Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Tarinoita siitä, millaista on olla introvertti ekstroverttien maailmassa.
niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 11.06.2015 18:35

Varmasti asia jota on sivuttu jo monessa ketjussa, mutta kysyn kuitenkin.

Miten muut ihmiset ovat suhtautuneet sinuun, joka olet mahdollisesti hiljaisempi, erikoisempi ja omalaatuisempi introvertti? Onko se otettu ihan hyvin ja vai oletteko kenties kuulleet asiasta niitä viisaita neuvoja, miten pitää "tulla rohkeemmin esille", "liikkua enemmän ihmisten ilmoilla" ja etenkin - "puhua enemmän".

Keltä olet kuullut tällaista? Perheeltä, ystäviltä, työpaikalla? Miltä se on tuntunut ja miten olet siihen suhtautunut?

-------------------------------------------

Kysyn tätä siksi, koska käytännössä kaikki elämän aikana kohtaamani "ongelmat" ovat nyt ajateltuna johtuneet introverttiudesta. Ensinnäkin jo se, että olen tuntenut itseni ihan aina ulkopuoliseksi (huonommaksi!) lähes kaikkien kanssa ja että olen jatkuvasti saanut kuulla olevani "sairas", "viallinen" ja että "minun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni" jotta pärjäisin elämässä. Tätä samaa liirun laarun lorua olen kuullut koko ikäni niin vanhemmiltani, sukulaisilta, koulussa opettajilta ja muilta oppilaista, terveydenhuollon ammattilaisilta ja TE-toimiston väeltä. Väkisenkin alkaa tuntea itsensä vääränlaiseksi, kun 99% kohtaamistani ihmisistä ovat olleet aina niiiin puheliaita, pirteitä, avoimia ja meneviä - ja kun itse viettäisi mieluummin aikaansa vaan kotona elokuvia katsellen ja ehkä luonnossa liikkuen. Kiertäen kaukaa kaikki kauppakeskukset ja muut kokoontomuspaikat - baareista puhumattakaan.

Huonommaksi tuntemisen lisäksi olen kokenut, että ihmiset eivät todellakaan tykkää erilaisuudesta. Ne kiertävät mielestään sellaiset ihmiset kaukaa, nauravat, hihittävät ja puhuvat p*skaa heidän selkänsä takana ja muutenkin pitävät heitä säälittävänä - jopa pelottavana. Pahin mitä olen introverteista ja muutenkin hiljaisemmista ja yksin viihtyvistä ihmisistä lukenut ovat kommentit tyyliä "sellainen se Auvinenkin oli ja näitte miten kävi".

Ei siis ihme, että ihminen on vuosien karttuessa valunut yhä enemmän sinne sisäiseen maailmaansa, kun kerran ulkomaailma kohtelee näin. Eniten on kuitenkin kaikessa ärsyttänyt nämä (ekstroverttien) jatkuvat kehoitukset olla puheliaampi, menevämpi ja avoimempi. Enhän minäkään käske ekstroverttia olemaan hiljaa, joten minun pitäisi taas alistua ulospäinsuuntautuneiden ihmisten tahtoon? Siis sekään ei riitä että jos asia on ihmiselle itselleen OK, mutta kun se häiritsee sitä toista. Mullekin on ihan suoraan sanottu, että "miksi sun pitää olla sosiaalisilta taidoiltaan noin vajaa kun oot muuten kuitenkin noin edustava ulkoisesti? Mikä siinä on niin vaikee lähtee sieltä kotoa vähän tuulettuu, tulis sunkin elämään jotain järkee?" Niin - ekstrovertin elämähän tuntuu koostuvan juuri vain siitä kodin ulkopuolisesta elämästä. Kun yksin on niin vaikea olla, niin ei ihme että kotona ei voi käydä kun nukkumassa.

Siis mitä? :shock:

Sanon vielä sen verran, että minä kyllä tulen toimeen lähes kaikkien ihmisten kanssa, mutta se ongelma on useimmiten siellä toisessa päässä. He eivät tunnu sietävän hiljaisempia, erikoisempia ja omaalaatuisempia persoonia. Vähän siis sama juttu kun luovan ja duunari-töiden välillä - toista ei yleensä pidetä minään. Kaikista pahin tuntuu kuitenkin olevan se, jos ihmisellä on omia mielipiteitä - etenkin jos ne eroavat enemmistöstä ja uskaltaa ilmaista ne. Tällaiset ihmiset koetaan eräänlaisena uhkana, koska he eivät ole ohjailtavissa esimerkiksi sosiaalisen paineen alla.


Miten muut ihmiset (ekstrovertit) ovat yleensä teihin suhtautuneet? Oletteko kokeneet heidän seurassaan olemassaolonne jotenkin huonommaksi? Onko sanottu ihan suoraan vai näkeekö sen käytöksestä?

INTPinson
Viestit: 57
Liittynyt: 12.07.2014 15:43
Viesti:

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Viesti Kirjoittaja INTPinson » 11.06.2015 22:40

Muiden ihmisten suhtautumisesta itseensä ei koskaan voi olla täysin varma, koska et voi tietää, mitä he puhuvat sinusta silloin kun et ole paikalla. Nuorempana jotkut mun kaverit esimerkiksi nauroivat joillekin mun ominaisuuksille, mistä kuulin myöhemmin. Olin kyllä vähän "outo" jo lapsena eli erotuin niinsanotusti joukosta. Ehkä mulla on vieläkin vähän sellainen käsitys, että toiset etsii musta aina vikoja tai en kelpaa sellaisena kuin olen. Vähän sama juttu siis ku Niksuulla, vaikka ei mua nyt niin pahasti ole kiusattu. Nyt kun oon ollu kesätöissä niin uskoisin, että kaikki työkaverit suhtautuu muhun positiivisesti, eikä mun todellakaan tarvitse esittää mitään muuta kuin mitä olen. Mitään kehotuksia tyyliin "ole sosiaalisempi" en ole onneksi kuullut pitkiin aikoihin. Sanoisin että nuorempana sitä vain piti mennä "massan mukana" että tulee hyväksytyksi. Ja jos ei mennyt, se vaikutti itsetuntoon huonontavasti.

kumpio
Viestit: 12
Liittynyt: 10.06.2015 10:49
Viesti:

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Viesti Kirjoittaja kumpio » 11.06.2015 23:44

Tutuista asioista kirjoitatte. Koen välillä vihaa siitä, että ympäröivä maailma vaatii minua muuttumaan ulospäinsuuntautuneeksi, ja siitä etten ole sellainen, millainen "pitäisi" olla.

Koen, että jotenkin syntymällä tähän aikaa ja paikkaan, sitä automaattisesti vastaanottaa tietyn kuvan siitä, millainen pitäisi olla. Sitten olen itsekin vaatimassa, että minun pitäisi olla toisenlainen, etten saa olla tälläinen kuin olen. Toiset ihmiset ovat toki joskus kommentoineet hiljaisuuttani, mutta minä itse vahvistan toisten ihmisten sanoihin merkityksiä. Ne minun olemistani kommentoineet ihmiset ovat unohtaneet sekunnissa sen, mitä ovat minulle sanoneet, se ei merkitse heille mitään. Enkä usko että ekstrovertit ihmiset olisivat täällä vahtimassa, millainen minä olen.

Yritän ajatella, että saan olla sellainen kuin olen. Saan olla hiljainen. Jos itse sen hyväksyisin, silloin kenelläkään muulla ei ole mitään sanomista siihen. Usein huomaan, että olen itse se, joka eniten alleviivaa ja tuottaa itselle ahdistusta negatiivisilla mantroillani: "olen hiljainen, en pysty mennä tuohon työhön, siinä pitää olla ulospäinsuuntautunut ja pirtsakka, en ole sellainen, olen ihan vääränlainen, en selviä tästä maailmasta, minusta ei ole mihinkään". Tälläistä taistelua tämä on.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 12.06.2015 18:57

Yksi juttu mikä minua ihmetyttää on myös se, että miten "normaalit" ihmiset olettavat erilaisemman persoonan pitävän itseään jotenkin heitä parempana. Vähän siis niin kuin tämä introvertti-ekstovertti asettelu muutenkin: introvertti koetaan helposti ylimielisenä, itsekkäänä ja ylpeänä - vaikkei asia tietenkään näin ole. Selvästi siis huokuu sellainen yleinen ihmettely, että "miksi et vain voi olla samanlainen kuin me, olis kaikilla paljon helpompaa. Miksi pitää olla noin vaikea tapaus?" Erilainen on vaan erilainen - ei parempi eikä huonompi (vaikka siis helposti itseni kyllä juuri siksi huonommaksi tunnen).

