Seksi (tai sen puute)

[Passepartout]

Kyllä siitä sitä syvää henkistä yhteyttäkin puuttui. Rehellisesti sanoen en edes tiedä mitä rakkaus on tai pystynkö ikinä ketään rakastamaan. Vaikka pyrin olemaan kiltti, avulias, huomaivainen jne. on kyseessä lähinnä itseni tunteminen tärkeäksi (tai ettei anna itsestään huonoa kuvaa) kuin että oikeasti välittäisin muista.

Juu ymmärsin että sitä yhteyttä ei ollut mutta tulkitsin niin, että nimenomaan sitä et välttämättä kaivannutkaan? Vai tulkitsinko väärin? Siis tietysti kaikki varmaan haluaisi että kumppaniin on henkinen yhteys, mutta onko se sinulle tavallaan välttämätöntä? Ilmeisesti ei, jos et ole varma pystytkö edes rakastamaan ketään?

[niksuu93]

^
Yhdyn Niksuun.

Jostain syystä tuo hihitytti vielä toisella lukemisellakin Mutta asiaan.

Aura täräytti aika osuvan sanavalinnan seksi-aiheeseen keskusteluun. Mullakin kävi tuo mielessä (siis tuon sanan käyttö!), mutta päätin sitten hillitä itseni.

Kyllä siitä sitä syvää henkistä yhteyttäkin puuttui. Rehellisesti sanoen en edes tiedä mitä rakkaus on tai pystynkö ikinä ketään rakastamaan. Vaikka pyrin olemaan kiltti, avulias, huomaivainen jne. on kyseessä lähinnä itseni tunteminen tärkeäksi (tai ettei anna itsestään huonoa kuvaa) kuin että oikeasti välittäisin muista.

Minusta tuntuu vain edelleen, että kaipaat paljon muutakin kuin vain seksiä. Myös rakkautta, huomiota ja hellyyttä. Seksi on vain yksi näistä asioista, josta tunnet jääneesi paitsi. Tietysti olisihan sekin paljon eteenpäin, jos saisi edes yhden asian näistä tavallaan pois päiväjärjestyksestä. Siinä mielin tietysti prostituoidulla käynnistä voisi olla apua - ainakin saisit selville, mitä tunnet tuon jälkeen.

Loput noista asioista ovatkin paljon monimutkaisempia. Kohdallasi voi olla myös kyseessä, että sinulla on vain käynyt aivan älyttömän huono tuuri, etkä ole kohdannut ihmistä joka veisi sinulta tavallaan jalat alta. Kirjoitustesi perusteella vaikutat juuri sellaiselta mieheltä, josta monet naiset sanovat että "ei vain sytytä". Kiltti, avulias, huomaavainen ovat tuttuja ominaisuuksia täälläkin, eikä ne tunnu juuri naisväkeen vetoavan. Ei pidä tietysti yleistää, sillä monet puolestaan juuri rakastavat noita samoja ominaisuuksia. Tämä on siis ihan tuuripeliä, että oikeat ihmiset sattuvat kohtaamaan toisensa.

B) naiset eivät ole kiinnostuneita.

Aina on naisia, jotka ovat kiinnostuneita myös sinusta. Sellaista ihmistä ei varmasti maa päällään kanna, josta ei joku tykkäis. Valitettavasti nämä ihmiset eivät välttämättä aina kohtaan toisiaan.

[Passepartout]

Kerron teille pojat salaisuuden. Naiset on järkiään aika ääliöitä mitä miesmakuun tulee. Ne kiltit, avuliaat ja huomaavaiset miehet alkaa yleensä kiinnostaa vasta myöhemmin.

Esim. sellainen kuvio on aika tavallinen että mies X ei kiinnosta saman ikäisiä tyttöjä. Se on kiltti, ehkä sitä pidetään hyvänä kaverina, friendzonataan täysin. No, pikakelaus siihen kun herra X on karvan verran alle 40-vuotias DI. Sitten se nappaa itselleen jonkun 25-vuotiaan neitokaisen, joka ei ikinä olisi kiinnostunut oman ikäisistään X-miehistä. Kaikki herra X:n kaverit jotka oli suosittuja nuorena mutta varhaisessa keski-iässä ovat tylsiä, pullukoita perheenisiä tylsien pullukoiden vaimojensa kanssa ovat kuolla kateudesta.

