Mitä tehdä kun kaikki leimaa 'hulluksi'

Kaikki terveyteen - niin fyysiseen kuin psyykkiseen - liittyvät aiheet.
Vieras

Mitä tehdä kun kaikki leimaa 'hulluksi'

Viesti Kirjoittaja Vieras » 11.01.2018 16:44

Ongelma on se että koulu,perhe,psykiatrit ja joka ikinen tyyppi leimaa mut jollain tavalla henkisesti häiriintyneeksi vaikken ole myönnän en ole tyypillinen 18 vuotias (en esim.omista älypuhelinta tai someta tai biletä tms.) muttei se kai oikeuta hullun titteliin? Miten saisin ihmiset uskomaan etten ole kahjo? Vai muutanko jonnekin erakolle sopivaan paikkaan? Olen kiinnostunu ja kiitollinen kaikista vastauksista.

Avatar
Skitsoidi
Viestit: 75
Liittynyt: 28.09.2015 22:41
Paikkakunta: Päijät-Häme
Viesti:

Re: Mitä tehdä kun kaikki leimaa 'hulluksi'

Viesti Kirjoittaja Skitsoidi » 11.01.2018 22:23

Elelet vain elämääsi oman vapaan tahtosi mukaan , koirat haukkuvat ja karavaani kulkee.
INFJ/ISFP sekä Puu-Lohikäärme

Petra
Viestit: 110
Liittynyt: 18.08.2016 07:46
Viesti:

Re: Mitä tehdä kun kaikki leimaa 'hulluksi'

Viesti Kirjoittaja Petra » 12.01.2018 09:50

En tiedä lohduttaako yhtään että olen iloinen että olet jo nuorena tietoinen itsestäsi. Olen kateellinen sillä vuosikymmeniä riistin itseltäni asioita ja aina vähän väliä väsyin kaikkeen ja oli mieli maassa. Ei masikseen asti mutta ainekset olisi siihenkin olleet.

Ympäristö hyväksyy jos näyttäisi ulospäin jämäkältä. Että tietää mitä tekee vaikkei tee kuin muut. Itse yritän aina tuoda kuitenkin hyväksyntää muiden valintoihin mutta tehdä selväksi ettei ole minun juttu. Näin yritän välttää ihmisten joutumisen puolustamaan omia kantojaan. Sitä sotaa kun sitten riittäisi taas.

Ymmärrän toisaalta muiden suhtautumista sinuun kun onhan ikäsi herkkään aikaan kuuluvaa jolloin sitä minä-kuvaa muutenkin on etsinyt. Pelkäävät sinun syrjäytymistä kaikesta. Mutten kyllä ymmärrä jos ei persoonallisuuttasi ymmärretä ammattilaisten osalta. Ehkä huoli sieltä on mihin ohjaudut.

Erakoituminen kiinnostaa meikäläisiä. Erityisesti jos on vielä erityisherkkä jolloin tuntuu ärsykemaailma hullun hommalta. Jonkinlainen pakottaminen varmaan pitää olla elämässä ettei oikeasti erakoidu. Itselläni katson riittävän kanssakäymiseksi työni joka on hoitoalalla maksimaalista työvuoron aikana. Joutuu enemmän kuin kymmenen kertaa pois mukavuusalueelta mutten koe halua vaihtaa ammattia vaan ehkä tämä on minun panostus olla ihmisten ilmoilla ja samaan aikaan tuntea tekevänsä merkityksellistä työtä jossa voin käyttää omia vahvuuksiani kiitos introverttiyden.

Ehkei ympäristö pidäkään sinua kahjona tai pelkää sinun tulevan kahjoksi vaan ovat huolissaan juuri syrjäytymisestä ja erakoitumisesta. Ympäristö jäisi ilman sinun vahvuuksistasi jos sellaisen tien valitsisit. Pitää löytää niitä omia juttuja ja pyrkiä sitten hyödyntämään niitä työelämässä. Löytää se oma paikka maailmassa ja etenkin balanssi elämässä jossa sopivasti käy pois mukavuusalueelta oli se sitten toisten mielestä riittävää tai ei.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa