Itse olin pisimmän palvelusajan miehistössä, opin sen ettei itseään voi muuttaa seurustelu-upseeriksi. Hajosin homeeseen, olin kokoajan jossain taudissa, paloin loppuun, aloin inhota ihmisiä ja systeemiä vain entistä enemmän. Nukkuminen oli aivan mahdotonta vaikka oli korvatulpat. En ymmärtänyt lopettaa alussa vaikka tiesin ettei ole mun juttu. Oli siellä hetken hauskaa kun tupakaverien kanssa synkkasi hyvin mutta ne muutti eri varuskuntaan, sen jälkeen oli aika vaikeaa henkisesti kun ei oikein löytynyt samanhenkisiä tyyppejä ja olin muutenkin ihan loppu kaikkeen tärkeilyyn ja henkiseen kidutukseen. Viimeiset puolivuotta vitutti ihan helvetisti, onneksi pääsi viikonlopuksi kotiin ja lomat käytin miinus 1 asti

Pari vuotta reservissä meni ennenkuin alkoi vitutus ja masennus hellittää.
Toivon että en olisi käynyt mutta kyllä siellä silmät avautu ja oppi jotain ihmisistä joten ei ihan 99% hukkaan heitettyä aikaa?