Nuoret naiset ei ikään kuin näe sitä potentiaalia nuorissa miehissä vaan haluavat että mies on ikään kuin "valmis".

Tämä on nyt tällaista karkeaa yleistystä omien havaintojeni perusteella. Tuon tämän vain siksi esiin että a) nuoret miehet ymmärtäisi että teidänkin aika koittaa vielä, eli nou hätää ja paniikkia ja b) vähän vanhemmat miehet uskaltaisi lähestyä nuorempia naisia. Jos vaan suinkin kestätte niiden juttuja siis.

[Dak]

Juu ymmärsin että sitä yhteyttä ei ollut mutta tulkitsin niin, että nimenomaan sitä et välttämättä kaivannutkaan? Vai tulkitsinko väärin? Siis tietysti kaikki varmaan haluaisi että kumppaniin on henkinen yhteys, mutta onko se sinulle tavallaan välttämätöntä? Ilmeisesti ei, jos et ole varma pystytkö edes rakastamaan ketään?

Kyllä sitä yhteyttäkin kaipaa, mutta en koe että on varaa pitää sitä välttämättömänä. Olen pari kertaa elämässäni ollut tosissani ihastunut (sellaisia noin 4v jaksoja), yhden lauseen taisin kummankin kanssa vaihtaa. Jos olisi mahdollista saada sellainen tunne suhteeseen kuin oli aikoinaan noita katsellessa/ajatellessa niin olisi ihan jees. Huoh.

[aura]

hups noita sanavalintoja, saan kohta bannit ahdistelusta

Olen aikalailla samoilla linjoilla tuosta Passepartoutin kanssa, että hyvän miehen "markkina-arvo" nousee iän myötä. Toisaalta itse olen aina tykännyt enemmän kilteistä ja herkistä miehistä/pojista, ikä mikä ikä, ja tiedän monia muita, joilla on samanlainen maku. Mun mielestä sen sijaan, että nappaa nelikymppisenä jonkun kaksvitosen, kannattaa missä tahansa iässä valkata minkä tahansa ikäinen sellainen tyyppi, kenen kanssa oikeesti tulee juttuun ja kuka arvostaa sua siksi mitä olet. Toki jos tavoitteena on pelkkä penetraatio, niin ei muuta kuin menoksi ja laitoksi.

Treffailu on kyllä superuuvuttavaa, ainakin omien kokemuksieni mukaan neljässä tapauksessa viidestä just sellaista tyhjänjauhantaa ja muodollisuuksia. Nyt kun mietin, jos olisin introvertti mies ja haluaisin palavasti seksiä, niin kallistuisin kyllä varmaan sittenkin maksullisten tarjoamiin palveluihin. Passepartoutin viestit tässä ketjussa ovat olleet aika vakuuttavia, ehkei siihen seksiin niin hirveästi rakkautta tarvita. Prostituoitu voi olla hyvä tapa tutustua rennosti niihin omiin haluihin ja mieltymyksiin, ilman paineita naisen tyydyttämisestä tai lisääntymisestä, ja siitä voi ammentaa itsevarmuutta ihan ilmaisten naisten iskemiseen, ja sitä kautta sen rakkaudenkin kokemiseen. Eikä sekään ole siis mikään must juttu siis elämässä, ihan siistiä, muttei mitenkään välttämätöntä.

Kannattaa vaan kuunnella sitä omaa mututuntumaa, mikä ajatus tuntuu hyvältä, ja mikä herättää nihkeitä fiiliksiä?

[niksuu93]

Ketjun voisi oikeastaan laajentaa käsittämään myös rakkauden ja läheisyydenkaipuuta, kun ne liittyvät vahvasti keskusteluun.

Mitä nyt itse halusin tähän vielä lisätä 22-vuotiaan nuoren miehen näkökulmasta on se, että ominaisuudet kuten kiltteys, herkkyys, huomaavaisuus, avuliaisuus jne. jotka taitavat olla meille monille varsinkin nuorille sinkkumiehille tuttuja, eivät ole oikein naisten suosiossa. Tällainen mies on kyllä tosi hyvä kaveri, mutta harvemmin pääsee naisen silmissä kumppanin tasolle. Nämä ns. kunnolliset, kiltit miehet ovat yleensä niitä, jotka toimivat olkapäinä silloin kun poika/miesystävä kohtelee huonosti tai kun nainen haluaa avautua siitä, miten kaikki miehet ovat sikoja. Juuri koskaan nämä naiset eivät kuitenkaan noteeraa tätä kultakimpalettaan, jota kuuntelee ja auttaa pyytteettömästi mahdollisena poikaystäväehdokkaana, vaikka olisi kutakuinkin täydellinen pakkaus. Olen monesti miettinyt, kuten moni muukin mm. eri foorumeilla - mistä tämä oikein johtuu?

Naiset rakastuvat renttuihin, kuuluu sanonta. Useimmiten juuri ne huonoimmin kohtelevat ns. alfaurokset ovat niitä, joita ihaillaan. Ilmeisesti kyse on niinkin alkukantaisesta asiasta kun evoluution sanelemasta jutusta, joka laittaa naaraat haluamaan voimakkaita geenejä vietäväksi eteenpäin. Mikä tässä kaikessa sitten on myös ironista on se, että yleensä sitä kumppania haetaan juuri baareista ja yökerhoista - ei ehkä se paras paikka kunnollisen pysyvän kumppani löytämiseksi. Mutta sitten taas jos ehdottaa sitä tavallista kunnollista miestä jonka voi tavata vaikka lähikaupassa, vastaus on yleensä "kiva ja kaiken kaikkiaan ihana, mutta ei vaan sytytä". Eli hyväsydäminen kiltti mies on kyllä hyvä kaveri, mutta kumppaniksi hänestä ei ole - koska jotain puuttuu. Nimittäin se pahan pojan -leima, jonka nainen haluaa kesyttää.

En halua yleistää enkä etenkään kuulostaa katkeralta, mutta tämä kuvio tuntuu olevan niin monelle niin tuttu että pelkästä sattumasta tai yksittäisen ihmisen toiminnasta ei voi olla kysymys. Ei sillä, ei minua itseäni toki nämä "menevät bilehiireet" jotka näin toimivat kiinnostaisikaan. Jostain jos löytäs sellaisen hiljaisen runotytön, niin olisi kiva.

[Dak]

Kerron teille pojat salaisuuden. Naiset on järkiään aika ääliöitä mitä miesmakuun tulee. Ne kiltit, avuliaat ja huomaavaiset miehet alkaa yleensä kiinnostaa vasta myöhemmin.

Esim. sellainen kuvio on aika tavallinen että mies X ei kiinnosta saman ikäisiä tyttöjä. Se on kiltti, ehkä sitä pidetään hyvänä kaverina, friendzonataan täysin. No, pikakelaus siihen kun herra X on karvan verran alle 40-vuotias DI. Sitten se nappaa itselleen jonkun 25-vuotiaan neitokaisen, joka ei ikinä olisi kiinnostunut oman ikäisistään X-miehistä. Kaikki herra X:n kaverit jotka oli suosittuja nuorena mutta varhaisessa keski-iässä ovat tylsiä, pullukoita perheenisiä tylsien pullukoiden vaimojensa kanssa ovat kuolla kateudesta.

Nuoret naiset ei ikään kuin näe sitä potentiaalia nuorissa miehissä vaan haluavat että mies on ikään kuin "valmis".

Rupeavatko ne vanhemmat kiltit DI:t oikeasti kiinnostamaan ihmisinä, vai se että niiltä voi saada turvatun elatuksen ja/tai että ovat vastuuntuntoisina hyviä isäkandidaatteja?

Tämä on nyt tällaista karkeaa yleistystä omien havaintojeni perusteella. Tuon tämän vain siksi esiin että a) nuoret miehet ymmärtäisi että teidänkin aika koittaa vielä, eli nou hätää ja paniikkia ja b) vähän vanhemmat miehet uskaltaisi lähestyä nuorempia naisia. Jos vaan suinkin kestätte niiden juttuja siis.

Mutta tervetuloa vaan tänne kaikki hehkeät nuoret naiset, setä ostaa teille karkkia

[inda]

Treffailu on kyllä superuuvuttavaa, ainakin omien kokemuksieni mukaan neljässä tapauksessa viidestä just sellaista tyhjänjauhantaa ja muodollisuuksia.

Oon ihan samaa mieltä. Treffailu on rasittavaa ja kiusallista. Toiselle pitää aina antaa itsestään jotain, vaikka ei yhtään haluaisi. Juurikin tollaista tyhjänjauhantaa ja muodollisuuksia. Ja suurin osa treffikumppaneista ei siltikään sytytä, vaikka kuinka toivoisi.

Mitä nyt itse halusin tähän vielä lisätä 22-vuotiaan nuoren miehen näkökulmasta on se, että ominaisuudet kuten kiltteys, herkkyys, huomaavaisuus, avuliaisuus jne. jotka taitavat olla meille monille varsinkin nuorille sinkkumiehille tuttuja, eivät ole oikein naisten suosiossa. Tällainen mies on kyllä tosi hyvä kaveri, mutta harvemmin pääsee naisen silmissä kumppanin tasolle.
---
Naiset rakastuvat renttuihin, kuuluu sanonta.

Olen kokeillut tota renttuihin rakastumista ja voin sanoa, että ei maksa vaivaa. Sen sijaan kiltteys ja huomaavaisuus ovat paljon parempia ominaisuuksia. Mutta mistäpä sitä voisi löytää kiltin ja huomaavaisen introverttimiehen? Ei ainakaan baarista, ja tuntuu sellaisen löytäminen muutenkin olevan kiven alla.

Mutta tervetuloa vaan tänne kaikki hehkeät nuoret naiset, setä ostaa teille karkkia

No jos oisin hehkeä nuori nainen, niin tota kutsua en vaan voisi vastustaa.


Mun piti kirjoittaa ihan jotain asiaakin seksistä, mutta en just nyt kykene kokoamaan ajatuksiani mihinkään järkevään muotoon.

[Passepartout]

Rupeavatko ne vanhemmat kiltit DI:t oikeasti kiinnostamaan ihmisinä, vai se että niiltä voi saada turvatun elatuksen ja/tai että ovat vastuuntuntoisina hyviä isäkandidaatteja?

Useimmat naiset nykyään elättää ihan itse itsensä joten ei sitä miestä elatuksen takia tarvita. Suurin syy lienee siinä, että vanhemmiten kun työelämässä on vastuuta ja silleen se kiltti mies miehistyy ja saa itsevarmuutta mikä tietysti lisää karismaa, varsinkin nuoremman naisen silmissä. Tämä kaikki tietysti sillä edellytyksellä että mies on kohtuullisessa kuosissa, mutta sen nyt pitäisi olla muutenkin sanomattakin selvää, että kovin suuri ylipaino tai sohvaperunan elämä ei varsinaisesti lisää seksuaalista vetovoimaa.

Jostain syystä asia on niin että kiltit ja huomaavaiset miehet vaikuttavat kovin helposti heikkoluonteisilta, ennen kuin sitten tosiaan miehistyvät siinä kolmekympin jälkeen -ne jotka miehistyvät. Ei kukaan kuitenkaan mitään lapastakaan miehekseen halua.

Näissä netin keskusteluissa, missä miehet valittavat että naisille kelpaa vaan alfaurokset ja rentut ja heidän kaltaisensa kiltti kunnon mies ei kelpaa, näiden miesten olisi aika usein syytä katsoa peiliin. En siis tarkoita tähän keskusteluun osallistuneita vaan yleensä. Saamattomuus, itsesääli ja sen sellainen nyt vaan on valitettavan epämiehekästä ja aikamoinen turn-off.

Tästä kömpelön aasinsillan kautta pääsemme taas siihen huorissa käymiseen. Jos siis ihmisen henkilökohtainen moraali ei ole sitä vastaan ja ihminen ei pidä rakkautta välttämättömänä seksiaktissa, se voi mielestäni olla hyväkin tapa lisätä sitä omaa "miehistä itsetuntoa". Tietysti siinä on se riski, että joskus tapaa naisen jonka kanssa muuten synkkaisi mutta nainen ei pysty hyväksymään miehen menneisyyttä. Toisaalta, jos itse ei pidä maksullisissa käyntiä mitenkään vääränä, miten hyvä suhde tulisi ihmisen kanssa joka taas tuomitsisi sellaisen? Meinaan vaan että parisuhteessa on todella tärkeää että arvomaailmat kohtaa.

Mä en ole muuten ikinä voinut sietää renttumaisia miehiä tai "pahoja poikia". Johtuu varmaan siitä että väkisin pidän sellaisia miehiä aika tyhminä. Luulen muutenkin että tähän "naiset rakastuu renttuihin" -kliseehen pätee Pareton laki: 20 % naisista panee 80 % rentuista. Siitä tulee sellainen vaikutelma, että kaikki rentut kelpaa naisille ja jää huomaamatta, että ne on ne tietyt naiset jotka "kierrättää" renttuja ja 80 % naisista ei edes sylkisi päin.

[niksuu93]

Jostain syystä asia on niin että kiltit ja huomaavaiset miehet vaikuttavat kovin helposti heikkoluonteisilta, ennen kuin sitten tosiaan miehistyvät siinä kolmekympin jälkeen -ne jotka miehistyvät. Ei kukaan kuitenkaan mitään lapastakaan miehekseen halua.

Näissä netin keskusteluissa, missä miehet valittavat että naisille kelpaa vaan alfaurokset ja rentut ja heidän kaltaisensa kiltti kunnon mies ei kelpaa, näiden miesten olisi aika usein syytä katsoa peiliin. En siis tarkoita tähän keskusteluun osallistuneita vaan yleensä. Saamattomuus, itsesääli ja sen sellainen nyt vaan on valitettavan epämiehekästä ja aikamoinen turn-off.

En ymmärrä miten kiltteys, herkkyys ja huomaavaisuus tekisivät esimerkiksi minusta heikomman. Myönnän etten ole oikein mikään "äijä" vaan enemmän tunteellisemman puoleinen, ajatteleva poika. Vartaloltani roteva, enkä mikään kukkakeppi. Jos miehisyyteen todella vaaditaan sitä, että pitää olla kovaluontoinen könsikäs, jolla on supliikit kohdallaan - en tiedä oikein mitä ajatella. Itsenäisesti pärjäävä olen, enkä hae naisesta mitään statussymboolia tai kotitöiden tekijää. Kaiken tarvittavan osaan itsekin.

Enkä nyt oikein myöskään ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla yleisesti sanomallasi "peiliin katsomisella". En pidä itseäni mitenkään saamattomana, pyrin kuitenkin elämässä vastoinkäymisistä huolimatta jatkuvasti eteenpäin ja kehittämään itseäni. Itsesääli? Kuka puhui että ainakaan minä säälisin jotenkin itseäni? Kirjoitin ajatuksiani elämässä kokemana faktatietona, ihmetellen tätä pariutuskuviota - en valittaen. Samalla tavalla kuin jaoin ajatuksiani toiseen ketjuun "oletko koskaan ihmetellyt muita ihmisiä", minä ihmettelen nyt tätä että miksi tämä menee yleensä näin - en asenteella yhyy, miksi kukaan ei välitä musta.

Ja vaikka olenkin kertonut täällä varsin avoimesti mm. kiusaamisen takia huonosta itsetunnosta ja jonkinasteisesta masennus/ahdistus -oireilusta, voin vakuuttaa että kukaan ei kuuna päivänä huomaisi näitä asioita minusta, jos en heille itse kerro.

Kun olen analysoinut omaa tilannettani, olen tullut siihen tulokseen että suurin ongelma useimmille naisille on kohdallani se, että en ole menevä tapaus. Vaikka siis olisin muuten hyvin kohtelias, oikea herrasmies, pukeutuisin siististi ja välittäisin koko sydämestäni, en voi näillä kohdilla korvata tätä "ominaisuuttani". Alkuun joku voikin siis pitää minusta, mutta se karisee yhtä nopeasti kuin on alkanutkin kun toinen huomaa, miten "tylsä" olen. Tämä näkyy mm. siinä että kavereilla ja tutuillani, jotka eivät kiinnitä läheskään niin paljon huomiota esimerkiksi siisteyteensä tai edes hygieniaansa, on jokaisella seuralaiset - he kun pystyvät "viihdytämään" daamiaan pyörimällä heidän kanssaan yöelämässä, säännöllisesti erilaisissa tapahtumissa ja kesäisin vaikka kiertäen kaikki festarit.

Minä en introverttina vain jaksa tällaista jatkuvaa sosiaalista pommitusta, enkä sellaista usein kaipaakaan. Tietysti joskus on kiva käydä jossain mielenkiintoisissa jutuissa, mutta ei todellakaan päivittäin.

Treffailu on kyllä superuuvuttavaa, ainakin omien kokemuksieni mukaan neljässä tapauksessa viidestä just sellaista tyhjänjauhantaa ja muodollisuuksia.

Oon ihan samaa mieltä. Treffailu on rasittavaa ja kiusallista. Toiselle pitää aina antaa itsestään jotain, vaikka ei yhtään haluaisi. Juurikin tollaista tyhjänjauhantaa ja muodollisuuksia. Ja suurin osa treffikumppaneista ei siltikään sytytä, vaikka kuinka toivoisi.

Tästä samasta syystä olen erittäin huono siinä. Musta on todella vaikeaa jotenkin "myydä" itseään toiselle, pönkittäen niin hyviä puoliaan ja tavallaan peittelemällä huonoja. En vain osaa, ja on todellakin superuuvuttavaa vetää ikäänkuin tällaista roolia, jotta toinen mahdollisesti kiinnostuisi. Parempi vaihtoehto onkin tutustua toiseen ensin kaverillisemmissa merkissä esimerkiksi jonkin yhteisen tekemisen, mielenkiinnonkohteen tai harrastuksen kautta. Näin olenkin hankkinut ainoat kokemukseni vastakkaisesta sukupuolesta, edes kaverimerkeissä.

Toisaalta itse olen aina tykännyt enemmän kilteistä ja herkistä miehistä/pojista, ikä mikä ikä, ja tiedän monia muita, joilla on samanlainen maku.

Olen kokeillut tota renttuihin rakastumista ja voin sanoa, että ei maksa vaivaa. Sen sijaan kiltteys ja huomaavaisuus ovat paljon parempia ominaisuuksia. Mutta mistäpä sitä voisi löytää kiltin ja huomaavaisen introverttimiehen? Ei ainakaan baarista, ja tuntuu sellaisen löytäminen muutenkin olevan kiven alla.

Minulla ongelma on taas päinvastainen, introvertti tyttöjä/naisia ei tunnu löytyvän mistään. Tai jos heitä on, he ovat usemmiten varattuja ja jonkun ekstroverttimiehen kanssa. Harvemmin muuten tilanne menee niin päin, että ekstrovertti nainen ja introvertti mies, vaikka näitäkin toki on. Se on tavallaan ironista, että monet kuitenkin arvostavat esimerkiksi juuri kiltteyttä, herkkyyttä ja huomaavaisuutta miehessä kaverina, mutta eivät sitten välttämättä niinkään seurustelukumppanissa.

Kertokaapa missä te oikein piileskelette?

Mä en ole muuten ikinä voinut sietää renttumaisia miehiä tai "pahoja poikia". Johtuu varmaan siitä että väkisin pidän sellaisia miehiä aika tyhminä. Luulen muutenkin että tähän "naiset rakastuu renttuihin" -kliseehen pätee Pareton laki: 20 % naisista panee 80 % rentuista. Siitä tulee sellainen vaikutelma, että kaikki rentut kelpaa naisille ja jää huomaamatta, että ne on ne tietyt naiset jotka "kierrättää" renttuja ja 80 % naisista ei edes sylkisi päin.

Varmasti ihan totta. Ne 20% naisista vain ovat ilmeisesti ne eniten esillä olevat, joten tällainen kuva hahmottuu siksi. Missähän ne loput 80% sitten oikein luuraavat?

--------------------------------------------------------

Ja kuten Dak huomaat, monet ovat samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Ainakin osittain. Myötätuntoa siis puolin ja toisin.