Tuo outo suhtautuminen kaikkeen erilaisuuteen näkyy ihan muuallakin, arkisissakin asioissa. Vaikkapa ihan siinä, jos ei satu vaikka juomaan kahvia. Sitä katsotaan kieroon ja "loukkaannutaan" jos ei tee toiselle mieliksi, ja juo omasta vakaumuksestaan huolimatta. Toinen tällainen juttu on erilainen ruokavalio, kuten kasvissyöjät. Alkaa heti se "neuvominen" miten siinä ei nyt ole mitään järkeä ja miksi pitää seurata jotain ruokatrendejä ollakseen muodikas. Nörttinä vois vielä heittää tähän sen, kun ei satu käyttämään Windowsia vaan UNIX/Linux-järjestelmiä niin siitäkin saadaan aina tappelu aikaan. Hohhhoijaa! Siis tää kuvio toistuu ihan kaikkialla: ihmiset ei siedä sitä, että tekee jotain eri tavalla kuin he.

En myöskään pidä siitä, että kun nykyään suht säännöllisesti yrittää avautua tästä introvertismistaan, niin se tyrmätään heti suurin piirtein jonain woodoo-uskontona. Jos vielä erehtyy kertomaan näitä juttuja, että ympäristön ärsykkeet käyvät hermojen päälle eikä jaksa säännöllisesti kenenkään seuraa tai edes puhetta - heti tulee tietoisku sosiaalisesta fobiasta ja kehotus hakeutua hoitoon.

Ainakin siis minun olemukseeni suhtaudutaan ilmeisen kielteisesti, on itseasiassa suhtauduttu koko elämä. Ainut asia jossa on sentään saanut positiivista palautetta on työ. Muualla ollaankin sitten suurin piirtein kaupungin vihatuimpien henkilöiden listalla - ainakin siis omanikäisteni keskuudessa.

Pistää ihmettelemään. :?

Cupcake
Viestit: 15
Liittynyt: 21.02.2015 20:04
Viesti:

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Viesti Kirjoittaja Cupcake » 13.06.2015 13:56

Pystyn yhtymään muiden kokemuksiin siitä että ihmiset painostavat muuttumaan . Varsinkin lapsuudessani yritin muuttaa itseäni nykymaailman ihanteiden mukaiseksi sosiaaliperhoseksi, mutta sitten käsitin että mitä enemmän ihmisiä ympärilleni kerääntyi, sitä ahdistuneemmaksi, erilaiseksi ja yksinäisemmäksi itseni tunsin. Nykyään pyrin siihen etten anna paineiden muuttaa itseäni, mutta hermoille käy varsinkin ihmisten sääli siitä että viettää aikansa yksin tai ettei osallistu bileiltoihin. Elämäni aikana minulle on tarjottu kaikkea terapeuteista johonkin harjoitusryhmiin ja ihmissuhdekursseihin, sillä kuulema muiden ihmisten välttely viestii syvemmästä ongelmasta.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 13.06.2015 20:44

Cupcake kirjoitti:Varsinkin lapsuudessani yritin muuttaa itseäni nykymaailman ihanteiden mukaiseksi sosiaaliperhoseksi, mutta sitten käsitin että mitä enemmän ihmisiä ympärilleni kerääntyi, sitä ahdistuneemmaksi, erilaiseksi ja yksinäisemmäksi itseni tunsin
Samat tunteet, sillä erolla että lapsena en edes juuri hakeutunut muiden lasten pariin vaan viihdyin erittäin hyvin perheen kesken. Sittenpä kouluikäisenä ja siitä ylöspäin tämä onkin ollut yhtä taistelua omien tunteiden ja muiden kehoitusten välillä. En tosin tiennyt koko introvertismista mitään ennen tämän vuoden alkua, joten siihen asti oletinkin muiden olevan oikeassa - minussa on vikaa, se pitää korjata ja minun pitää muuttua ollakseni hyväksytty.

Mielenkiintoista muuten miten sanoit, että tunsit itsesi sitä yksinäisemmäksi mitä enemmän ihmisiä oli ympärillä. Mulla on ollut viime aikoina ihan samat tunteet ja juuri tästä syystä tavallaan "katkaisin" myös välini näihin vähäisiin "kavereihini", sillä tunsin menettäväni enemmän energiaa kuin se mitä heiltä sain. Monesti jälkikäteen kaduin sitä että tulikaan taas lähdettyä, kun olisi ollut paljon kivempaa olla vain kotona. He eivät myöskään tunnu kaipaavan seuraani kuin vain viimeisenä oljenkortena, joten en jaksa olla aina se vihoviimeinen varakaveri. Ehkä hieman vainoharhaista, mutta vähän tavallaan myös epäilen että siellä ne saattavat keskenään naureskella, että "miten säälittävä tapaus, se oikeesti kuvittelee että mä haluaisin olla sen kanssa taas, kun vaan kerran puolessa vuodessa nähtiin".

Voin paljon paremmin kun saan vain olla yksin omien harrastusteni parissa ja ennenkaikkea - omissa ajatuksissani. Ainakin niin kauan kun löydän oikeita ystäviä elämääni, jos sellaista ihmettä nyt siis sattuu tapahtumaan. :)
Cupcake kirjoitti:Nykyään pyrin siihen etten anna paineiden muuttaa itseäni, mutta hermoille käy varsinkin ihmisten sääli siitä että viettää aikansa yksin tai ettei osallistu bileiltoihin. Elämäni aikana minulle on tarjottu kaikkea terapeuteista johonkin harjoitusryhmiin ja ihmissuhdekursseihin, sillä kuulema muiden ihmisten välttely viestii syvemmästä ongelmasta.
Tuo sääli on myös täällä tuttua. "Voi sua kun sä et ikinä käy missään. Pitäs liikkua enemmän ihmisten ilmoilla, eikä masentua sinne kotiinsa. Tee vaan Facebookki, kyllä mä voin olla sun (sääli)kaveri. Voiku sulla ei ole ketään, ei kavereita, ei seuraa, ei mitään."

Mä olen melkein jo suorastaan raivoissani tämän p*skan kuuntelusta. Mutta älähtää ei missään nimessä saa, sehän viestii heti mielenterveysongelmista. Etenkin vähäinen sosiaalisiin tilanteisiin hakeutuminen ja ihmisten parissa oleminen kertovat useimpien mielestä hyvin vakavista ongelmista.

----------------------------------------

Mikä minua vielä myös ärsyttää (no paremmin kyllä kuvaisi vihastuttaa) on joidenkin lähipiirini ihmisten suorastaan määräilevä asenne ja suhtautuminen kaikkeen. Kuta kuinkin he sanovat miten tehdään, ja minä olen miltein vikisemässä. Ei anneta edes suuvuoroa ja mahdollisuutta kieltäytyä vaan näin tehdään kuten minä sanon.

Että mä siis haluaisin eroon tällaisista ihmisistä, mutta ovat valitettavasti sukulaisia. Ironista sinänsä, mutta useimmiten juuri heillä tuntuu olevan joitain oikeita ongelmia, jotka toisia sairaaksi syyttelevät. Mutta itsessään eivät tietenkään mitään vikaa näe, hehän ovat täydellisiä - ainakin minuun verrattuna!

SamsungMuki
Viestit: 16
Liittynyt: 22.08.2015 20:41
Viesti:

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Viesti Kirjoittaja SamsungMuki » 19.01.2016 14:45

Onko sillä väliä. On vain niinkuin itselle on hyvä, muut huomioiden.

Avatar
Varjotar
Viestit: 56
Liittynyt: 11.11.2015 21:21
Viesti:

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Viesti Kirjoittaja Varjotar » 17.02.2016 23:21

Riippuu siitä, kenen kanssa olen tekemisissä. Ei ole mitään yhtenäistä linjaa, mutta jos en itse ensin avaa suutani, voi olla niin ettei minun olemassaoloanikaan mitenkään tulla huomanneeksi.
Tyttö, joka leikki tulella

Karikkorapu
Viestit: 37
Liittynyt: 09.02.2016 11:37
Viesti:

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Viesti Kirjoittaja Karikkorapu » 09.03.2016 09:52

Varmaan jotkut pitävät ylimielisenä, kun ei se viihdy muiden seurassa. Tai erakkona.

Jotkut tuntuvat pitävän kovinkin älykkäänä tai ainakin tietoviisaana. Sille en keksi parempaa selitystä kuin sen, etten ole esitellyt tyhmyyttäni yhtä laajasti kuin muut.

Armeijassa minulla oli pikkuinen matkaradio. Joskus piti mennä omiin oloihinsa istumaan ja radiota kuuntelemaan, että pääsi vähän palautumaan. Kerran kuulin yhden päivittelevän, miten tuo yksi on niin kateellinen radiostaan, ettei anna muiden sitä kuunnella. Muiden kannalta asia näyttäytyi varmaan juuri niin.

Valtakunnanburgeri
Viestit: 2
Liittynyt: 14.10.2017 23:25
Viesti:

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Viesti Kirjoittaja Valtakunnanburgeri » 14.10.2017 23:54

Lähes kaikki ihmiset varmaan pitävät minua outona.Olen aina ollut rauhallinen ja syrjäänvetäytyvä.
Liitteet
feels bad man4.jpg
feels bad man4.jpg (44.55 KiB) Katsottu 16219 kertaa

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa