Seksi (tai sen puute)

Tarinoita siitä, millaista on olla introvertti ekstroverttien maailmassa.
Mawerick
Viestit: 109
Liittynyt: 15.04.2013 15:09
Paikkakunta: Yläne
Viesti:

Re: Seksi (tai sen puute)

Viesti Kirjoittaja Mawerick » 27.06.2015 19:08

Janhon kirjoitti:Oli puhetta kahden miespuolisen työkaverin kanssa (ollaan kaikki sinkkuja) baareilusta yms. Siinä sitten ohimennen molemmat sanoivat, että jos hyö menisivät kahdestaan baariin, he istuisivat koko illan hiljaa nurkassa ja lipittäisivät olutta. Tulin sitten maininneeksi, että kuulostaa epätodennäköiseltä - molemmat ovat kuitenkin suulaita sanasieppoja. Jolloin he yhteen ääneen vastasivat- "Mutta me ei osata keskustella naisten kanssa."
Tällaisissa tilanteissa tulee joskus mietittyä, että 'Entä minä? Mikä minä olen?'. Otanko asian kohteliaisuutena vai loukkauksena?
Eiköhän tuossa ole kysymys siitä, että baarissa sinkkumiehillä on lähinnä yksi tavoite ja siihen päästäkseen olisi oltava tietyllä tavalla sanavalmis, osattava keskustella... tai oikeastaan flirttailla sopivasti. Sä olet heille työkaveri, ei ole tavoitetta joten ei ole paineitakaan ja voi puhua vapautuneesti, kun ei ole pyrkimässä mihinkään.

Eikä tuo ole välttämättä tiedostettua käyttäytymistä, vaan alitajuista.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Seksi (tai sen puute)

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 27.06.2015 22:31

Janhon kirjoitti:Itse asiassa ei oikeastaan häiritse -ainakaan kovin usein.

Mutta tässä joku viikko sitten sattui jännä tilanne. Oli puhetta kahden miespuolisen työkaverin kanssa (ollaan kaikki sinkkuja) baareilusta yms. Siinä sitten ohimennen molemmat sanoivat, että jos hyö menisivät kahdestaan baariin, he istuisivat koko illan hiljaa nurkassa ja lipittäisivät olutta. Tulin sitten maininneeksi, että kuulostaa epätodennäköiseltä - molemmat ovat kuitenkin suulaita sanasieppoja. Jolloin he yhteen ääneen vastasivat- "Mutta me ei osata keskustella naisten kanssa."
Tällaisissa tilanteissa tulee joskus mietittyä, että 'Entä minä? Mikä minä olen?'. Otanko asian kohteliaisuutena vai loukkauksena? Siis kyllähän minä ymmärrän, että me ollaan työkavereita ja ollaan tutustuttu hieman erilaisissa olosuhteissa, kuin jossain baarin tiskillä. Joten ainakin tähän mennessä olen ottanut asian myönteisesti. Mutta kuitenkin aina joskus käy mielessä, että minkälaisena ihmisenä minut oikein nähdään?
Uskoisin tuon johtuvan yksinomaan siitä, että te olette työkavereita, tunnette jo entuudestaan eikä heillä ole samanlaisia paineita sinuun vaikutuksen tekemisestä kuin sitten baarissa muihin. Tällöin pystyy olemaan paljon vapautuneempi ja rennompi, eikä puhekaan kangertele eikä pää lyö tyhjää kuten jotakuta iskiessä. Täysin paradoksistahan tuo sinänsä on, sillä juuri silloinhan pitäisi olla skarppina ja pystyä antamaan itsestään kaikkensa kun yrittää tehdä vaikutusta. Mutta minkäs teet - alitajunta ja epäonnistumisen pelko ottavat ohjat.

Ymmärrän kyllä mitä haet takaa. Moni mieshän saattaa sanoa kaveritytöilleen/-naisilleen vaikka "että oot hyvä jätkä", vaikka en millään tavalla kyseenalaistasi toisen naiseutta. Se on vain toisten tapa kommunikoida vastakkaista sukupuolta oleville ystävilleen - yleensä juuri silloin kun ei ole mitään taka-ajatuksia tai toista ei nähdä varsinaisena kumppaniehdokkaana.

