Introvertit.net Keskustelufoorumi

Silloin kun kuuntelen, kuuntelen lähinnä klassista. Beethoven on hyvä valinta, kun tuntuu että haluaa palauttaa uskon elämän hallintaan. Lempisäveltäjääni en voi sanoa, koska se riippuu niin paljon mielialasta ja tilanteesta.

Nuorempana kelpasi 70-luvun uusi aalto. Vanhemmalla iällä oli lyhyt jazz-kausi, mutta en ymmärrä musiikista tarpeeksi saadakseni jazzista kaikkea irti.

Kuuntelen kuulokkeilla, joita minulla on monia. Olen kuulokefriikki ja kuuntelen tarkasti niin musiikkia kuin musiikin toistumista. Sennheisereita on ollut kahdet, Kosseja kolmet, Sonyja n kpl, AKG himottaisi, Beyerdynamicsin studiokuulokkeet kiinnostaisivat, mutta haluaisin kokeilla ensin.

Karikkorapu kirjoitti:Kuuntelen kuulokkeilla, joita minulla on monia. Olen kuulokefriikki ja kuuntelen tarkasti niin musiikkia kuin musiikin toistumista. Sennheisereita on ollut kahdet, Kosseja kolmet, Sonyja n kpl, AKG himottaisi, Beyerdynamicsin studiokuulokkeet kiinnostaisivat, mutta haluaisin kokeilla ensin.

Hämää kun listasta uupuu Hifimanit, jotka voisivat myös olla joskus kokeilemisen arvoiset kapistukset. Ei sillä että itse pystyisin keräilemään, mutta mukavahan se olisi aina kuunnella erilaisia vaihtoehtoja.
T: Sennheiser HD598

Punkia, goottimusaa ( monta alagenree), rockia ja vähä harvemmin metallia. Joskus tulee jotai countrya / fiilistelyä soiteltua.
Atm soi Oxymoron -Best Before 2000

Kuuntelen monenlaista musiikkia, mutta eniten tykkään instrumentaalimusiikista. Vahvasta melankoliasta ja lyyrisistä, tunteikkaista melodioista. Virtuoosimaisista soittajista. Yleisesti vanhempi musa iskee parhaiten. Klassinen, jazz, metalli, soundtrackit, 80-luvun disco... jne. Monesta genrestä löytyy kiinnostavaa kuunneltavaa. Tykkään jopa virsistä, vaikka en hengellinen olekaan. Niissä on monessa hienot melodiat, joita tykkään myös pianolla silloin tällöin soitella. Sanat eivät merkitse minulle paljoakaan, enkä niihin edes kiinnitä pahemmin huomiota jos laulettuja kappaleita kuuntelen. Ihmisääni on vain yksi instrumentti muiden joukossa.

Instrumentaalinen musiikki on itselläni suosikki. Minulle musiikissa on tärkeintä, että se kuulostaa hyvältä omaan korvaan.

Omat päägenreni:

Smooth jazz Esimerkki
Jazz fusion Esimerkki (tuo loppusoolo on paras minkä olen kuullut)
Chill-out Esimerkki
Ambient & Downtempo Esimerkki
Progressive house Esimerkki
Deep house Esimerkki

Ehdoton ei on sitten kaikelle mitä radiosta tulee, eli räppi ja listahittiroska.

niksuu93 kirjoitti:Heitetääs tähän tällainen lisäkysymys: millaista musiikkia vihaatte/ette voi sietää?

Minulle se on suomiräppärit. En tiedä niitä kuunnellessa pitäisikö itkeä vai nauraa.

Suomi-rap on kyllä lähestulkoon paskinta paskaa varsinkin joku Cheek, mutta reggeetä vihaan eniten.

Tykkään aika monentyyppisestä musiikista. Elektronisesta, shoegazesta, punkista, räpistä... Eniten kuuntelen kotimaista indiemusiikkia monesta eri genrestä. Täältä voi vaklata lisää jos kiinnostaa http://www.last.fm/user/mustasusi

niksuu93 kirjoitti:Onko kukaan pistänyt merkille, että introverttien musiikkimaku eroaa monesti tavallisesta?

Introverteillä on erilaiset kuuntelutottumukset ja tarkoitusperät musiikin kuuntelussa, mikä vaikuttaa musiikkimakuun.

Tuo ero kuuntelutottumuksissa ei silti ole ekstroversio/introversio-akselilla. Vaan emotivisti/konkretivisti-akselilla. Molemmissa ryhmissä on seka intro- että ekstroverttejä.

Emotivistit pyrkivät musiikilla muuttamaan tunnetilaansa tai vaihtoehtoisesti kuuntelemaan musiikkia sen hetkisen tunnetilan mukaan. Eli esim. kuuntelee jotain musiikkia että saa itsensä iloiselle tuulelle, tai pakko kuuntella surullista musiikkia kun on surullinen fiilis.

Konkretivistien tunne-elämä rakentuu ajanmittaan, yksittäiset asiat muuttavat sitä vain hyvin vähän kerrallaan. Joten konkretivistit eivät valikoi musiikkia tunnetilan tai tilanteen mukaan, mutta musiikkimakuun yleisesti vaikuttaa henkilön yleinen tunne-elämä, mutta yksittäiset kappaleet kuuntelee automaattitoistolla, eli sieltä tulee mitä tulee.

Toinen merkittävä jako mikä vaikuttaa taas enemmän musiikkimakuun, ei sekään riipu ekstroversio/introversio-akselista. Tässä jaossa nämä kaksi ryhmää ovat sellaiset jotka kuuntelevat:

Syvällistä, voimakasta, monimutkaista ja/tai aggressiivista musiikkia. Näillä musiikkimaku on yleensä suppeampi. Ääriesimerkkinä vaikka: https://www.youtube.com/watch?v=prLiFcmgot8
Mutta yhtä hyvin voisi olla jotain erilaista, kuten vaikka: https://www.youtube.com/watch?v=julyPyMQYu4
Tai: https://www.youtube.com/watch?v=4itxCsV3ORw
Tai: https://www.youtube.com/watch?v=uDGPaJQAf1I

Positiivista, rentoa, yksinkertaista ja/tai sensuellia musiikkia. Näille kelpaa usein mikä tahansa musiikki, paitsi jos se on jotain yllä-olevaa. Ääriesimerkkinä vaikka: https://www.youtube.com/watch?v=qDF_rV-FXys
Ja muutama muu esimerkki:
https://www.youtube.com/watch?v=vJ9aT-Wa_tE
https://www.youtube.com/watch?v=RjiyHYg4YQU
https://www.youtube.com/watch?v=c71RCAyLS1M

Kävin eilen CMX:n harvoin soitettuja lauluja -kiertueen keikalla. Loistava keikka oli, vaikka Yrjänän ääni olikin aika kröhäinen. Mutta kuten artisti itse totesi, eipä tuo laulu koskaan ole hääviä ollut . Jengi oli hyvin mukana ja tunnelma oli joka suhteessa tiiviin helteinen. Keikat ovat ainoita paikkoja, joissa tavallaan pidän ihmismassoista. Jos alkaa liikaa ahdistaa, voi välillä laittaa silmät kiinni ja antaa musiikin viedä. Se energialataus ja endorfiinin määrä on ihan uskomaton, jonka hyvästä keikasta voi saada.

Räppi/träppi (ei se joka radiossa soi)

Konemusiikin puolelta enimmäkseen hardstyle, trance, liquid dnb.

Musikkimaku on aika laaja, yleensä kriteerinä, että musiikin pitää herättää jotain ajatuksia tai tunteita. Sanat pilaa monet kappaleet, ei jätä tilaa omalle tulkinnalle. Radiota en juurikaan kuuntele.