Sivu 3/3

Re: Miten jaksatte hektistä elämää?

Lähetetty: 17.03.2015 15:36
Kirjoittaja Passepartout
niksuu93 kirjoitti:Aika monella täällä tuntuu olevan samanlaisia kokemuksia. Mutta miten teidän mielestänne asiaan pitäisi oikein suhtautua, kun omat voimavarat eivät vain tunnu riittävän tässä nykyisessä kiireisessä maailmassa pärjäämiseen, siinä määrin että voisi vastata yhteiskunnan odotuksiin? Eikö teistä tunnu väärältä, epäreilulta, että joudutte normien määrääminä tuhlaamaan energiaanne ja leikkimään hyvinvoinnillanne tai jopa mielenterveydellänne vain koska olette erilaisia, ettekä nauti samanlaisesta elämästä kuin mille ekstrot ovat tämän maailman rakentaneet?
Olin jossain vaiheessa katkera, silloin kun tajusin että olen pilannut mielenterveyteni sillä että olen leikkinyt muiden hiekkalaatikolla, niiden leluilla ja niiden säännöillä. Nykyään en enää pidä sitä epäreiluna, tein itse omat valintani silloisen parhaan ymmärrykseni mukaan. Olen antanut pelon määrätä toimiani ja maksan siitä nyt. Jos olisin toiminut toisin voisin olla toisenlaisissa vaikeuksissa.

Olen myös oppinut että valtaosa säännöistä, normeista ja painostuksesta on vain oman pääni sisällä. Siis toki ihmiset saattavat ajatella tietyllä tavalla käyttäytyvästä ihmisestä mitä sitten ikinä ajattelevatkin, mutta kuka käskee välittämään siitä mitä muut ajattelevat? Suurin ongelma on, että ihminen itse haluaa olla samanlainen kuin muut, saada hyväksyntää, täyttää (osin kuvitteelliset) odotukset. Kun voisi vaan sanoa että ei vittu, mä en rupea ja lähtisi rantapummiksi Goalle.

Hiukan tulee tuon kirjoituksesi sävystä Niksuu mieleen se, miten jotkut feministit puhuvat patriarkaatista. Täytyy kuitenkin muistaa että aivan samoin kuin patriarkaatti ei ole mikään todellinen pahantahtoinen instanssi, ei ekstroverteillakaan ole mitään maailmanlaajuista salaliittoa. Eivät he ole silkkaa ilkeyttään muokanneet maailmasta sellaista kuin se on nyt. Maailmasta on tullut sellainen kuin on osittain teknologisen kehityksen takia ja osittain siksi että kukaan ei ole noussut vastustamaan sitä suuntaa mihin on oltu menossa. Mutta kukaan ei ole tehnyt tietoisia päätöksiä, että "tehdääs maailmasta nyt tällainen".

Mutta vastaus kysymykseen, miltä tuntuu kun ei pysty vastaamaan yhteiskunnan odotuksiin kuuluu kohdaltani: En piittaa enää paskaakaan.

Re: Miten jaksatte hektistä elämää?

Lähetetty: 17.03.2015 16:54
Kirjoittaja Overlord
Passepartout kirjoitti:Olen myös oppinut että valtaosa säännöistä, normeista ja painostuksesta on vain oman pääni sisällä. Siis toki ihmiset saattavat ajatella tietyllä tavalla käyttäytyvästä ihmisestä mitä sitten ikinä ajattelevatkin, mutta kuka käskee välittämään siitä mitä muut ajattelevat? Suurin ongelma on, että ihminen itse haluaa olla samanlainen kuin muut, saada hyväksyntää, täyttää (osin kuvitteelliset) odotukset. Kun voisi vaan sanoa että ei vittu, mä en rupea ja lähtisi rantapummiksi Goalle.
Ihmisaivot eivät yksinkertaisesti ole kehittyneet loogis-kliiniseen ajatteluun. Evoluution kuluessa ajatusoikoreiteistä ja suoranaisista harhoista on ollut enemmän hyötyä. Esimerkiksi valintatilanteen jälkeen ihminen korostaa itselleen valintansa hyviä puolia ja vähättelee huonoja samalla tehden muille valitsematta jääneile vaihtoehdoille päinvastoin.

Yleensä ottaen ihmiset haluavat muiden olevan samanlaisia kuin he ja tekevän samoja päätöksiä kuin he, koska se validoi heitä ja heidän elämänvalintojaan. Voidaan puhua jopa konsensustodellisuudesta; totuus on se minkä enemmistö laumasta uskoo sen olevan (ajatusoikoreitti millä säästyy aikaa ja vaivaa). Yksi ihminen, joka väittää pilven päällä asuvan partahepun kontrolloivan koko universumia, puhuu hänelle ja on luvannut tehdä hänestä kuolemattoman, on hullu matkalla pehmustettuun selliin. Mutta jos miljardi ihmistä uskoo samaan, onkin kyseessä uskonto, vaikka molemmissa tapauksissa väitteiden totuuspohja on aivan yhtä olematon.

Muiden odotukset sinusta on ansa, jonne lankeamisesta yleensä joudut karvaasti maksamaan. Koska heillä on lauma takanaan, ovat heidän odotuksensa sinusta validimpia kuin sinun odotuksesti heistä. Odotukset eivät myöskään ole mikään selvästi rajattu ja tiedostettu asia. Esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa on tietty yleisesti hyväksytty käsikirjoitus, jota kaikki tiedostamattaan odottavat sinun noudattavan.

Näiden odotusten sisäistäminen johtaa yleensä negatiivisiin tunteisiin, jos niitä ei pysty täyttämään. Esimerkiksi liian vaativa vanhempi voi ajaa lapsensa hermoromahdukseen jopa ilman vahvaa painostusta jos lapsi vain on herkkä sisäistämään odotuksia.

Itse nuorempana kehitin psyykkisen työkalun, jota kutsun dekonstruktioksi. Analysoin jokaisen tietoisen ajatukseni saadakseni selville miksi ajattelen niin. Sen mankeloinnin jälkeen lista asiosta, joita minun pitää tehdä, kaventui huomattavasti ja elämä ei yllättäen enää ollutkaan niin hektistä.

"Miksi?" on hyvin suurelle osalle ihmisistä vaarallisin ja pelottavin kysymys koko universumissa. Siksi he eivät sitä ikinä kysykään, vaan ainoastaan seuraavat laumaa vaikka vauhti olisi kuinka kova.

Re: Miten jaksatte hektistä elämää?

Lähetetty: 17.03.2015 22:44
Kirjoittaja niksuu93
aura kirjoitti:jos kaikki tekisivät vähemmän töitä ja vähemmällä palkalla, töitä varmaan riittäisi useammalle. On kyllä ihan naurettavaa, kun huomioi, miten helposti kaikki tarvittavat palvelut on tuotettavissa, että ne saadakseen ihmisen on raadettava niska hiessä viitenä päivänä viikossa. Jossain TED-puheessa tyyppi, joka asui köyhässä aasialaisessa kylässä, kertoi, että siellä tehdään riisipelloilla työtä kaksi kuukautta vuodessa ja loppuvuosi jää aikalailla vapaa-ajaksi. Mikä parasta, riisiä tulee sen kahden kuukauden aikana enemmän kuin mitä koko vuoden aikana edes tarvitaan. Aasia on tietysti ilmastoltaan vähän eri juttu kuin Suomi, mutta perusidea pätee musta kyllä kaikissa maailman kolkissa: työtä tehdään aivan liikaa suhteessa tarpeeseen.
Töitä tehdään todellakin aivan liikaa tarpeeseen nähden, mutta kaikki eivät ole valmiita hidastamaan sillä tehokkuus on päivän sana. Kaikki pitää saada kaikesta irti että saadaan mahdollisimman paljon vain aikaan. Ei ole oikeastaan edes väliä tarvitaanko niin paljon jotain, mutta jokatapauksessa paljon pitää kaikkea tehdä. Eniten kaikessa naurattaa se, että monet yritykset tuottavat aivan älyttömän määrän töitä vain muutamalla työntekijällä, sen sijaan että palkkaisivat enemmän väkeä ja jokainen tekisi suhteessa vähemmän.

Mutta taas tulee se kysymys, että ei ole varaa eikä kukaan olisi valmis alentamaan palkkaansa vain siksi, että saataisiin lisää työpaikkoja. Ihminen on todellakin itsekäs. Epäilen myös vahvasti että monet teollisuustyöt ja erityisesti tehtaiden liukuhihnahommelit hoidetaan tulevaisuudessa pelkällä konevoimalla. Robotit töihin, ne eivät vaadi palkkaa eivätkä väsy - niin kauan kuin generaattori tuottaa virtaa. Yksikään "yli-ihminen" ei voi kilpailla koneen kanssa.
Passepartout kirjoitti:Olin jossain vaiheessa katkera, silloin kun tajusin että olen pilannut mielenterveyteni sillä että olen leikkinyt muiden hiekkalaatikolla, niiden leluilla ja niiden säännöillä. Nykyään en enää pidä sitä epäreiluna, tein itse omat valintani silloisen parhaan ymmärrykseni mukaan. Olen antanut pelon määrätä toimiani ja maksan siitä nyt. Jos olisin toiminut toisin voisin olla toisenlaisissa vaikeuksissa.
Tutut tunteet. Minä olen tavallaan myös katkera monille ihmisille, sillä he ovat tavallaan koko elämäni neuvoneet minua miten minun kuuluu elää ja mitä tehdä, jotta saisin heidän hyväksyntänsä. Tietty uskoin heitä, koska pidin itseäni vain saamattomana, epäonnistuneena ihmisenä ja ajoin itseni joskus jopa sietokyvyn äärirajoille. Kun voimat lopulta ehtyivät, oli pakko hiljentää tahtia ja miettiä uutta strategiaa.
Passepartout kirjoitti:Olen myös oppinut että valtaosa säännöistä, normeista ja painostuksesta on vain oman pääni sisällä. Siis toki ihmiset saattavat ajatella tietyllä tavalla käyttäytyvästä ihmisestä mitä sitten ikinä ajattelevatkin, mutta kuka käskee välittämään siitä mitä muut ajattelevat? Suurin ongelma on, että ihminen itse haluaa olla samanlainen kuin muut, saada hyväksyntää, täyttää (osin kuvitteelliset) odotukset. Kun voisi vaan sanoa että ei vittu, mä en rupea ja lähtisi rantapummiksi Goalle.
Ihan totta. Sillä poikkeuksella että minä en todellakaan halua olla kuin muut, vaan mennä rohkeasti omia teitäni. Ongelmaksi tässä kaikessa muodostuu vain se, että yhteiskuntamme on rakennettu niin että kaikkien ihmisten kuuluu elää tietyn muotin mukaan. Jotta siis voi turvata toimeentulon ja ylipäänsäkin tulla hyväksytyksi ihmisenä, eikä luuserina jona minuakin pidetään.

Ajatellaan nyt hetki tätä kuviota. Koko ihmisen elämä menee tietyn kaavan mukaan. Synnytään, ollaan ehkä hetki ihan kotona perheen kanssa. Sitten sinut heitetään hoitopaikkoihin ja päiväkoteihin, ei kukaan kysy haluatko sinä. Homma jatkuu esikoululla ja peruskoululla, jonka "vanki" oletkin seuraavat 10 vuotta. Sitten kun tämä mahtava oppivelvollisuus on lopulta saavutettu, urakkaa pitäisi jatkaa vähintään 3 vuoden lisäopiskelulla. Mieluiten tietysti pitäisi vielä jatkaa ammattikorkeaan tai yliopistoon, jos tässä hienossa maailmassa meinaa jotenkin menestyä. Eihän toisen asteen koulutuksella tee tänäpäivänä yhtikäs mitään, ihan sama kuin ei olisi koskaan käynytkään. Sama arvostus on TE-toimistossa verrattuna peruskouluun jättäneille työttömille.

Kun koulut on hoidettu, pitäisi jaksaa puurtaa työn parissa seuraavat reilu 40 vuotta. Sitten ollaankin vanhoja ja väsyneitä ja huomataan että elämä on tavallaan ohi. Sitten yritetään viimeisistä terveistä vuosista nauttia parhaansa mukaan, mutta totuus on että yhteiskunnan normit ovat vieneet kaikki parhaat vuodet. Mitä tällä kaikella olet loppujen lopuksi saavuttanut? Koulutuksella työn, työllä toimeentulon. Mitään ei ole käytännössä käteen jäänyt, kun mahdollisista taloista maksat loppuelämän velkoja. +-0 -tilanne. Sama lopputulos olisi ollut sillä, jos olisimme eläneet viidakossa metsästäen ja kalastaen ja nauttien elämän autuudesta. Ei kiirettä, ei pakotteita. Ruoka hankitaan itse, koti rakennetaan itse ja aika käytetään itse.

En usko olevani ainoa joka ajattelee näin, että koko ihmisen polku on tarkkaan määritelty yhteiskunnan puolesta. Joskus tuntuu että elämme täällä enemmän itse yhteiskuntaa kuin itseämme varten. Tietysti jos jollekin menen tämän kadulla sanomaan niin hulluna tietysti pidetään. Mutta minulla ei olekaan tapana niellä kaikkea kyseenalaistamatta mitään, mitä suurin osa tuntuu tekevän. He tavallaan näin ollen myös haluavat, että ajattelu hoidetaan heidän puolestaan.
Passepartout kirjoitti:Hiukan tulee tuon kirjoituksesi sävystä Niksuu mieleen se, miten jotkut feministit puhuvat patriarkaatista. Täytyy kuitenkin muistaa että aivan samoin kuin patriarkaatti ei ole mikään todellinen pahantahtoinen instanssi, ei ekstroverteillakaan ole mitään maailmanlaajuista salaliittoa. Eivät he ole silkkaa ilkeyttään muokanneet maailmasta sellaista kuin se on nyt. Maailmasta on tullut sellainen kuin on osittain teknologisen kehityksen takia ja osittain siksi että kukaan ei ole noussut vastustamaan sitä suuntaa mihin on oltu menossa. Mutta kukaan ei ole tehnyt tietoisia päätöksiä, että "tehdääs maailmasta nyt tällainen".
Joo tiedän. Ei ole tarkoitus siis tehdä ekstroista niitä kaiken syypiä pahoja ihmisiä, usein tulee vain omat mielipiteet ilmaistua varsin voimakkaasti. Musta vain tuntuu että ihmisten erilaisia tarpeita ei vain oteta yhteiskunnassamme tarpeeksi paljon huomioon, vaan oletetaan että kaikki voidaan viljellä vain samaan muottiin. Kaikki voisivat varmasti paremmin, jos heidän omat vahvuutensa huomioitaisiin ajoissa mm. opiskeluissa ja työvalinnoissa.
Overlord kirjoitti:Yksi ihminen, joka väittää pilven päällä asuvan partahepun kontrolloivan koko universumia, puhuu hänelle ja on luvannut tehdä hänestä kuolemattoman, on hullu matkalla pehmustettuun selliin. Mutta jos miljardi ihmistä uskoo samaan, onkin kyseessä uskonto, vaikka molemmissa tapauksissa väitteiden totuuspohja on aivan yhtä olematon.
Tämä on todella mielenkiintoinen asia, jota olen useasti itsekin pohtinut. Enemmistön mielipidettä pidetään aina automaattisesti totuutena. Jos esimerkiksi yksi ihminen ei näe silmillään mitään, hänen tilaansa pidetään sairautena. Jos puolestaan joku ihminen sattuu näkemään enemmän kuin valtaväestö (henkiolentoja, hallusinaatioita), häntä pidetään hulluna. Jos yhtäkkiä 90 % maailman ihmisistä alkaisi näkemään rajan toiselle puolen, sitä 10%:a pidettäisiin jotenkin vaillinaisena. Näin se vain menee.

Esimerkiksi minusta on jotenkin hyvin absurdia sanoa jotakin ihmistä vaikka "mielisairaaksi" vain sen takia, jos hän näkee maailman eri valossa. Asiahan voisi olla selitettävissä esimerkiksi vain erilaisina aivoina tai niiden toiminnan tai rakenteen muutoksina. Tai jos joku näkee vaikka kuolleita, eikö kenellekään tule vaikka mieleen että hänen silmänsä näkevät vain taajuuksille, joita 99%:n silmät eivät pysty käsittelemään? Ei, vaan hän on automaattisesti hullu. Tämä ajatttelutapa on ihmisistä täysin käsittämätön. Jos joku ei ole kuin me, hänessä on jotain vikaa. Piste.
Overlord kirjoitti:"Miksi?" on hyvin suurelle osalle ihmisistä vaarallisin ja pelottavin kysymys koko universumissa. Siksi he eivät sitä ikinä kysykään, vaan ainoastaan seuraavat laumaa vaikka vauhti olisi kuinka kova.
Yksi mielenkiintoinen asia on vielä se, miten helposti ihmiset ovat valmiita tuomitsemaan kaiken sen mikä ei ole vain heille itselleen mieleen. Ei yhtään ajatella onko asiasta jotain todellista haittaa muille ihmisille - pääasia että juuri minä en pidä siitä. Jos ei, miksi yksittäisen ihmisen elämää tai tekemisiä pitäisi alkaa kontroillaamaan? No muttakun se ei ole normaalia on piipittävä vastaus. Mutta MIKSI?

Joskus tuntuu että haluan olla oikein ilolla erossa kaikesta siitä, mikä edustaa nykyään sitä normaalia.

Re: Miten jaksatte hektistä elämää?

Lähetetty: 18.03.2015 14:14
Kirjoittaja aura
Ihan totta. Sillä poikkeuksella että minä en todellakaan halua olla kuin muut, vaan mennä rohkeasti omia teitäni. Ongelmaksi tässä kaikessa muodostuu vain se, että yhteiskuntamme on rakennettu niin että kaikkien ihmisten kuuluu elää tietyn muotin mukaan. Jotta siis voi turvata toimeentulon ja ylipäänsäkin tulla hyväksytyksi ihmisenä, eikä luuserina jona minuakin pidetään.
En usko, että kukaan järkevä ihminen pitäisi sua luuserina. Sulla on tausta kiusattuna, työkykyä heikentävä sairaus ja olet just sitä ikä- ja ammattiryhmää, jolle ei ole just nyt hirveesti töitä. Masennusta ja väsymystä et tee tahallasi. Useimmat ihmiset kyllä ymmärtää. Voi vaan olla, että olet sellaisissa piireissä, missä asiaa ei joko osata tai haluta nähdä niinkuin se on.

Muistan kanssa silloin, kun olotila oli tasoa en-jaksa-herätä, kun yksi sukulainen urputti, että "mikä sulla on kun aina väsyttää ja ahdistaa, tiedätkö miten ärsyttävää toi on muista". Toinen taas jaksaa kokoajan muistuttaa mua töiden hakemisesta, vaikka olen jo hakenut kaikkialle, eikä vaan tajua, että niitä ei ihan noin vaan saa nykypäivänä. Koetan vaan muistaa, että ne on sitä sukupolvea, joiden aikaan ei tiedetty mt-ongelmista ja jotka sai töitä kävelemällä työpaikalle ja kysymällä.

Kuitenkin, oma ikäluokka, niin monet introt kuin ekstrotkin, yleensä ymmärtää mikä on homman nimi. Uskon, että kun tutustut useampiin ihmisiin, huomaat, että ihmiset ovat keskimäärin aika suvaitsevaisia.

Toivon että meidän sukupolvi voisi jotenkin muuttaa asioita tulevaisuudessa, mikäli tulevaisuutta vielä riittää siinä vaiheessa, kun ollaan saatu niitä asemia, joista käsin siihen voi ehkä vaikuttaa. Jotenkin tuntuu mahdottomalta, että elämä voisi jatkua tällä tavalla aina, koska nykymeno on haitallista ihmiselle, persoonallisuustyyppiin katsomatta.

Re: Miten jaksatte hektistä elämää?

Lähetetty: 18.03.2015 15:07
Kirjoittaja Passepartout
Overlord kirjoitti: Ihmisaivot eivät yksinkertaisesti ole kehittyneet loogis-kliiniseen ajatteluun. Evoluution kuluessa ajatusoikoreiteistä ja suoranaisista harhoista on ollut enemmän hyötyä. Esimerkiksi valintatilanteen jälkeen ihminen korostaa itselleen valintansa hyviä puolia ja vähättelee huonoja samalla tehden muille valitsematta jääneile vaihtoehdoille päinvastoin.
Tämä asia on minusta ihan hirvittävä. Meidän aivot ylipäänsä huijaa meitä kaiken aikaa eikä omaan ajatteluunsakaan voi oikein luottaa.

Kaikilla "terveillä" ihmisillä on ilmeisesti myös ns. optimismiharha, joka saa ihmisen ajattelemaan, että oma tulevaisuus on positiivisempi kuin mitä sen kaiken järjen mukaan voisi kuvitella olevan. Olen varmaan tästä aiemminkin puhunut. Ja ainoastaan lievästi masentuneilla on oikeasti realistinen kuva mahdollisuuksistaan. Minusta on kyllä aina tuntunut että minulta on tuo optimismiharha puuttunut aina, en ole koskaan luottanut siihen että asiat lutviutuvat tai että mitä tahansa ei voisi tapahtua kenelle tahansa koska tahansa.

Mutta elämä epäilemättä olisi paljon helpompaa jos voisi valehdella itselleen vähän enemmän. Mun aivoni selvästi hoitaa tämän huijauspuolen vähän huonosti.
niksuu93 kirjoitti:Töitä tehdään todellakin aivan liikaa tarpeeseen nähden, mutta kaikki eivät ole valmiita hidastamaan sillä tehokkuus on päivän sana. Kaikki pitää saada kaikesta irti että saadaan mahdollisimman paljon vain aikaan. Ei ole oikeastaan edes väliä tarvitaanko niin paljon jotain, mutta jokatapauksessa paljon pitää kaikkea tehdä.
Muistaakseni John Nashin kirjassa "Riittää jo!" kerrottiin että Yhdysvaltain työministeriö laski jo 20-luvulla, että nelipäiväisellä työviikolla pystyttäisiin tuottamaan tarpeeksi kaikkea kaikille. Nykyaikana esim. vaatetehtaiden tuotannosta iso osa menee suoraan kaatopaikalle, edes käymättä kaupassa, koska on ilmeisesti halvempaa tehdä 10 000 t-paitaa kuin 2000. Ikävä kyllä en muista mistä tuon luin. Pointti on kuitenkin se, että nykyään pystyttäisiin todella vähillä miestyövuosilla tuottamaan ihan kaikille ihan riittävästi ruokaa, tavaraa ja viihdykettä. Varsinkin jos sanouduttaisiin irti suunnitellusta ikääntymisestä ja tehtäisiin tavaraa joka oikeasti kestää. Nykymaailmassa yhtään kenelläkään ei pitäisi olla puutetta mistään.

Ongelmana on jatkuvalle kasvulle perustuva talousjärjestelmämme ja ihmisten vankka usko siihen että raha on oikeasti olemassa. Ei se ole. Raha on pelkkä sopimus. Tätä kuvaa hyvin seuraava anekdootti: Pultsari hortoilee Wall Streetillä pörssin edessä koiransa kanssa. Joku häneltä sitten kyselee että mitäs täällä teet. Pultsari kertoo että aikoo myydä koiransa jollekin sijoittajalle ja saada siitä miljoonaan. No, kyselijä nauraen jatkaa matkaansa. Seuraavana päivänä hän kuitenkin näkee pultsarin ilman koiraa ja päättää, kysyä, että no saitkos koirastasi miljoonan. Pultsari vastaa tyytyväisenä, että juu, kyllä sain. Ja kaivaa takkinsa alta kaksi kissanpentua selittäen, että sain nämä, arvo on 500 000 kappale.

Blogistaniassa on aika paljon keskustelua siitä, mitä tapahtuu kun automaatio syö loputkin työpaikat. Koska niin tulee käymään, (lähi)tulevaisuudessa vain asiantuntijatehtäviin tarvitaan ihmistä. Jo nykyään on arkipäivää se, että kirurgi leikkaa etänä. Pian yksinkertaisimpiin leikkauksiin ei tarvita kirurgia ollenkaan. Eikä tämä ole mitään scifiä vaan ihan todellisuutta.

Joten mitä tehdä niille hyödyttömille massoille, joille ei ole mitään töitä? Todennäköisin vastaus lienee leipää ja sirkushuveja. Toisin sanoen jonkinlainen kansalaispalkka ja riittävästi ilmaista viihdettä tai puuhailtavaa.

Maailma on suuren murroksen edessä. Tulevaisuudessa ihmisten ei tarvitse miettiä mistä saisivat elantonsa, vaan miten kuluttavat aikaansa - ja miten määrittelevät itsensä, kun työ ei enää ole se tärkein sinua määrittelevä tekijä. Silloin meillä introverteilla tulee olemaan etulyöntiasema.

Näitä asioita pohdiskeltiin jo 60-luvulla, mutta jostain syystä sitten yhtäkkiä hypättiin siihen malliin, että kaikkien pitää painaa niin vitusti töitä vaikkei olisi tarviskaan.
http://www.hs.fi/tiede/a1423628462949

Yksi vaihtoehto tietysti on se, että tulee uusi suursota mikä siirtää tuota vapaan ajan ongelmaa. Silloin suurimmalla osalla ihmisistä on tekemistä, resursseista tulee pulaa ja toisaalta ylijäämäihmisiä kuolee.

Kaiken kaikkiaan elämme kiintoisia aikoja. Sehän on vanha kiinalainen kirous, toivon että saisit elää kiintoisia aikoja.

----
Tämä liittyy topiciin siten että kun alkaa ajatella kokonaiskuvaa, ei jaksa niin hirveästi välittää siitä miten lusmulta vaikuttaa muiden/yhteiskunnan silmissä. Saattaa olla, että 20 vuoden päästä me tämän hetken lusmut olemme edelläkävijöitä. Tai sitten ei. Mutta sadan vuoden päästä ollaan kumminkin kaikki kuolleita. :)

Re: Miten jaksatte hektistä elämää?

Lähetetty: 18.03.2015 20:17
Kirjoittaja niksuu93
aura kirjoitti:En usko, että kukaan järkevä ihminen pitäisi sua luuserina. Sulla on tausta kiusattuna, työkykyä heikentävä sairaus ja olet just sitä ikä- ja ammattiryhmää, jolle ei ole just nyt hirveesti töitä. Masennusta ja väsymystä et tee tahallasi. Useimmat ihmiset kyllä ymmärtää. Voi vaan olla, että olet sellaisissa piireissä, missä asiaa ei joko osata tai haluta nähdä niinkuin se on.

Muistan kanssa silloin, kun olotila oli tasoa en-jaksa-herätä, kun yksi sukulainen urputti, että "mikä sulla on kun aina väsyttää ja ahdistaa, tiedätkö miten ärsyttävää toi on muista". Toinen taas jaksaa kokoajan muistuttaa mua töiden hakemisesta, vaikka olen jo hakenut kaikkialle, eikä vaan tajua, että niitä ei ihan noin vaan saa nykypäivänä. Koetan vaan muistaa, että ne on sitä sukupolvea, joiden aikaan ei tiedetty mt-ongelmista ja jotka sai töitä kävelemällä työpaikalle ja kysymällä.
Niin, suurin osa tästä luuseri-kuvittelusta on varmasti vain omassa päässä. Mutta termi (sosiaalisesti) syrjäytynyt on vain iskostunut mm. medioista niin kovaa ihmisten mieliin, että helposti sen muistavat ja siitä aina muistuttelevat. Tunnen vain monesti itse itseni melkoiseksi vätykseksi, kun en ole pysynyt samassa vauhdissa muitten kanssa mm. työ- ja suhdekuvioissa. Vaikka joskus huonolla hetkellä ei sitä välttämättä muista, suurin osa jarruttavista asioista ei vain ole minun omaa syytäni. Kiusaamisella vietiin ihmisen omantunnonarvo, krooninen sairaus katkaisi melkein opintoni ja on pitkittänyt työhönpääsemistä. Erilainen persoonani on pitänyt ihmiset minusta loitolla, vaikka en ole tahtomattani heitä luotani ajanut.

En sitten vain tiedä onko se tämä Savon alue vai mikä, mutta monesti tuntuu että kaikki tututkin helposti säälivät minua. Tuntuu että työvoimapalvelukeskuksessakin ja muissa virastoissa pitävät melkoisena ressukkana, kun tilanne on mikä on. Vaikka onhan se tavallaan paljon mennyt eteenpäinkin. Vuosi sitten tähän aikaan ei ollut vielä mitään hajua työkuvioista eikä sairauskaan ollut samalla lailla hallinnassa. Että ei tässä ihan paikallaan olla seistu, vaikka tämä kehitys ei vaan tunnu riittävän monille sukulaisille ja muille.
Passepartout kirjoitti:kun alkaa ajatella kokonaiskuvaa, ei jaksa niin hirveästi välittää siitä miten lusmulta vaikuttaa muiden/yhteiskunnan silmissä
En minäkään tästä tavallaan välitä tippaakaan, mutta kyllä ne ymmärtämättömien ihmisten pahat sanat loukkaavat vaan aina ajoittain. Joskus tuntuu jopa että he ovat tavallaan kateellisia meille, kun meillä on asiat kuulemma niin hyvin ja kaikki ne helppoa kun ei tarvitse tehdä mitään.
aura" kirjoitti:Hyvä muistaa, että introversio ei ole pelkästään haitaksi. Introverteilla on paljon sellaisia ominaisuuksia, joista on nykymaailmassa hyötyä. Omat ajatukset, joita on rauhassa hauduteltu, voivat johtaa hyviin ideoihin ja ideat voivat poikia rahaa jopa elannoksi asti. Jos esimerkiksi IT-osaamista löytyy, voi sen ja mielikuvituksen yhdistäessään saada aikaiseksi vaikka uuden Facebookin. Sitten bisneksiä voi hoitaa kotikoneelta vaikka pyjama päällä ja mihin kellonaikaan tahansa. Tällainen on tietysti hyvin harvinaista, mutta poikkeus tekee säännön jne. Jos mulla olisi yhtään matemaattista lahjakkuutta tai kykyä loogiseen ajatteluun, yrittäisin tätä heti.
Tämä jäi aiemmin kommentoimatta. Koen itseni yrittäjä-henkiseksi ja olisi mahtavaa tehdä työtä itsenäisesti. Mua tavallaan myös ärsyttäisi olla jonkun toisen palveluksessa ja noudattaa hänen toimintatapojaan, kun itsellä on kuitenkin niin paljon ajatuksia ja ideoita. Olen myös todennut ajatustyön sopivan itselleni ehdottomasti parhaiten, heikoimmillaan olen käytännönläheisessä työssä tai jos pitää tehdä jotain ns. "käsillä. Aivot ovat vahvin elimeni ja mielelläni niitä myös työssä käyttäisin.

Mulla on itseasiassa yksi nettiprojekti ollut jo tovin käynnissä, jonka ympärille olen rakentanut pienimuotoista liiketoimintaa. Tällä hetkellä vain kulut ovat siitä saatavia tuloja suuremmat, joten elinkeinoksi siitä ei ainakaan vielä toistaiseksi ole. Mutta jos joskus olisi, se olisi oikea unelma. :)

Re: Miten jaksatte hektistä elämää?

Lähetetty: 18.03.2015 21:51
Kirjoittaja Dak
niksuu93 kirjoitti:
aura kirjoitti: Hyvä muistaa, että introversio ei ole pelkästään haitaksi. Introverteilla on paljon sellaisia ominaisuuksia, joista on nykymaailmassa hyötyä. Omat ajatukset, joita on rauhassa hauduteltu, voivat johtaa hyviin ideoihin ja ideat voivat poikia rahaa jopa elannoksi asti. Jos esimerkiksi IT-osaamista löytyy, voi sen ja mielikuvituksen yhdistäessään saada aikaiseksi vaikka uuden Facebookin. Sitten bisneksiä voi hoitaa kotikoneelta vaikka pyjama päällä ja mihin kellonaikaan tahansa. Tällainen on tietysti hyvin harvinaista, mutta poikkeus tekee säännön jne. Jos mulla olisi yhtään matemaattista lahjakkuutta tai kykyä loogiseen ajatteluun, yrittäisin tätä heti.
Tämä jäi aiemmin kommentoimatta. Koen itseni yrittäjä-henkiseksi ja olisi mahtavaa tehdä työtä itsenäisesti. Mua tavallaan myös ärsyttäisi olla jonkun toisen palveluksessa ja noudattaa hänen toimintatapojaan, kun itsellä on kuitenkin niin paljon ajatuksia ja ideoita. Olen myös todennut ajatustyön sopivan itselleni ehdottomasti parhaiten, heikoimmillaan olen käytännönläheisessä työssä tai jos pitää tehdä jotain ns. "käsillä. Aivot ovat vahvin elimeni ja mielelläni niitä myös työssä käyttäisin.

Mulla on itseasiassa yksi nettiprojekti ollut jo tovin käynnissä, jonka ympärille olen rakentanut pienimuotoista liiketoimintaa. Tällä hetkellä vain kulut ovat siitä saatavia tuloja suuremmat, joten elinkeinoksi siitä ei ainakaan vielä toistaiseksi ole. Mutta jos joskus olisi, se olisi oikea unelma. :)
Olen äärimmäisen kiitollinen että minulle on sosiaalisen surkeuden vastapainoksi annettu tuota matemaattista lahjakkuutta. Yritysmaailmassa kun tuppaa saamaan sitä enemmän huonoja ominaisuuksia anteeksi mitä parempi on työssään. Itse en varsinaisesti ole yrittäjähenkinen, mutta kun on firmassa muita jotka hoitaa sosiaalisen puolen on se aika optimi tapa ansaita elantonsa, viettää aikaa ja kokea onnistumisia. Pakko myöntää että ajoittain juuri työelämä on pitänyt minua pinnalla.

Re: Miten jaksatte hektistä elämää?

Lähetetty: 20.03.2015 19:27
Kirjoittaja niksuu93
Dak kirjoitti:Pakko myöntää että ajoittain juuri työelämä on pitänyt minua pinnalla.
Tuttu tunne. Heikkona hetkenä minullakin on tapana oikein hukuttaa itsensä työhön, vaikka usein siinä väsyy vielä enemmän. Vaikka luonnollisesti tällaisessa tilassa saan myös paljon aikaan. Työ on kuitenkin usein palkitsevaa ja siinä menestyminen lisää omaa tarpeellisuuden tunnetta. Jos se sattuu olemaan ainoa asia joka pitää pinnalla, on ymmärrettävää että vedetään ikäänkuin matto alta jos sen menettää.

Työ ei kuitenkaan saa olla ainoa asia elämässä. Vaikka ei paljon ihmissuhteita olisikaan, pitää aikaansa osata käyttää myös rentoutumiseen ja omien kiinnotuksen kohteiden parissa.

Re: Miten jaksatte hektistä elämää?

Lähetetty: 20.03.2015 20:14
Kirjoittaja Passepartout
Dak kirjoitti: Pakko myöntää että ajoittain juuri työelämä on pitänyt minua pinnalla.
Jos on löytänyt itselleen sopivan työn, se on ihmiselle suuri voimanlähde ja itsen määrittäjä.