En minä sitä siis minään erityisenä loukkauksena ottaisi. Tietysti jos se häiritsee, voihan siitä mainita.
j_v_ kirjoitti:Tiedän tilanteen, jos olen tavannut jonkun naisen kaverien tai joskus työn kautta, (molemmilla kerroilla aika harvoin) on keskusteleminen hieman helpompaa. Mutta kun itse pitäisi tehdä aloite tuntemattoman kanssa, niin huonoimmassa tapauksessa menee sanattomaksi, ei välttämättä tule edes säästä puhuminen mieleen. Muutama poikkeus näihin on, toivottavasti jatkossa useammin ja kerran sellainen mistä jäisi enemmän kuin pelkkä muisto.

Osittain näkisin työyhteisössä tapahtuvan kommunikoinnin niin, ettei välttämättä tarvitse tehdä vaikutusta henkilökohtaisemmalla tasolla.
Mää taas en oikein tiedä miten tuntemattomaan ihmiseen tulisi tehdä tuttavuutta ihan sukupuoleen katsomatta. Vaikkakin tietysti vastakkaiseen sukupuoleen se on vielä ehdottomasti vaikeampaa. Silloin on helpompi kun on jokin yhteinen juttu, työ tai harrastus jonka kautta ikäänkuin "jään voi murtaa", mutta täysin tyhjästä repäisy on mulle ihan mahdottomuus.

Tuosta vaikutuksen tekemisestä olen täysin samaa mieltä. Työolosuhteissa kun lähinnä vain työnjälki ja työpanos ratkaisevat, siinä ei tarvitse muita apujaan sen kummemmin esitellä.
Maverick kirjoitti:Eiköhän tuossa ole kysymys siitä, että baarissa sinkkumiehillä on lähinnä yksi tavoite ja siihen päästäkseen olisi oltava tietyllä tavalla sanavalmis, osattava keskustella... tai oikeastaan flirttailla sopivasti. Sä olet heille työkaveri, ei ole tavoitetta joten ei ole paineitakaan ja voi puhua vapautuneesti, kun ei ole pyrkimässä mihinkään.

Eikä tuo ole välttämättä tiedostettua käyttäytymistä, vaan alitajuista.
Baari on tosiaan vähän siitä huono paikka ainakin vakavampaan seuranhakuun, että siellä olevat ovat yleensä vain sen yhden asian perässä. Vaikea kuvitella sieltä kautta mitään pitkäkestoisempaa löytyvän. Mutta eipä mitään iskemistä tai flirttailua missään työpaikallakaan kovin hyvänä taideta pitää.

Moni ihmisen käytös on tosiaan ihan alitajuista ja monet tunteet ja toimet tulevat myös ihan alkukantaisista vaistoista, eivätkä ole aina välttämättä edes järjellä selitettävissä. Moni ei varmaan tule ajatelleeksi asiaan pahemmin tältä kantilta, mutta niin se vain on. Emme me ihmiset ole oikeastaan sen kummallisempi otuksia kuin nuo nisäkkäät ja muut eläimet tuolla luonnossa. Meitä ohjaa ihan samat vaistot kuin niitäkin.

kumpio
Viestit: 12
Liittynyt: 10.06.2015 10:49
Viesti:

Re: Seksi (tai sen puute)

Viesti Kirjoittaja kumpio » 12.07.2015 14:59

Ehkä introvertti-ihmisille tyypillistä voisi olla myös sellainen oma rikas mielen sisämaailma, mikä on riippumaton ulkopuolella vallitsevista lainalaisuuksista. Koen seksin kuuluvan sisämaailmaani, joka ei alistu ulkomaailman odotuksille, rooleille tai stereotypioille.

Seksikokemuksista tärkeimpiä on ollut ne, kun on voinut vapauttaa sisämaailmansa ja toteuttaa sitä seksuaalisuuden muodossa. Mulle seksi on ollut parhaimmillaan leikkimisen tila, missä toteuttaa itseä ja mielen oikkuja itselleen ehdottoman uskollisena, missä alitajunta ja intuitio valjastetaan palvelemaan toisen ja omaa nautintoa, missä saa tunnustella rajoja ja tutkia feminiinä ja maskuliinia puolta itsessä sekä toisessa. Seksi voi olla yksityinen voimanlähde, minkä kautta elämän näkyvätkin, yleiset osa-alueet voimaantuvat.

