Introvertit.net Keskustelufoorumi

Mietin joskus tuon de Mellon elämäkerran ostamista ja lukemista. Mutta ehkä on hyvä jos sitä ei ole enää saatavilla... Kun jotakuta ihmistä katsoo aika lailla "ylöspäin", sitä jotenkin haluaa säilyttää hänen mystisen auransa eikä penkoa jokaista arkista yksityiskohtaa hänen elämästään. de Mello olisi sitä paitsi varmaankin itse suositellut, että hänen faninsa katsovat siihen mihin hänen sormensa viittaa. Ei häneen tai hänen sormeensa. Mutta kyllä hän merkittävä persoonallisuus oli, jos kristittyä zen-mestaria nyt niin voi luonnehtia.

En meditoi, mutta pidän rauhoittumis/ tasaamishetkiä ja annan itseni vain leijua olematta olemassa ihmisenä. Henkisyys on iso osa elämää, mutta uskonnottomana.

Sunnuntaisin kello 21 on maailmanlanlaajuinen meditointi ihmiskunnan vapauttamiseksi ja paljastusten edistämiseksi, siihen pyrin osallistumaan. Tosin jostain syystä aina minulle iskee migreeni hieman aikaisemmin.

http://2012portal.blogspot.fi/2015/12/w ... ation.html

Meditoin säännöllisen epäsäännöllisesti. Meditoinnin aloittanut noin neljä vuotta sitten, aluksi meditoin päivittäin, nyt viikottain. Voisinkin ottaa uudeksi tavoitteeksi lisätä meditointia, pyrkiä päivittäiseen meditointiin.

olen meditoinut joku kolme vuotta. Tällä hetkellä meditoin kaksi x pv:ssä n. puoli tuntia kerrallaan.

Olen meditoinut säännöllisesti noin 1,5 vuotta. En istu lootusasennossa hymisemässä "ooommm"-mantraa mutta usein meditoin esim. aamuisin bussissa istuessani. En juurikaan saa mitään maatamullistavia oivalluksia juuri meditoinnin hetkellä mutta olen huomannut, että päivä tai pari session jälkeen aivoni alkavat tuottaa mahtavia ideoita ihan lyhyen ajan sisään. Esimerkiksi tänne keksin rekkautua erään meditointisession jälkimainingeissa ja tulevan työssäoppimispaikkanikin hoksasin meditoinnin ansiosta.

Sitä pitäisi kai ensin kokeilla, jotta voisi sanoa minkälaista se on ja onko siitä apua mihinkään.

Sellaista mindfulness-tyyppistä "tässä ja nyt" kokemista pyrin harjoittamaan aina kun ajatukset pyörivät liian lujaa. Istun vaikkapa parvekkeelle, lopetan hetkeksi ajattelun ja juon hitaasti kupin teetä.

Olen kokeillut myös zazen-meditaatiota. Miellyttävä kokemus, mutta se loppui, kun asumisolosuhteet muuttuivat sellaisiksi, ettei ollut takuuta hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Keskittyminen meni.

Löysin netistä juuri uudenlaisen meditaation jota en ollut ennen kokeillut. Siinä otetaan jokin hetki päivästä, jolloin kokee olevansa hyvin valveilla ja keskitytään ajattelemaan 1) minä 2) tässä 3) nyt näitä toistaen. Minällä etsitään sitä syvempää minää kaikenlaisten naamioiden takaa. Tuon koin henk. koht. vaikeimpana, liekö siksi että olen niin pitkään keskittynyt juuri kahteen jälkimmäiseen. Ensi kokeilujen pohjalta tuntuu, että tuo on jotenkin fokusoivaa verrattuna pelkkään "tässä ja nyt" ajatteluun. Auttaa enemmän jäsentämään sitä, miltä itsestä tuntuu ja mitä oikeastaan siitä hetkestä eteenpäin pitäisi tehdä.

Itse olen tosiaan meditaatiota ja itsetutkiskelua harjoittanut ~10 vuotta, joten en tiedä mikä vaikutus on, jos tuota kokeilee kylmiltään. Jokaisella varmaan vaikutukset ovat yksilölliset, koska ko. meditaatio koskettaa nimenomaan sitä omaa yksilöllisyyttä.

En meditoi, mietiskelen sitävastoin erittäin pajon, joskus jopa ns. itsestään selvyyksiä, onko ne edes sitä...?
Kirkosta olen eronnut, koin pakanallisen heräämisen.

Välillä olen miettinyt että ihmiskunta olisi huomattavasti parempi, kun kaikki meditoisi. Se pitäisikin olla laissa tai jo lapsille peruskoulussa opetettava asia.