanoa, mihin musta ylipäänsä tulevaisuudessa on ja miten näissä asioissa kannattaisi edetä.aura kirjoitti:Jos vaan onnistut Niksu, niin kannattaa jotenkin kikkailla itsesi ulos tuolta. Olisiko sun lääkäriltä mahdollista saada jotain todistusta, jonka avulla välttää karenssit yms? En sairasta itse mitään (ainakaan tietääkseni), mutta samaistun kyllä väsymykseen. Itse otin vaan loparit töistä, mutta onnekseni muut asiat kääntyivät niin, ettei tarvitse huolehtia tuista tässä kohtaa.
En jokatapauksessa tunne itseäni mitenkään täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevaksi. Lääkäreiltä on ihan turha myötätuntoa hakea, mulle naurettiin kuntoutuspolillakin melkein päin naamaa "että mitä sinä tänne tulet, nuori ihminen - töihin siitä". Muutenkin ihmeellinen pakkomielle tullut kaikille tästä työnteosta, ihan niin kuin se olisi koko elämän tarkoitus. Voisin hyvin kuvitella kituuttavani koko elämäni pelkillä tuilla, koska oma aika on mulle niin suuri voimavara. Mutta eihän sitä täällä sallita.
Olen IT-puolella, mikrotuessa. Ei siis todellakaan mitään kovin fyysistä, mutta minun väsymykseni onkin enemmän henkistä - muodostuu juuri tuosta kiirellisestä aikataulusta, stressistä, jonka työpöydälle kasaantuvat paperipinot aiheuttavat ja yleisestä sosiaalisesta rasituksesta. Vaikka työpaikka tuntuikin etenkin aluksi melkoiselta unelmalta introvertille, mun pää ei taida jaksaa tätä vähääkään sosiaalisuutta, kun sitä tulee vaan päivittäin.Försti kirjoitti:Mitä työtä niksuu teet? Itekki oon työpäivie jälkee usein puhki ja väsyny. Joskus juon iltapäiväkahvit ja piristyn sillä uutee jonkinsortin nousuu ja joskus vedän tirsat. Joskus taas sit menee koko ilta kärvistelle ku ei mikää innosta ja on henkisesti väsyny tms. Uskoisin, että väsyttäis vähemmän jos ois enemmän iloisia asioita kotopuolessa piristämässä.
Ongelma ei siis ole motivaatio. Työ on kyllä mieleistä ja olen siinä hyvä. Mulla ei vaan virta riitä töiden tekemiseen. Ristiriita siinä, että haluaisi tehdä muttei jaksa. Pysyn järjissäni vain koska saan olla viikonloput ihan yksin täydessä hiljaisuudessa itseäni kiinnostavia asioita tehden. Näin selviän hengissä viikosta toiseen. Mutta pidemmän päälle tämä ei voi olla ratkaisu, en voi pyhittää koko elämääni vain työnteolle ja unohtaa kaikkia harrastuksiani, projektejani ja haaveitani.
Mitkään kahvit tai muut eivät auta, koska väsymys johtuu yksinkertaisesti aivojen ylirasituksesta, jolloin nukkuminenkaan ei meinaa tuntua enää onnistuvan.
Kannattaa miettiä sellaista alaa, mikä itseä eniten kiinnostaisi. Ei kannata niinkään välittää siitä, mitä muut ajattelevat valinnasta, unohtaa stereotypiat ja muut. Pääasia että pääsee tekemään sitä mitä eniten itse rakastaa. Omien huonojen työkokemusten perusteella voin suositella, että kannattaa miettiä tarkkaan työvalintaa joka sopii introvertille. Muuten voi palaa hyvin nopeasti loppuun.shantyu kirjoitti:Tulevaisuuteni on ihan auki ja epävarmuus stressaa. Työttömyys on päällimmäinen huolenaihe ja tämän myötä taloudellinen tilanne. En yhtään tiedä mitä alkaisin tekemään. Ikää tulee koko ajan lisää, enkä vieläkään ole löytänyt omaa alaani.
Re: Mitä kuuluu?
Totta puhut. Jotenkin tuntuu, että alan vaihtaminen olisi järkevintä ihan jo oman jaksamisen kannalta. En yksinkertaisesti jaksa olla niin sosiaalinen joka päivä. Muistan miten poikki olin aina työpäivien jälkeen. En jaksanut mitään. Joidenkin on hyvin vaikea sitä käsittää, miten uuvun liian ihmisläheisessä työssä. Minulle on mm. sanottu, että "sitä se on aina uudessa paikassa. Menee ohi kun rutinoituu yms." Ei, kun se ei nimenomaan mene ohi. Kyllä minä tunnen sen verran hyvin itseni, tiedän miltä minusta sisimmissäni tuntuu. Työpäivä on aina yhtä ponnistelua ja usein oli sellaisia päiviä, että minun piti pakottaa itseni tsemppaamaan tekohymy kasvoilla ja tuottaa puhetta ihan väkisin. Kouluaikoina sain pääasiassa hyvää palautetta työskentelystäni, mutta sisimmissäni tunsin, etten halua tätä. Pidän vanhuksista paljon ja auttamistyö on kiinnostavaa, mutta kun mietin tarkemmin, en jaksa tehdä sitä juurikin tuon sosiaalisen kuormittavuuden takia. Toivottavasti oma ala vielä löytyy.Niksuu93 kirjoitti:Kannattaa miettiä sellaista alaa, mikä itseä eniten kiinnostaisi. Ei kannata niinkään välittää siitä, mitä muut ajattelevat valinnasta, unohtaa stereotypiat ja muut. Pääasia että pääsee tekemään sitä mitä eniten itse rakastaa. Omien huonojen työkokemusten perusteella voin suositella, että kannattaa miettiä tarkkaan työvalintaa joka sopii introvertille. Muuten voi palaa hyvin nopeasti loppuun.
Re: Mitä kuuluu?
Mulla ei ole edes kovinkaan ihmisläheinen työ tämä missä olen harjoittelussa, mutta pelkästään juuri tuo että joutuu joka päivä olemaan jollain tasolla sosiaalinen ja tekemisissä laajojen ihmismassojen kanssa uuvuttaa vaan niiiin kovasti. Ei tässä itekään olla käytännössä koko 3kk nyt kestäneen harjoittelun aikana mitään omaa elämää pystynyt viettämään, kaikki vapaa-aika menee nukkuessa ja yksinkertaisesti siinä että kerää energiaa seuraavaa päivää (koettelemusta) varten.shantyu kirjoitti:En yksinkertaisesti jaksa olla niin sosiaalinen joka päivä. Muistan miten poikki olin aina työpäivien jälkeen. En jaksanut mitään.
Vaikea kuvitella tekevänsä tätä päivästä ja viikosta toiseen seuraavan 40 vuoden ajan. Siinähän menee koko elämä sivussa ihan ohi...
Niimpä. Mulla päinvastoin tilanteen pitkittyessä voimat ehtyy vain entisestään. Sitä sitten seuraa totaalinen väsymys, burnout, ahdistuneisuus ja pahimmassa tapauksessa masennus. Joitakin ei vain taida olla tehty työelämää varten. Tai sitten tämän päivän työelämä vain on niin kovaa, ettei herkimmät pysy mitenkään mukana.shantyu kirjoitti:Ei, kun se ei nimenomaan mene ohi.
-
- Viestit: 41
- Liittynyt: 06.04.2015 17:02
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Re: Mitä kuuluu?
Nyt on asiat ihan kohtuullisen hyvin. Olen ollut nyt jonkin aikaa osa-aikaisesti töissä henkilökohtaisena avustajana, joka sopii minulle todella hyvin. Rentoa hommaa, jota saa joskus tehdä ihan itsekseenkin ja osa-aikaisuus antaa aikaa olla omassa rauhassa. Lisäksi työ tuntuu mielekkäältä, kun voin auttaa ja näen konkreettisesti sen että minusta oikeasti on apua ja minuun luotetaan. Ja nyt samalla luen siis pääsykokeisiin, mikä on aina ollut mulle ihan mieleistä puuhaa. Pääsykokeiden jälkeinen epäonnistumisen tunne ja stressi työpaikan löytymisestä on hellittänyt ja nyt voin jo taas nauttia siitä, että on melko vapaat aikataulut eikä rahahuoliakaan. Ei nyt ehkä ikuisesti tätä jaksaisi, kun kyllä tää vähän tällainen limbo on, mutta nyt tuntuu ihan hyvältä. Joskus näinkin .
A question that sometimes drives me hazy: am I or the others crazy?
-Albert Einstein-
-Albert Einstein-
Re: Mitä kuuluu?
Tänään kuuluu ihan hyvää, vaikkakin hieman hermostuttaa ja jännittää. Jännitys lähinnä siksi, että töissä kouluttaudun toiseen teknologiaan. Hermostuttaa, kun pitäisi koota töissä joku selvityspalaveri asiakkaan kanssa ja itse en pääsääntöisesti ole se, joka kommunikoi asiakkaan kanssa. Muutoin aika hyvää kuuluu, sillä työnkuvaani saadaan vähitellen muutosta. Joskos siten työkuorma tasaantuisi paremmaksi niin ei oli pitkiä välejä ilman mitään tekemistä tai sitä, että yhdessä päivässä tehdään kuukauden työt.
Alaselkä tosin on ollut koko viikon kipeä. Olis mahtava saada kotiin joku seisomapaikka, jossa voisi työstää tietokoneella jotakin. Kiinnostaisi kirjoittaa pitkästä aikaa jotakin ihan kunnolla, mutta tänä syksynä on ollut paljon muuta ajateltavaa, niin ei ole ehtinyt / jaksanut vaivautua.
Ihmissuhteita en ole hirveästi tänä syksynä ajatellut enkä niinkään kaivannut. Töissä on saanut tarpeeksi höpötellä. Tuokin on kuitenkin asia, johon pitäisi jossain kohtaa pureutua tarkemmin, koska en ole täysin tyytyväinen nykyiseen sosiaaliseen tilanteeseeni. Mutta töiden jälkeen en ole oikein jaksanut ihmetellä asiaa. Paljon tärkeämpi asia tällä hetkellä on edistää oman asunnon hankintaa.
Että jooh... hyvää kuuluu, mutta elämä kulkee vähän epätietoisuudessa ja se tuntuu motivaatiossa.
Alaselkä tosin on ollut koko viikon kipeä. Olis mahtava saada kotiin joku seisomapaikka, jossa voisi työstää tietokoneella jotakin. Kiinnostaisi kirjoittaa pitkästä aikaa jotakin ihan kunnolla, mutta tänä syksynä on ollut paljon muuta ajateltavaa, niin ei ole ehtinyt / jaksanut vaivautua.
Ihmissuhteita en ole hirveästi tänä syksynä ajatellut enkä niinkään kaivannut. Töissä on saanut tarpeeksi höpötellä. Tuokin on kuitenkin asia, johon pitäisi jossain kohtaa pureutua tarkemmin, koska en ole täysin tyytyväinen nykyiseen sosiaaliseen tilanteeseeni. Mutta töiden jälkeen en ole oikein jaksanut ihmetellä asiaa. Paljon tärkeämpi asia tällä hetkellä on edistää oman asunnon hankintaa.
Että jooh... hyvää kuuluu, mutta elämä kulkee vähän epätietoisuudessa ja se tuntuu motivaatiossa.
-
- Viestit: 16
- Liittynyt: 22.08.2015 20:41
- Viesti:
Re: Mitä kuuluu?
No nyt on hermosto leikanut kiinni taas. Eli tolloiltu on, ja nyt on tosi hyvä fiilis ja taidan mennä sänkyyn lataukseen pariks tunniks.. Tällaista tänään..
Re: Mitä kuuluu?
Nukuin viimeyönä 11,5 tuntia ja kohta taas pääsen sänkyyni köllimään. -migreenin täsmälääke väsyttää .
INFJ/ISFP sekä Puu-Lohikäärme
Re: Mitä kuuluu?
Uusi Viikate soi taustalla. Eipä tässä muuta. Helvetillinen kiire oli töissä koko tammikuun ja nyt on patterit melko tyhjät.
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa