Introvertit.net Keskustelufoorumi

Kyllä, olen itsekriittinen ihminen. Itsemyötätunto on minulle käsitteenä vieras.

Oppinut olen armahtamaan saamattoman luonteeni. Pikku risulla hutkin välillä ja työnarkomaanina annan työlle kaikkeni ja sitä olen opetellut uuden työnkuvan opittuani säätelemään.

Siis tyytyväinen itseeni vaikka tiedän että olen nippanappa keskitasoa tekemisissäni, surkea ihmissuhteissa, mutta ihmistyössä kuulema loistava.

No mieluummin annan hoidettavilleni ja heidän omaisillineen mitä on antaa kuin etsin kotiin jonkun ihmisen jonka tavoille opettelen jne. Saan edes omaa elämää kun jätän säätämiset töihin.

En tunne kyllä töissäkään olevani täydellinen. Sellaista tunnetta en pysty koskaan itselleni suomaan sillä epäilen sen sokeuttavan tms. Ihmistutkan on toimittava hoidettaviin. Ja on mukava kun on hyvä pohja työskennellä vaikka tietääkin ettei vielä tiedä läheskään puoltakaan. Työssäoppimisen tiedostaminen pitää mielekkyyttä yllä.

Yritän olla realisti, eli käytännössä varaudun pahimpaan. Perfektionismi vaivaa, itselle jos pitää tehdä niin ei aina meinaa homma startata kun ei ole varma onko tämä nyt se paras tapa. Olen aika vaativa ja itsekriittinen. Joskus meinaa unohtua että muut ei ole yhtä tarkkoja ja suorituskeskeisiä. Rennompaan suuntaan menee kokoajan, ihan tarkoituksella opettelen olemaan rento. Mulla on pahoja ostokrapuloita eli mietin pitkään ostoa ja jos hutiostos niin sitten harmittaa vitusti, jos rahat saa takas niin asia unohtuu heti. On aika erikoista tää mun vaellus.

Olen erittäin kriittisesti ajatteleva yleisesti, mutta en tiedä olenko erityisen itsekriittinen.

Kaikki positiivisuus-paska ärsyttää, joten olen aika negatiivinen.

En ole perfektionisti, olen aika hyvä löytämään sopivan laatu-tason.

[quote="Mutikainen"]Jos annan aiheelle todellista kiinnostusta ja merkitystä, olen sen parissa usein perfektionisti. Muissa menee miten menee. Toisaalta muuttuvien asioiden tärkeyshän vaihtelee, joten jaa-ah. Töissä uudet tehtävät ovat aluksi perfektionismin aluetta, mutta ei enää ainakaan tunnu siltä kun menee rutiiniksi. Minulla on paljon itsekritiikkiä, ehkä joskus liikaakin. Saatan olla negatiivinenkin; pidän itse enemmän sanasta "realistinen", vaikka negatiivinen voi joskus osua enemmän oikeaan. En kuitenkaan ole mikään mutru, vaan melko rempseä tyyppi kun sille päälle satun.[/quote]

Realistiksi itseäni kanssa kuvailisin. Muiden silmissä se voi kenties tarkoittaa sitten sitä negatiivisuutta ja näennäisesti asioiden pilaamista ennakkoon ajatelemalla liian totisesti.. Toisaalta realismista olen varmaan saanut ne "kehut" että "miten osaatkin olla noin järkevä?"

Aina on olo että olisin voinut tehdä paremmin, vaikka muut sanoisivat suoriutuneeni hyvin. En rehellisesti ottaen oikein osaa muistaa mitään niin onnistunutta juttua että olisin ollut siihen täysin tyytyväinen? Aina voisin ja olisin voinut olla parempi koulussa, ihmissuhteissa tai työssä. Tämänkin länkytysviestin pilkkuja ja lauserakenteita voisi hieroa tuntitolkulla sisällön muuttumatta yhtään järkevämmäksi ;)

Toisaalta tulee joskus muisteltua henkilöitä jotka esimerkiksi peruskoulussa halusivat väkisin (kai hieman kielikin ruskeana) niitä 10-rivejä todistuksiin, muu ei vissiin kelvannut. Sen tyyppiseen perfektionismiin en jaksaisi ryhtyä todellakaan, ja sellainen oikeastaan aiheuttaa minussa suurtakin ärtymystä.

Monta typerää (sinänsä oikeasti pientä ja inhimillistä ) virhettä on tullut tehtyä monessa asiassa joita tulee muisteltua pitkänkin ajan kuluttua, turhaan sinänsä. Joskus oma suhteellisuudentaju hämärtyy ja ne virheet saavat liian suuria mittasuhteita. Varsinkin kun kuulee muiden kokemuksia virheistä, jotka ovat kenties voineet viedä jopa jonkun hengen.

Jos annan aiheelle todellista kiinnostusta ja merkitystä, olen sen parissa usein perfektionisti. Muissa menee miten menee. Toisaalta muuttuvien asioiden tärkeyshän vaihtelee, joten jaa-ah. Töissä uudet tehtävät ovat aluksi perfektionismin aluetta, mutta ei enää ainakaan tunnu siltä kun menee rutiiniksi. Minulla on paljon itsekritiikkiä, ehkä joskus liikaakin. Saatan olla negatiivinenkin; pidän itse enemmän sanasta "realistinen", vaikka negatiivinen voi joskus osua enemmän oikeaan. En kuitenkaan ole mikään mutru, vaan melko rempseä tyyppi kun sille päälle satun.

Nuorena tuli oltua kriittisempi, mutta iän myötä se on helpottanut. Toki silloin on itsekritiikin paikka, mikäli tuntuu, että on tullut jotain tyhmiä ratkaisuja tehtyä. Kuitenkaan ei kannata jäädä murehtimaan pitkäksi aikaa, koska niille ei sinällään enään mitään voi, paitsi korjaa sen, mikä asiasssa/tilanteessa korjattavissa on.

Vaadin kyllä töissä itseltäni sata lasissa menemistä, mutta ei minua tulokset juurikaan kiinnosta-tulee mitä tulee. Kuitenkin järjen pidän ehdottomasti tässäkin mukana, koska ei terveyttä kannata uhrata. Loppuunpalaminen ei ole kuitenkaan ole ihan mikään pieni asia. Mikään perfektionisti en yleisesti ottaen missään nimessä ole. Kaikki asiat elämässä ovat kuitenkin nopeasti ohi meneviä, joten ei liian kovasti kannata hukuttaa itseään maailmaan.

Minut on joskus leimattu negatiiviseksi ihmiseksi, koska ajattelen yhtä lailla asioiden huonot kuin hyvät puolet. Kohtuullinen negatiivisuus on mielestäni tervettä, koska silloin voi välttää tyhmiä ratkaisuja. Pelkkien positiivisuuksien etsiminen sokeuttaa usein ihmisen, jolloin asioiden varjopuolet jää huomaamatta- ja näin ollen saattaa päätyä tekemään tyhmiä ratkaisuja, jotka vaikuttavat pahimmillaan koko loppuelämään.

[quote="milja90"]Oletteko itsekriittisiä itseänne tai tekemisiänne kohtaan?

Minä olen näennäisesti koittanut hellittää liiallista perfektionismia ja tehdä tahalteen virheitä, mutta aina jossain kummittelee ajatus, että sen olisi voinut tehdä paremmin ja joitain asioita märehdin vuosienkin päästä, vaikka olisikin vain tosi pieni juttu.

Kiinnitän muutenkin enemmän huomiota asioihin, joita voisi korjata/kehittää. Tämä tekee musta aika kriittisen ja ehkäpä myös negatiivisen ihmisen.

Olen aika kriittinen ja vaativa itseäni kohtaan :( Yritän tietoisesti tästä eroon, mutta matka tuntuu olevan tosi kivulias ja toisaalta miksi siitä pitäisi kokonaan päästäkään eroon?

En sinänsä harrasta vertailua toisiin ihmisiin vaan olen vaativa vain itselleni. Ehkä mulla on myös vaativa persoonallisuus :([/quote]

Lainasin koko tekstin, olen laiska kirjoittamaan ja kuvaus oli niin osuva. Varsinkin työminä on aika kriittinen itselleen silloin tällöin ja niitä asioita jää usein mieleen pyörimään.

[quote="Afuze"]Olen itsekriittinen pessimistiperfektionisti. Miksipä ei?[/quote]
Kuvaa kyllä minuakin aika hyvin.

Olen itsekriittinen pessimistiperfektionisti. Miksipä ei?