Suhteessa introverttiin

Kaikki ihmissuhteisiin liittyvät aiheet.
Mariak

Suhteessa introverttiin

Viesti Kirjoittaja Mariak » 26.05.2021 10:21

Heippa, en tiedä onko tällaisen asian kanssa soveltuvaa tulla tänne palstalle, mutta lueskelin keskusteluja ja koin, että ehkä täällä osataan jollain tavalla auttaa minua hämmennyksessäni.

Sen verran taustaa omalta kohddalta, että testin perusteella olen 55 intorvertti/45 ekstrovertti, elänyt lapsuuden perheessä, jossa toinen vanhempi selkeästi introvertti, eivätkä kaikki täällä lukemani tuntemukset täysin vieraita itsellekään ole. Eron ehkä se, että koen niitä harvemmin, mutta esimerkiksi kiltin luenteeni takia olen ollut usein elämässäni tilanteessa, jossa olen ylikuormittunut ja halunnut vetäytyä yksinäisyyteen.
Nyt olen suhteessa inrotvertin miehen kanssa, joka jollain tavoin myös selkeästi pelkää ajatusta parisuhteesta. Ongelmaa lisää se, että elämme etäsuhteessa.
Suhde on kestänut 1,5 vuotta ja sen aikana on ollut kausia, jolloin en kuule miehestä mitään, pisin aika on ollut viikko, jonka jälkeen yleensä olen itse katkaissut hiljaisuuden ja hetken aikaa on jatkunut hyvin. Viestittelemme yleensä joka toinen/joka kolmas päivä.
Joku aika sitten vietimme viikon yhdessä miehen luona, tämä on pisin yhdessä viettämämme aika. Mielestäni viikko meni hyvin, elämme hieman eri rytmissä, menen nukkumaan aikaisemmin kuin hän ja luonnollisesti myös heräsin aikaisemmin, mutta en tehnyt tästä missään vaiheessa numero, koska ajattelin että hän saa kaipaamaansa omaa aikaa kun minä nukun, enkä myöskään kokenut tarvetta herätellä häntä aamuisin, vaan tein omia juttujani. Olen elänyt paljon yksin, ja osaan kyllä olla yksin ja löydän tekemistä, se ei ole ongelma.
Viikon lopulla huomasin miehen ärsyyntyvän joistain pienistä asioista. Tiedän hänen jännittäneen kyläilyäni ja ajattelin, että ehkä hänen stressi alkaa purkautua, kun huomaa että kaikki onkin mennyt ihan hyvin.
No, nyt on reissusta muutama viikko aikaa ja täysi "sota" päällä. Jatkoin normaalia viestittelyä ajatellen, että yhdessä vietetty viikko olisi lähentänyt meitä. Sain vastauksen etteä ei kirjoiteltaisi vähään aikaan ja kun kysyin että onko joku ongelma, olettaen että joku viikon aikana oli saant miehen tunteet muuttumaan, sain kuulla kuinka hän ei jaksa vastailla viesteihin joissa kysyn onko joku ongelma kun mitään ongelmaa ei ole.
Koitin keskustella asioista, koska puhuttu on mm. yhteen muuttamisesta jossain vaiheessa, tähän hän on suhtautunut myönteisesti. Sain kuitenkin vastauksen, jossa annettiin ymmärtää, ettei hän nyt niin hirveästi ehkä kuitenkaan kaipaa parisuhdetta elämäänsä. Kuulemma joskus kaipaa jotakuta vierelleen nauramaan/halamaan/ym. mutta se kuulemma unohtuu 5 minuutissa.
Kun kysyin että eikö hän sitten itseasiassa kaipaa minua elämäänsä, sain vastauksen ettei hän voi vastata tähän kysymykseen, koska käsittäisin sen musta-valkoisesti.

Nyt kun luen täältä postauksia, aika monessa viestissä välittyy se, miten ihmiset kokevat kumppaninsa ja niiden kanssa vietetyn ajan raskaina, ja kuinka he kaipaavat enemmän yksin oloa kuin kumppanin seuraa. Ymmärrän oman ajan tarpeen, mutta toisaalta se saa minut myös miettimään, miksi sitten olla parisuhteessa jos se on niin raskasta? Mikä saa aikaan rakkauden ja miten se näkyy, jos pääajatus on se, että haluaa olla ennemmin yksin kuin kumppanin kanssa?
Mieheni on minulle todella tärkeä ja koen että olemme samalla aaltopituudella, yleensä meillä on hauskoja keskusteluja ja usein pystymme puhumaan monista asioista yhteisymmärryksessä. Toisaalta kuitenkin tunnen, että vaikka jättäisin hänet, ei hän välittäisi siitäkään yhtään. Nyt kun ollaan oltu viikko ilman yhteydenottoa, minulla on ikävä, mutta luulen että hänellä ei. Miksi hän ei lopeta suhdetta kanssani jos se on merkityksetön tai hän kokee sen ylikuormittavana?

Olisin todella kiitollinen jos joku jaksaisi avata tätä tunnepuolen asiaa.

MaaOnVoimaa
Viestit: 54
Liittynyt: 12.01.2019 19:42
Viesti:

Re: Suhteessa introverttiin

Viesti Kirjoittaja MaaOnVoimaa » 03.06.2021 12:30

Kuulostaa ihan tyypilliseltä. :lol: Mä kans teen tollasta ettei huvita yhtään vaikka puoleen vuoteen ja sitten taas soittelen jollekin monta kertaa viikossa. Aina joku oma ahdistus mielessä niin ei jaksa muille jutella.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa