Kirjoittaja Savage » 21.01.2014 22:33
Christina kirjoitti: En tiedä meinasitko samantapaisia asioita kuin mitä minä tässä toin ilmi, en osaa niitä paremminkaan kuvailla. Kuten sanoin, oman introverttini löysin vasta tänään ja samalla kuulin siis koko sanan ensimmäistä kertaa. Olen vielä niin häkeltynyt siitä, että on samankaltaisia ihmisiä (juuri tässäkin asiassa) etten pysty edes kunnolla tuomaan ilmi sitä mitä tarkoitan. Onnellinen siitä, etten ole yksin. Se on kai se päälimmäinen fiilis tällähetkellä. Joten jos tässä tekstissä ei ollut mitään järkeä, jota innoissani sormet syyhyten kirjoitin, toivon että se annettakoon minulle anteeksi! :--D
Christina, samanlaisia mietteitä Sinullakin tuntuu olevan.
Tänään on taas se päivä, kun tuntuu että ilmaisemattomuuteni(onkohan tuo edes oikea sana) estää toteuttamasta itseäni, vaikka sanottavaa olisi paljonkin tai ehkäpä enemmänkin pohdintojen esille tuomista.
Mistä pääsinkin aika sutjakkaasti siihen, että ,että...ääh, meni jo.
No, kuitenkin kyllähän tämä introvertti jutskan sisäistäminen varmaan auttaa ymmärtämään itseänsä paremmin ja myös muita sieluja, ainakin tunnen jonnin asteisia ahaa elämyksiä lukiessani tästä, mut kuitenkin tyypilliseen tapaani ajattelen itseni pyörryksiin tällä asialla ja taas palataan aloitus ruutuun.
Mietin tässä terveellistä näkkileipää ruoskuttaessani, että meitä sisäänpäin supistuneita tai vähintäänkin reunoilta kääntyneitähan pitäisi olla 1/3 väestöstä, mutta kyllä tänäänkin töissä löysin taas vain itseni möksöttämästä nurkassa tauolla vaikka kaiken suuren viisauden mukaan niissä nurkissa pitäisi olla aikas ahdasta. Meni kyllä aika ohi nyt aiheen noin kaikkiaankin, mutta pistetään piikkiin.
anuski kirjoitti:Mulla on lähipiirissä pari tällaista tyyppiä jotka tyhjentää mun sosiaaliset akut hyvinkin nopeaan tahtiin. Näistä ihmistä en valitettavasti pääse eroon mitenkään. Ne on vaan siedettävä. Onneks nään näitä maksimissaan pariin kertaan vuodessa, mutta sitten se pätkä onkin viikon verran kerrallaan. Aikamoista siedätyshoitoa. Kyllä mä toimeen näidenkin henkilöiden kanssa tulen (en ole vielä tavannut henkilöä jonka kanssa en toimeen tulisi), mutta aika pian tosiaan tarvitsisin sen oman hetken akkujen lataamiseen. Talossa jossa asuu melkeen 10 henkeä ei sellaista vaan ihan noin vaan saa
Ja nää ihmiset on aikalailla tällasia, jotka pitää itestään ns. meteliä. Kovia puhumaan, äänekkäitä ja nauttii huomiosta. Mutta mikä omituisinta, mun paras ystävä on juuri samanlainen. Mutta se ei aiheuta millään tavalla tuota reaktiota. Bestis osaa kyllä myös rauhoittua ja kuunnella. Meidän välillä on tasavertaisuus. Sit kun sen menoa kattoo muiden kanssa nii se on hiukan erilainen. Hassua..
Itse asiassai, tuosta kun sanoit, että kun katsot ystäväsi menoa muiden seurassa, niin Hän näyttää hiukan erillaiselta...voisiko se liittyä ns.naamion pitämiseen. Tämähän on semmoinen asia jota olen fundeerannu viime aikoina aika paljonkin tietyistä syistä.
[quote="Christina"] En tiedä meinasitko samantapaisia asioita kuin mitä minä tässä toin ilmi, en osaa niitä paremminkaan kuvailla. Kuten sanoin, oman introverttini löysin vasta tänään ja samalla kuulin siis koko sanan ensimmäistä kertaa. Olen vielä niin häkeltynyt siitä, että on samankaltaisia ihmisiä (juuri tässäkin asiassa) etten pysty edes kunnolla tuomaan ilmi sitä mitä tarkoitan. [b]Onnellinen siitä, etten ole yksin.[/b] Se on kai se päälimmäinen fiilis tällähetkellä. Joten jos tässä tekstissä ei ollut mitään järkeä, jota innoissani sormet syyhyten kirjoitin, toivon että se annettakoon minulle anteeksi! :--D[/quote]
Christina, samanlaisia mietteitä Sinullakin tuntuu olevan.
Tänään on taas se päivä, kun tuntuu että ilmaisemattomuuteni(onkohan tuo edes oikea sana) estää toteuttamasta itseäni, vaikka sanottavaa olisi paljonkin tai ehkäpä enemmänkin pohdintojen esille tuomista.
Mistä pääsinkin aika sutjakkaasti siihen, että ,että...ääh, meni jo.
No, kuitenkin kyllähän tämä introvertti jutskan sisäistäminen varmaan auttaa ymmärtämään itseänsä paremmin ja myös muita sieluja, ainakin tunnen jonnin asteisia ahaa elämyksiä lukiessani tästä, mut kuitenkin tyypilliseen tapaani ajattelen itseni pyörryksiin tällä asialla ja taas palataan aloitus ruutuun.
Mietin tässä terveellistä näkkileipää ruoskuttaessani, että meitä sisäänpäin supistuneita tai vähintäänkin reunoilta kääntyneitähan pitäisi olla 1/3 väestöstä, mutta kyllä tänäänkin töissä löysin taas vain itseni möksöttämästä nurkassa tauolla vaikka kaiken suuren viisauden mukaan niissä nurkissa pitäisi olla aikas ahdasta. Meni kyllä aika ohi nyt aiheen noin kaikkiaankin, mutta pistetään piikkiin.
[quote="anuski"]Mulla on lähipiirissä pari tällaista tyyppiä jotka tyhjentää mun sosiaaliset akut hyvinkin nopeaan tahtiin. Näistä ihmistä en valitettavasti pääse eroon mitenkään. Ne on vaan siedettävä. Onneks nään näitä maksimissaan pariin kertaan vuodessa, mutta sitten se pätkä onkin viikon verran kerrallaan. Aikamoista siedätyshoitoa. Kyllä mä toimeen näidenkin henkilöiden kanssa tulen (en ole vielä tavannut henkilöä jonka kanssa en toimeen tulisi), mutta aika pian tosiaan tarvitsisin sen oman hetken akkujen lataamiseen. Talossa jossa asuu melkeen 10 henkeä ei sellaista vaan ihan noin vaan saa :roll:
Ja nää ihmiset on aikalailla tällasia, jotka pitää itestään ns. meteliä. Kovia puhumaan, äänekkäitä ja nauttii huomiosta. Mutta mikä omituisinta, mun paras ystävä on juuri samanlainen. Mutta se ei aiheuta millään tavalla tuota reaktiota. Bestis osaa kyllä myös rauhoittua ja kuunnella. Meidän välillä on tasavertaisuus. Sit kun sen menoa kattoo muiden kanssa nii se on hiukan erilainen. Hassua..[/quote]
Itse asiassai, tuosta kun sanoit, että kun katsot ystäväsi menoa muiden seurassa, niin Hän näyttää hiukan erillaiselta...voisiko se liittyä ns.naamion pitämiseen. Tämähän on semmoinen asia jota olen fundeerannu viime aikoina aika paljonkin tietyistä syistä.