Kerrotaan syvimpiä salaisuuksia

Mitä tahansa yleistä, jolle ei ole omaa aluettansa.
Tsaari
Viestit: 10
Liittynyt: 01.07.2018 22:20
Viesti:

Kerrotaan syvimpiä salaisuuksia

Viesti Kirjoittaja Tsaari » 16.06.2020 19:16

Otsikko kertoo kaiken:) elikkä..
Olen ~30v mies.
En ole koskaan edes pitänyt naista kädestä. Hauskaksi asian tekee se, että olen introvertiksi hyvinkin supliikki seuramies, ulkoisesti urheilullinen ja komeahko (muidenkin kuin vain äitini ja mummoni mielestä:D). Menestyn työelämässä ja olen myös hyvinkin varakas. Ongelma ei ole tarjonnan puute vaan syyt siihen lähtevät jo vuosien takaa.
Olin nuorena uskonnollisessa liikkeessä jossa seksi ennen avioliittoa oli tabu. En ole kuulunut kyseiseen liikkeeseen yli 10:neen vuoteen mutta liikkeen ajatusmaailma seurasi usean vuoden eron jälkeenkin vielä perässä. Nyt on alkanut noidankehä jossa mitä pidenpään asian kanssa vitkuttelee niin sitä suurempi kynnys on tehdä asialle jotain. Eli siis kolmekymppinen ja ei kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta niin se alkaa jo olemaan aikamoinen turn off naisille. Asia ei varsinaisesti elämää häiritse mutta kyllä se aina siellä takaraivossa jyskyttää kun pitää asiasta valehdella jos joku kysyy kumppanien määrästä. Minulla on aina ollut kysyntää naisten puolelta mutta on itsetunto alkanut jo laskea senverran että tulee vain annettua pakit jonkun hyvän selityksen varjolla. Itse en ole lähestynyt naisia sitten alun teinivuosien. Olen alkanut jo harkita ammattilaisen palveluja jos ei tilanne muutu lähivuosina. Kuitenkin sitä haluaisi asettua jo aloilleen ja perustaa perheen mutta kokemuksen puute estää sen. En tule koskaan myöntämään kenellekkään kasvotusten olevani vielä neitsyt.:)

MaaOnVoimaa
Viestit: 41
Liittynyt: 12.01.2019 19:42
Viesti:

Re: Kerrotaan syvimpiä salaisuuksia

Viesti Kirjoittaja MaaOnVoimaa » 26.06.2020 20:38

Henkilökohtaisia juttuja vai ihan yleisesti? :D

Niin mulla on sama juttu että oon todella hyvännäköinen ihan kiva tyyppi mutta en oo naisen kanssa ollu silleen... Pussannut ja pitänyt kädestä kyllä. Vierastan ihmisiä kyllä muutenkin. Oon vuosikaudet yrittänyt käsitellä tätä "ongelmaa" ja se on ollut aika paha nakki. Sosiaaliset paineet on kovat. Itsetuhoiset ajatukset ovat olleet usein läsnä.
Mun ajatusmaailma on mustavalkoinen, elä tai kuole. Soitin joskus kolme vuotta sitten johonkin psykiatriseen numeroon ja kerroin etten enää jaksa. No mä en kehdannut myöntää että haluaisin päättää päiväni joten kuukausi myöhemmin menin lääkärin vastaanotolle ja täytin jonkun masennuslomakkeen ja mulle sitten tarjottiin mielialalääkkeitä mutta tiesin että ne on paskaa joten en niihin sekaantunut. Taustalla on koulukiusaaminen, yksinäisyys, ahdistunut perhe, alkoholismi, työnarkomania, urheiluhulluus, epäterve suhtautuminen omaan kehoon, masennus ja burnout. Muutin toiselle paikkakunnalle huomatakseni että olen edelleen aika syvissä vesissä, tarviin uusia ajatuksia. Yksin ei oo kivaa.
Huomenna hymyä huuleen ja sukulaisia tapaamaan.

Ei ihan kaikkea uskalla kertoa vaikka on nimimerkin takana piilossa. Tää nyt meni avautumisen puolelle.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa