Ei rauhaa jos on seuraa.
Lähetetty: 10.06.2017 14:42
Tuntuu etten ikinä saa olla rauhassa. Haluisin vaan olla yksin rauhassa. En kaipaa ihmisiä ympärille muuta kuin harvoin. Lähinnä siksi että voin itkeä heille (vanhemmat, ystävä) ongelmia kun siihen on tarvetta. En melkein koskaan aloita keskusteluja.
Ehkä ainoa mihin kaipaa toisia on peleissä joukkueeseen tai tappamiseen.
Kyllä! Olen introvertti ja pidän siitä! Tuntuu että pystyn kunnolla rauhoittumaan ainoastaan jos olen yksin.
Haluaisin vaan muuttaa pian pois kotoa...
En taida olla yksin?
Ehkä ainoa mihin kaipaa toisia on peleissä joukkueeseen tai tappamiseen.
Kyllä! Olen introvertti ja pidän siitä! Tuntuu että pystyn kunnolla rauhoittumaan ainoastaan jos olen yksin.
Haluaisin vaan muuttaa pian pois kotoa...
En taida olla yksin?
. Mä onneks saan olla melko rauhassa. Tosin tulee mietittyä usein että ehkä niitä kavereita pitäis nähdä useammin kuin muutaman kerran vuodessa :/. Vanhimmat kaverini oon tuntenut jo yli 20 vuotta (noh, joista varmaan noin ensimmäiset seitsemän vuotta meni niin että ei vielä varsinaisesti kaveerattu, mutta samalla luokalla oltiin koulussa) joten kyllä sitä kaipaa että nuo kaverisuhteet säilyisivät loppuelämän ajan. Mutta mun taidot ylläpitää sosiaalisia suhteita on vähän kehnot 
. Aloin itse asiassa just miettimään, että näenkö heitä tosiaan noin harvoin, muutaman kerran vuodessa? Mutta viikot kuluu nopeesti ja aika vikkelästi myös kuukaudet, joten ei varmaan niitä tapaamisia niin hirveästi vuoteen sitten mahdu. Ehkä kerran kuussa tai sitten vähän harvemmin. Perheenjäseniä sentään tulee tavattua vähän useammin.