Työpaikan pakolliset sosiaaliset hetket

[nimbus]

Tykypäivät, joissa on jotain ryhmäpelejä ja paljon ihmisiä ympärillä jauhamassa jotain täysin käsittämätöntä... tommosen jälkeen nukun päivän

[Elegantar]

Oi miten kuulostaakin tutuilta nämä kuvaukset. Lapsena mietin monesti, että olenko jotenkin viallinen, mutta onneksi myöhemmin olen ymmärtänyt, että ympäristö vain on ollut minulle ”epäsopiva”. Nyt koitan kovasti vaihtaa työpaikkaa vähän introverttipinotteisemmaksi, jotta voisi olla luontevasti oma itsensä ilman ja saisi enemmän omaa rauhaa tarvitsematta miettiä, että mitähän muut ajattelee, kun tuo yksi niin usein vetäytyy. Vaatisi aika teräksisen itsetunnon, että pystyisi ekstroverttien keskellä nauttimaan omista oloista ja sulkemaan ulkopuolelle sen, että mitä muut ajattelee. Mutta siihen pyrin kuitenkin. Tsemppiä kaikille, me saadaan olla ihan sellaisia kuin ollaan, ja ollaan hyviä sellaisenaan!

[MaaOnVoimaa]

Meillä on töissä nyt ihan mukavaa kun kaikki on enemmän tai vähemmän introja. Ei tartte jutella jos ei huvita ja se on ok. Pieni neljän hengen firma.

Työssäoppijat on välillä tosi raskaita kun ne tietenkin nuorimman kaverin eli mun kanssa hengaavat ja kädestä pitäen joutuu opettaan kaiken. Eräs aikuisopiskelija muija oli ihan vitun rasittava, ei menny jakeluun että ollaan introja vaan luuli että ollaan vittuuntuneita sille, lopussa oltiinkin.

Oli työkaverina vielä pari kuukautta sitten todella ekstrovertti tyyppi joka oli kaikenlisäksi itkupotkuraivari-narsisti. Se halusi koko ajan höpöttää jotain joutavaa mutta ei "me muut" aina jaksettu. Jos sen kanssa ei ehtinyt tai jaksanut jutella niin se rupes jossain vaiheessa raivoomaan jostain ihan pikkujutusta tyylin että täällä pitäs siivota (hänen aiheuttamat sotkut), osas myrkyttää ilmapiirin eikä edes ymmärtänyt omaa käytöstään. Vanha kääkkä eli ihan toivoton tapaus. Se meni ryssimään yhen homman ja pomo vittuili sille amatöörivirheestä niin hän lähti ovet paukkuen eikä ole näkynyt sen jälkeen, aika helposti päästiin eroon. Meinasin aiemmin ite lähteä vittuun mutta onneksi kävi näin. Uus työkaveri on ihan ok tyyppi.

[Dina]

Minulla on aina ollut hyvin paljon vaikeuksia kahvipöydän keskusteluissa yms ruokailutilanteissa, koska en välttämättä koe mielenkiintoa puhua ja se myös ahdistaa minua. Yleensä small talk ei vetoa minuun, päinvastoin rasittaa ja jopa väsyttää. Yleensä juon kahvin nopsaan ja lähden tauolta pikaisesti.

[Vieras]

:

[Vieras]

Onpa helpottavaa lukea viestejänne, teitä on muitakin . Tänään oli nimittäin varsin p.. päivä töissä. Menin lounaalle sosiaalisiin tiloihimme, mitkä ovat pienet. Siellä oli muutama työntekijä jotka juttelivat työasioita ja muutakin. Tuntui ihan että en vaan jaksa! Hirmu hölötys ja itse toivoin rauhallista ja hiljaista taukoa. En sanonut oikein mitään vaikka muut selvästi yrittivät saada mua mukaan keskusteluun. Keskityin ruokaan ja kännykän selailuun. Ruoan jälkeen otin kahvin mukaan huoneeseeni,kun taukotilaan tuli lisää syöjiä ja siellä kaikki puhu ihan diipadaapaa.. En osaa small talkia eikå se kiinnosta, tuntuu tosi raskaalta. En sanonut lähtiessänikään mitään. Jälkeen päin tuli tosi p... fiilis siitä miten erilainen ja outo olen ja nyt itkettää. En vaan ole niin reipas ja ekstrovertti, en osaa enkä jaksa. Ja mietin miten muut varmasti miettivät mikä mulla on tai miks oon niin erilainen. En tiiä, tuli vaan tosi huono ja epäonnistunut olo et en ees tollasessa tilanteessa pysty skarppaamaan. Oon introvertti ja lisäksi eritysherkkyyttä ja ujoutta sekä lievää ahdistuneisuutta on myös..