Sivu 1/2

uusi täällä

Lähetetty: 22.07.2014 09:49
Kirjoittaja seija
Hei kaikille, olen uusi täällä..ihanaa on ollu lukea noita kirjoituksia, jotkut kirjoitukset ovat sellaisia, joita olisin itse voinut kirjoittaa.Tuo erilaisuuden kokemus on seurannu mua lapsuudesta saakka ja oon pohtinu kovasti syytä asialle. Selvää on, että olen introvertti, olen vaan ottanu matkan varrella jos minkäkinlaista roolia pärjätäkseni..nyt en enää jaksa oon jotenki aatellu, et haluan vaan olla sitä mitä oon, se vaan ikävä kyllä on johtanu sitte siihen, että melko yksin saa olla.

Kaipaan syvällisiä ihmissuhteita elämääni, mutta suurin osa ihmisistähän ei halua mitään syvällisyyttä, kokevat sen raskaana ja hankalana. Ekstrovertit haluaa "liitää" eteenpäin elämässä. Olen tyytyväinen, että löysin tämän palstan ja voin käydä täällä lukemassa muiden samankaltaisten juttuja ja joskus jopa kirjoitella itse, tsemppiä meille introverteille, me olemme tärkeitä!

Re: uusi täällä

Lähetetty: 22.07.2014 16:29
Kirjoittaja Passepartout
Siihen saa tosiaan varautua, että kun alkaa olla oma itsensä, läheiset pistävät vastaan kynsin ja hampain. Mutta on se sen arvoista.

Minäkin kaipaisin merkityksellisiä ihmissuhteita, en hyvänpäiväntuttuja. Ongelma on, että ensin täytyy olla hyvänpäiväntuttu että voi löytää sen jonka kanssa vuorovaikutus voi olla merkityksellistä.

Re: uusi täällä

Lähetetty: 23.07.2014 19:23
Kirjoittaja excuse me
Itselläni tämä foorumi on vähentänyt lapsuudesta asti seurannutta erilaisuuden tunnetta, kun olen huomannut etten ole "erilaisuudessani" yksin, vaan meitä on monta. Pikkuhiljaa opettelen karistamaan kaikki turhat roolit yltäni ja olemaan oma introvertti itseni. Myös minä kaipaan syvällistä ystävyyttä ja keskusteluseuraa, mutta tosielämässä introverttien löytäminen ja heihin tutustuminen on tosiaan vaikeaa.

Re: uusi täällä

Lähetetty: 27.07.2014 14:42
Kirjoittaja INTPinson
seija kirjoitti:Hei kaikille, olen uusi täällä..ihanaa on ollu lukea noita kirjoituksia, jotkut kirjoitukset ovat sellaisia, joita olisin itse voinut kirjoittaa.Tuo erilaisuuden kokemus on seurannu mua lapsuudesta saakka ja oon pohtinu kovasti syytä asialle. Selvää on, että olen introvertti, olen vaan ottanu matkan varrella jos minkäkinlaista roolia pärjätäkseni..nyt en enää jaksa oon jotenki aatellu, et haluan vaan olla sitä mitä oon, se vaan ikävä kyllä on johtanu sitte siihen, että melko yksin saa olla.
Itse arvelisin tutkimani perusteella introverttiyden olevan naisten keskuudessa vaikeammin "hyväksyttävää" kuin miesten. Eli naiset odottavat toisiltaan enemmän sosiaalisuutta ikään kuin normina. Nimimerkkisi perusteella oletan sinun olevan nainen, mutta kuten suurin osa introverteistä, eroat "massoista", mutta yrität kuitenkin kuulua joukkoon, mikä on ihmiselle luontaista. Hyvä, että olet tajunnut introverttiytesi.

Re: uusi täällä

Lähetetty: 28.07.2014 14:04
Kirjoittaja Passepartout
INTPinson kirjoitti:
Itse arvelisin tutkimani perusteella introverttiyden olevan naisten keskuudessa vaikeammin "hyväksyttävää" kuin miesten. Eli naiset odottavat toisiltaan enemmän sosiaalisuutta ikään kuin normina. Nimimerkkisi perusteella oletan sinun olevan nainen, mutta kuten suurin osa introverteistä, eroat "massoista", mutta yrität kuitenkin kuulua joukkoon, mikä on ihmiselle luontaista. Hyvä, että olet tajunnut introverttiytesi.
Juuri näin. Naiset olettavat, että niitä kuunnellaan, muistetaan niiden syntymäpäivät ja niiden mukuloiden syntymäpäivät ja halutaan mennä kahville etc. etc. etc. Naisten ystävyyssuhteet myös helpommin särkyvät jos ei pidetä tiiviisti yhteyttä. Miehiltä näyttää sujuvan paljon paremmin sellainen ystävyys, että kerran puolessa vuodessa soitetaan: "Lähdetäänkö yhdessä kalaan?" Sitten käydään kalassa eikä kumpikaan tiedä toisen yksityiselämästä juuri mitään. Näin siis kärjistäen.

Olen usein miettinyt että elämäni olisi paljon helpompaa jos olisin mies ja insinööri. Silloin sosiaalinen rajoittuneisuuteni olisi jotenkin hyväksyttävämpää ja ymmärretympää. Mutta kun olen nainen, minun oletetaan mm. olevan kiinnostunut toisten ihmisten lapsista. Tai niistä ihmisistä ylipäänsä.

Olen joskus jopa miettinyt että mahdanko olla jotenkin sosiopaattinen, kun tuntuu että minulla ei ole annettavana sitä mitä minulta sosiaalisissa tilanteissa odotetaan. Sitten olen tajunnut että olen vain täsmälleen samanlainen kuin isäni. Eikä varmaan kenenkään mieleen tulisi ajatella, että se on sosiopaattinen. Koska se on mies. Ja insinööri. Ja ERITTÄIN Insinööri.

Mulle oli muuten hirveä pettymys kun tutustuin yhteen naisinsinööriin ja ajattelin että hyvä, se ymmärtää mua ja voidaan olla kavereita. No, se olikin ihan samanlainen kuin kaikki muut naiset eikä yhtään sellainen Insinööri.

Toki tämä minun "Insinööriyteni" liittyy epäilemättä enemmän INTJ:hin kuin introverttiyteen sinänsä. Ja oletan että kaikki ymmärtävät että puhun siitä insinöörien stereotypiasta enkä suinkaan tarkoita että kaikki maailman insinöörit olisivat samanlaisia -edes kaikki minun tuntemani insinöörit eivät ole Insinöörejä.

Re: uusi täällä

Lähetetty: 29.07.2014 09:20
Kirjoittaja seija
Olen tietämätön, siis mistä intj.StÄ kö? se nyt oli... on kyse?

Re: uusi täällä

Lähetetty: 29.07.2014 11:04
Kirjoittaja Passepartout
Tästä persoonallisuustyyppijaottelusta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%8 ... dikaattori

Foorumilla on aiheesta keskustelukin.

Re: uusi täällä

Lähetetty: 30.07.2014 16:17
Kirjoittaja seija
Okei, kiitos, mun englannilla vaan en ole varma ymmärränkö kysymykset just oikein..mutta I try

Re: uusi täällä

Lähetetty: 30.07.2014 20:19
Kirjoittaja Passepartout
Voithan tarkistaa Google kääntäjästä jos et ymmärrä jotain. Mä ainakin jouduin tarkistamaan joitain sanoja. Tuossa testissä kun ei ole aikarajaa niin voi tarkistaa vaikka kaikki.

Re: uusi täällä

Lähetetty: 05.08.2014 03:05
Kirjoittaja Vieras
Passepartout kirjoitti: Miehiltä näyttää sujuvan paljon paremmin sellainen ystävyys, että kerran puolessa vuodessa soitetaan: "Lähdetäänkö yhdessä kalaan?" Sitten käydään kalassa eikä kumpikaan tiedä toisen yksityiselämästä juuri mitään. Näin siis kärjistäen.
:D tuossa ei ole mitään kärjistystä. Mun touhuilut parhaan kamun kanssa on just tuota, voi olla että ei nähty/kuultu toisiamme vuoteen (vaikka aika lähellä asumme) ja joskus vaan tekstarilla kysellään "grillaamaan?" Ja se siitä. Krillataan ja ei tiijetä yhtään mitä toinen tekee työkseen tai muuta. ei kyllä kiinnostakkaan. tuijotetaan nuotiota ja käännellään makkaroita.Mutta samalla aaltopituudella ollaan oltu jo vuosikymmen.
Jutut jatkuu siitä mihin aikasemmin jäi.