Introvertit.net Keskustelufoorumi

Millaisia ajatuksia introvertti nainen herättää miespuolisissa henkilöissä?

Luonnollisestikin olen hiljainen, ujo ja varautunut, mutta myös huumorintajuinen, kiltti ja pidän keskusteluista. Ulkoisesti pidän itseäni ihan hyvännäköisenä ja nättinä.

Menen usein ihan jokapäiväisistäkin miesten kohtaamisista lukkoon ja vastapuoli ainakin huomaa jännittyneisyyden.

Lähinnä yleisellä tasolla mietin, pitävätkö miespuoliset ihmiset tällaista maista outona ja epämiellyttävänä?

No lämpimiä ajatuksia ainakin herättää, ja näin introverttimiehenä sanoisin, ettei introverttius ainakaan yksistään tee kenestäkään outoa tai vastenmielistä. Tietynlainen outous voi jopa olla vetovoimatekijä, kunhan se ei mene liiallisuuksiin.
Introverttinainen koetaan miesten näkökulmasta ehkä pahimmillaankin vain ylimieliseksi ja vaikeasti tavoiteltavaksi eli kiinnostavaksi.

Mitä taas tulee naisen ujosteluun ja jännittyneisyyteen, niin menisi minulla imartelun piikkiin; näytän varmasti erityisen komealta. Yleistää ei tietystikään voi, mutta oletan suurimman osan miehistä ajattelevan samoin.
Olenko sitten sovinisti tai jotain, mutta mielestäni naiselle on nimenomaan eduksi olla hiljainen ja nätti.

Tuskinpa siis noin yleisesti ottaen olet miesten silmissä mitenkään epämiellyttävä tai outo, vaikka jännitätkin kohtaamisia. Vaikutat tekstisi perusteella fiksulta ja mukavalta introverttinaiselta, joka ajattelee muutakin kuin H&M:n kevään mallistoa.

pitävätkö miespuoliset ihmiset tällaista maista outona ja epämiellyttävänä

Itse en ainakaan pidä, ja kun minullakin käy naisia kohdatessa (varsinkin yllättävissä tilanteissa) usein samoin niin enemmän sympatiaa tuntisin tuollaisessa tilanteessa. Toisaalta voisin itse noin sattuessa möläyttää jotain hölmöä tai sitten "paeta" yllättävää paikkaa vaikka huomaisinkin että vastapuoli on yhtälailla jännittynyt kun itse.

Heippa.

Kiitos ja kiva, kun kerroitte miesnäkökulmaa asiaan

Itseäni kiehtovat hiljaiset miehet ja koen heidät kiinnostavina. Koko ajan äänessä olevat ihmiset ahdistavat ja jos keskustelua syntyy ja toinen henkilö ei kuuntele tai puhuu päälleni, se on totaalinen " turn off."

Totenkopf kirjoitti: Olenko sitten sovinisti tai jotain, mutta mielestäni naiselle on nimenomaan eduksi olla hiljainen ja nätti.

Ei tuossa mielestäni ole mitään sovinistista. Minunkin mielestäni on eduksi tietenkin, että mies miellyttää silmiäni, (jotka eivät yleensä katso tyypillisen miesihanteen mukaisia miekkosia) mutta erityisesti se, että toinen on fiksu ja rauhallinen, ihastuttaa.

Toki mukavaa on, että tutustuessa olisi puhuttavaa, mutta myös hiljaisia ja rauhallisia hetkiä.

Kauan, kiva huomata, että täällä on muitakin Pohjois-Savolaisia Minulla on samanlainen taipumus hermostua ja jännittyä ja pahimmillaan yrittää ehkä ottaa kontaktia tai keventää tilannetta ja juurikin "möläyttää"

Noita möläyttelyjä saa sitten harmitella jälkikäteen Ja joo, ihan syntyperäinen savolainen olen vaikka juuri tällähetkellä väliaikaisesti sijaitsenkin vähän etelämmässä... Mukava että muitakin "kohtalotovereita" samoilla seuduilla!

Toki mukavaa on, että tutustuessa olisi puhuttavaa, mutta myös hiljaisia ja rauhallisia hetkiä.

Aivan, joskus huomaa että hiljaisina hetkinä toinen osapuoli vaivautuu jos ei keksi mitään sanottavaa, vaikka itselle se on hyvinkin normaali hetki miettiä sanottuja asioita tai muita mielenkiintoisia aiheita. Toisaalta myös monilla ihmisillä tuntuu olevan nykyään niin kauhea kiire että juttustellessa pitää käydä äkkiä vakioaiheet läpi ja sitten loikata seuraavaan aktiviteettiin.

En ole kohdannut introverttiä naista tähän mennessä, valitettavasti.

Skitsoidi kirjoitti:En ole kohdannut introverttiä naista tähän mennessä, valitettavasti.

Skitsoidi, kyllä meitä ainakin on olemassa Toki kun jokainen on yksilö, niin toinen on vähemmän introvertti, kun toinen taas todella syvässä omassa kuoressaan, kuten minä itse.

Juu, uskon ja tiedän toki introvertteja naisia olevan olemassa, ilmeisesti olen vain onnistunut välttelyssä niin hyvin ettei ole tunnistettavasti kohdalleni osunut.

Varmasti riippuu siitä, mitä mies itse edustaa. Ekstroverteillehan minä olen vain kamalan vaikea, introvertit itse ymmärtävät paljon paremmin.

K4tj488 kirjoitti:Millaisia ajatuksia introvertti nainen herättää miespuolisissa henkilöissä?

Luonnollisestikin olen hiljainen, ujo ja varautunut, mutta myös huumorintajuinen, kiltti ja pidän keskusteluista. Ulkoisesti pidän itseäni ihan hyvännäköisenä ja nättinä.

Menen usein ihan jokapäiväisistäkin miesten kohtaamisista lukkoon ja vastapuoli ainakin huomaa jännittyneisyyden.

Lähinnä yleisellä tasolla mietin, pitävätkö miespuoliset ihmiset tällaista maista outona ja epämiellyttävänä?

Hankala sanoa olenko koskaan tavannut introverttiä naista. Lopulta ainakin kaikki tähän mennessä olleet (omaan itseeni peilaten) yltiösosiaalisia. Voihan ekstroverttikin olla alkujaan äärimmäisen ujo, mutta avautua yllättävän nopeasti.

Ei minua ainakaan haittaisi jos jotenkin muka huomaisin jännityksen, sillä jännitänhän lähes poikkeuksetta itsekkin. Varsinkin jos vastaan kävelee nätti ja muuten kiinnostavan oloinen ihminen Vaikka ensivaikutelma onkin aika tärkeää ei pieni tahaton lukkoon meneminen kyllä poista mielenkiintoa jatkoa ajatellen. Sehän voi jopa kertoa että vastapuoli on kiinnostunut, mahdollisesti jo aiemmin iskenyt silmänsä ja siksi jännittää peläten epäonnistumista. Ja nurkan takana tilanteen mentyä jään itsekkin miettimään olisiko tuota henkilöä pitänyt pyytää vaikka kahville, emmehän todennäköisesti ehkä näe enää koskaan, ei voi tietää minkälaisen aarteeseen sattui törmäämään..Vaikka ajatus sinänsä on aika absurdi

Epämiellyttävää olisi jos nainen katsoisi jo lähtökohtaisesti minua nenänvarttaan pitkin, tai jos edes aistin niin..