Mulle on ollut helpompi muodostaa seksisuhteita kuin hankkia kavereita, mikä on surullista. Johtunee sosiaalisesta kömpelyydestäni, ja tietysti myös siitä, että olen kokenut seksuaalisuuden toteuttamisen hyvin tärkeäksi. Seksi on ollut vähän niin kuin joku taikatemppu, millä pääsee kokemaan läheisyyttä, vaikka on kyseenalaista, millaista läheisyyttä seksillä olen sitten saanut.
aura kirjoitti:^ Seksin pitäisi olla rakkauden jatke, ei itseisarvo.
Näkisin auran mainitseman asenteen tavoiteltavana. Ravitsevinta mun inhimilliselle olemiselle seksi on ollut parisuhteessa, missä se oli toisen kohtaamista, hyväksymistä ja hyväksytyksi tulemista. Aktien suorittamiseen keskittyvä seksi ilman henkistä yhteyttä on tuntunut tyhjältä. En kyllä vieläkään osaa sanoa, mitä on rakkaus tai läheisyys, tai pystynkö kokemaan niitä.

JokuVaan

Re: Seksi (tai sen puute)

Viesti Kirjoittaja JokuVaan » 04.08.2015 21:48

Auran kanssa olen kyllä isosti eri mieltä, ei seksiin eikä hyvään seksiin rakkautta tarvita. Se mitä tarvitaan on toisesta pitäminen ja arvostaminen sekä ennakkoluuloton mieli joka uskaltaa antaa mennä vaan.

Elonje

Re: Seksi (tai sen puute)

Viesti Kirjoittaja Elonje » 13.04.2016 15:05

Me introvertit ollaan vain niin keskitytty sinne pään sisäiseen maailmaan, että ulkona päin tapahtuvat asiat tuntuvat välillä melko latteilta. Välillä tuntuu, että lähes kaikki muut ihmiset paitsi minä haluavat kumppanin ja seksiä. Olen ollut 8 vuotta yksin ja uskon että olen seuraavatkin 8 vuotta. Tuntuu kuin liian monia miehiä kiinnostaa seksi liikaa. En tykkää kuunnella vonkaamista. Minulla ei seksi pyöri mielessä ja halutkin ovat melko laimeat. Olen ajoittain epäillyt olevani aseksuaali, mutta tämä taitaa olla enemmän tätä introverttiyttä. Kun henkinenyhteys ja tunneside ei ole ideaalein, niin ei tee yhtään mieli. Lisäksi toisen ihmisen fyysisesti lähelle päästäminen luottavaisin mielin ei ole kovin helppoa. Varsinkin on kokemuksia jyräävistä tai välinpitämättömistä kumppaneista. Omalle kohdalleni on sattunut niin sellaisia ihmisiä, jotka eivät voi käsittää tarvettani omaan aikaan ja käyttäytyä kohteliaasti tilanteessa kuin tilanteessa. Siis ensin on luotava platoninen ja romanttinen suhde ja sitten jos on potkua niin fyysinen suhde. Tällainen on liian haastavaa monelle introlle, koska emme suosi tinder-kaltaisia treffipalveluita.

Joni11223392
Viestit: 16
Liittynyt: 24.01.2016 02:49
Paikkakunta: Suomi
Viesti:

Re: Seksi (tai sen puute)

Viesti Kirjoittaja Joni11223392 » 22.04.2016 20:00

Sanon heti alkuun ettei minullakaan ole seksistä minkäänlaista kokemusta.
Totta kai seksi kiinnostaa. ketä ihmistä se ei kiinnostais jos sitä ei oo kokenut? Ylipäänsä jos ajattelee niin jos todella haluaisin Seksiä niin varmaan sitä jollain tapaa saisin jos sillä ei olisi väliä kenen kanssa sen toteuttaa.

Minulle vaan on väliä kenen kanssa sen toteuttaa. Haluan todella välittää siitä ihmisestä kenen kanssa sänkyyn päädyn. Ihmeen hyvin pystyn kuitenkin puhumaan seksistä lähes kenen kanssa tahansa noin yleisesti tietysti kun omaa kokemusta ei ole.

Ja sitten ennen kun pystyn sillä tavalla välittämään kenestäkään niin siihen ihmiseen pitää pystyä luottamaan. Se että luotan taas voi kestää kuukausia.

Totta kai mullekin tulee joskus harvoin kun kaupungilla liikun niitä "kyllä tuota panis" ajatuksia mut se on se hetken fiilis mistä en lähe toteuttamaan mitään. En vaan jotenkin salli sitä iteltäni.
Muutaman kerran oon suoraan kieltäytyny seksistä kun joku vieras on tultu ihan suoraan kysymään.
Mies joka harrastaa jalkapalloa ja Opiskelee pelialaa.

Avatar
Varjotar
Viestit: 56
Liittynyt: 11.11.2015 21:21
Viesti:

Re: Seksi (tai sen puute)

Viesti Kirjoittaja Varjotar » 15.06.2016 15:37

Hyvin suuri merkitys on sillä, minkälainen on se jota tässä mielessä lähestyy. Jolta haluaisi läheisyyttä ja kosketuksia ja seksi, joäkin.
Ihan noin vain ei kyllä mennä yhtään mihinkään, vaikka mies olis mikä herkku tahansa. Vaikutus tehdään pään sisällöllä, joka määrittelee sitten sen mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään, eli kemioiden pitää pelata hyvin yhteen ja mielenkiinnon ja halujen mennä riittävästi yksiin.
Kyseessä on kaunis asia, josta ei pitäisi tehdä halpaa ja ostettavissa olevaa asiaa saati vallankäyttövälinettä.

Intensiivinen ja syvä flirttailu, joka saa hulluksi, on leikkimistä parhaillaan, mutta mieluusti sittenkin pitäisi vetää raja, onko se vain sitä vai voiko se johtaa pidemmällekin.
Tyttö, joka leikki tulella

Vieras

Re: Seksi (tai sen puute)

Viesti Kirjoittaja Vieras » 19.09.2016 19:01

Noniin seksi aiheena. Hiukan taustaa. Takana hiukka yli 20v elämää yks muutaman vuoden suhde eli yksi seksikumppani. No kun intro teininä onnisti tämä yks likka saamaan haaviini, meni kaikki aika tämän kanssa kahdestaan aikuisikään asti. Kuvitella saattaa mitä tämä merkitsi suhteen jälkeiselle sosialisoimiselle. Syvä helvetti on käyty läpi. Viinaa, yksinäisyyttä, ja samaan aikaan piti vielä koittaa pyörittää arkea ja käydä töissä mikä kaikki oli uutta nuorelle kamulle. Nyt voin kuitenkin todeta että sielun synkkä yö on takana. Seksiä ei oo harrastettu pariin vuoteen. Olen kehittänyt itseäni kuitenkin valovuoden kaikilla elämän osa alueilla. Yhdyssanat, pilkun ja väliviivan paikka ei selvästi ole vielä hallussa ;). Se oli huumoria. Olen mennyt vängällä otsa asfalttia pitkin kohtaamaan joka ikisen prkl pelon joka mua vaivaa ja nämä kaikki liittyy sosialisoimiseen sekä itsensä nolaamiseen. Muuten luonteeltani olen periksiantamaton. Kummallista kyllä, kaunis tyttö saa sydämen pomppimaan jo ihan yhellä vilauksella, helpompaa olis kävellä pyssyn eteen.. MUTTA sisäistä ämmää saa ja PITÄÄ läpsiä. On kuulkaa tullu nyt nolattua itteensä kehityksen nimissä tosi rankasti joka paikassa omalla autismillaan. Kaupassa, töissä ja ihan naapurin tytön edessäkin kävin nolaamassa itseni, kun päätin mennä tutustumaan :D . Tilanne meni näin: Sanoin hei, jonka jälkeen jäädyin ja koko keho alkoi täristä. Kävelin pois tilanteesta sanomatta mitään. Omaan asuntoon päästessäni hakkasin päätä lattiaan. HELVETIN NOLOA! :roll: . Tätä kohtausta varten olin sentään psyykannut itseäni useamman viikon. Kaikesta tästä itsensä karaistamisesta on jäänyt käteen lupaus tulevaisuuteen. Matka on edelleen pitkä siihen että olis oman elämän sankari. Olen huomannut että muijjat on ruvennut vilkuilemaan erittäin rankasti. En vielä tiedä mitä tekisin tällä uudella resurssilla. Tytöt jotka ovat mun silmissä 9-10. Tytöt jotka on mulle 6-8 ei uskolla niin paljoa vilkuilla mua enää sillä tuntevat ilmeisesti että olen "out of league" niille. Tänään seisoskelin pihalla koiran kanssa ja joku uus naapurin muikula käveli autolleen ja moikkas mut hymyllä. JES! Mussa alkaa olla nykyään tyylii ja swagii, ennen oli 0 8-)

Ennen olin juurikin tällänen naisia vihaava itseään säälivä liian älykäs sosiaaliseen mielenkiintoiseen leikkimieliseen kanssakäymiseen lumihiutale. En osannut pukeutua eikä käytöksessä ollut mitään miehekästä. Tiedän kokemuksesta miltä tuntui lukea tälläsen "alpha" paskan kirjotusta netissä jossa kehotetaan kaivamaan kivekset esille ja toimimaan. Vaikka näihän hommat pyörii toisaalta.

Mun pitkä kehityksen tie jatkuu ja tätä junaa ei perkele enää pysäytetä. Koen onnea ja hymyilen päivittäin paljon. Edelleen saattaa jonkun random ihmisen tai tutummankin kanssa puhuessa ruveta kädet tärisemään ja paniikki häiriöt iskemään päälle. Koen nykyisen tilanteeni ongelmat erittäin positiivisina verrattuna menneisyyteen. Ennen välttelin ihmiskontaktia kun se oli niin vaikeaa ja raskasta mulle. Rohkeutta ei riitä lähestymään niitä naisia jotka näyttää jynkkymateriaalilta. Ei edes lähelle. Suunnitelma on aloittaa vähemmän viehättävistä. Ongelmana on että tälläset naiset rakastuu muhun aika lailla instant. Ja sitten en haluakkaan rykiä niitä koska olen niin herkkä itse, ja koen vahvaa empatiaa jokaista ihmistä kohtaan. En kykene aiheuttaa toiselle mielipahaa.

Tein sivuston luonne testin. Tulos oli ambivertti. Ennen olin 100% introvertti. Joten ihmispsyyke niinkuin kehokin sopeutuu siihen mihin sen laitat käyttöön.

En ole pahoillani siitä että teksti on sekavaa, olet itse vastuussa siitä että luit tämän avauksen. Olet myös vastuussa itsestäsi etkä tule ikinä karaistumaan tai saamaan yhtään mitään ellet itse itseäsi muuta ja harjoita. Et ainakaan seksiä. Tämän foorumin keskustelun taso on huippuluokkaa kun vertailet mihin tahansa Suomi foorumiin. Vastaavaa olen löytänyt vain psilosybiini infosta. Johtunee siitä että me introt autistit ja psykonautit ollaan keskivertoa älykkäämpää sakkia. ;)

Mawerick
Viestit: 109
Liittynyt: 15.04.2013 15:09
Paikkakunta: Yläne
Viesti:

Re: Seksi (tai sen puute)

Viesti Kirjoittaja Mawerick » 24.09.2016 09:36

Vieras kirjoitti:Tein sivuston luonne testin. Tulos oli ambivertti. Ennen olin 100% introvertti. Joten ihmispsyyke niinkuin kehokin sopeutuu siihen mihin sen laitat käyttöön.
Ei ole mahdollista. Introverttius/ekstroverttius johtuu aivojen fyysisistä eroavaisuuksista joten ko. luonteenpiirrettä kukaan ei pysty itsessään muuttamaan. Se on mikä on. Käytökseensä toki voi jokainen vaikuttaa mutta kyseessä on eri asia.

SamsungMuki
Viestit: 16
Liittynyt: 22.08.2015 20:41
Viesti:

Re: Seksi (tai sen puute)

Viesti Kirjoittaja SamsungMuki » 24.09.2016 11:10

Mawerick kirjoitti:
Vieras kirjoitti:Tein sivuston luonne testin. Tulos oli ambivertti. Ennen olin 100% introvertti. Joten ihmispsyyke niinkuin kehokin sopeutuu siihen mihin sen laitat käyttöön.
Ei ole mahdollista. Introverttius/ekstroverttius johtuu aivojen fyysisistä eroavaisuuksista joten ko. luonteenpiirrettä kukaan ei pysty itsessään muuttamaan. Se on mikä on. Käytökseensä toki voi jokainen vaikuttaa mutta kyseessä on eri asia.
Eli persoona muuttuu, mutta temperamentti, joka on synnynnäinen (aivojen "oletus rakenne/toimintatapa"), ei muutu. Voi siis toimia persoonana vastoin temperamentin asettamia toimintatapoja, mutta pitkän päälle ei ole terveellistä.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa