Koulumenestys

[Vieras]

Keskitason oppilas. Lukion päättötodistuksen keskiarvo taisi olla 7,6.

Tahtoisin kuitenkin lisätä tähän, että olin melkoinen alisuoriutuja. Luin kokeisiin äärimmäisen harvoin ja tein läksyt vain silloin jos epäilin opettajan tarkistavan ne tunnilla. Nukuin monien nuorien tapaan melko huonosti ja kärsin väsymyksestä koulussa.
Olin kuitenkin yksi parhaita oppilaita englannissa, äidinkielessä sekä filosofiassa, joissa olin yleensä myös yksi opettajan lellikeistä

Näin jälkikäteen toivon, että olisin panostanut koulunkäyntiin enemmän. Olisin luultavasti päässyt lähelle yhdeksän keskiarvoa kunnollisella opiskelulla. Itseni tuntien voin tosin luvata, että matemaattiset aineet olisivat opiskelusta huolimatta painaneet keskiarvoani alaspäin.

Myöhempi opiskeluni on tuottanut kirjavia tuloksia. AMK-opiskeluni jäi kesken johtuen lähinnä suomalaisen AMK-systeemin valtavasta keskittymisestä ryhmätyöskentelyyn. Vihasin jatkuvia ryhmätöitä ja käytännönläheistä opiskelua, johon ei liittynyt juuri lainkaan tiedettä tai taidetta.
Yliopistosta olen saanut maistiaisia avoimen yliopiston kautta, mutta varsinaiseksi yliopiston opiskelijaksi en ole päässyt vaikeista pääsykokeista johtuen.

[anuski]

Valitsin luokan priimus, ehkä keskivertoa parempi olisi sittenkin kuvannut paremmin.

Sain ysejä ja kymppejä lähes joka kokeesta, lukuun ottamatta taideaineita (paitsi musiikki). Tämä siihen asti, kunnes hitiksi nousi ryhmäkeskustelut ja interaktiivinen opiskelu Tilanteet olivat ahdistavia, joten en jaksanut/pystynyt niissä kovin hyvin sitten suoriutumaan, Numerot alkoivat pudota, mielenkiinto sitä myötä. Ammattikoulussa pakotin itseni mukaan näihin vaikka väkisin, ja se tuottikin jonkin verran tulosta. No, alavalinta pakotti tähän Sen siitä saa kun lähtee hoitoalalle

Thank God, mä olen nyt sellaisessa työpaikassa jossa töitä tehdään yksin. Tai no mun yövuorot takaa tämän. Muuten tulisin hulluksi.. Onneksi näin, koska muuten joutuisin vaihtamaan alaa ja joutuisin interaktiivisen opetuksen uhriksi jälleen...

[aaa]

"Luokan priimus" on hieman liioittelua, kun luokalla yleensä on ollut joku joka pänttää viimeistä ruotsin sanaa myöten saadakseen kaikesta ysin tai kympin. Mutta minä olen melko laiska lukemaan ja olen silti pärjännyt pitkälle kuuntelemalla, minimityöllä ja edellisen illan lukemisella: Matematiikka ja luonnontieteet kevyesti 9-10, humanistiset aineet, vaikkei paljoa kiinnostanut, 8. Keskiarvo yli 9.

Koulussa ärsytti kun oli pakko tehdä läksyjä ja muita tehtäviä, vaikka osasin jo etukäteen. Ja kun vielä arvioinnissa ison osan muodosti osaamisen sijaan tehtyjen (yritettyjen) tehtävien määrä ja aktiivisuus. En ole ymmärtänyt sitä, että opettaja kysyy tyhmiä kysymyksiä, ja sitten pitää olla AKTIIVINEN ja VIITATA ja MINUN pitäisi se vastaus kertoa koko luokalle. Enkä ole ymmärtänyt joidenkin intoa lukea kokeisiin ja tavoitella korkeita arvosanoja.

Vaikka introversio ja älykkyys eivät korreloi keskenään (valtaosa huippuälykkäistä on introvertteja mutta keskimäärin introvertit ovat yhtä älykkäitä kuin ekstrovertit) ovat introvertit parempia käsittelemään informaatiota eli oppimaan uusia asioita ja vastaamaan tenttikysymyksiin.

Jos huippuälykkäistä valtaosa on introverttejä ja introvertit ovat parempia käsittelemään informaatiota ja oppimaan uusia asioita, väittäisin, että introversio ja älykkyys korreloivat.

[Passepartout]

Minä olin yläasteen loppuun saakka keskimääräistä parempi oppilas. Tekemättä yhtään mitään. Lukiossa olin sitten hyvää keskitasoa, tekemättä edelleenkään yhtään mitään. Amkissa tuo sitten kostautui, kun en ollut koskaan oppinut tekemään töitä opiskelun eteen. Tai no, valmistuin tradenomiksi edelleen tekemättä yhtään mitään, paperit vaan ei olleet järin hyvät.

Minua voisi pitää jonkinlaisena alisuoriutujana, koska en ole koskaan oppinut näkemään vaivaa. Jos yltää keskimääräisiin tuloksiin, riittäviin tuloksiin sillä ettei rasita itseään on vaikea keksiä miksi pitäisi ponnistella. Tietysti jos olisin vaivautunut lukemaan kirjoituksiin olisin saanut sellaiset paperit joilla pääsee yliopistoon. Kolmella M:llä ja kolmella C:llä ei pääse.

[Vieras]

Alisuoriutuja, minkä ansiosta harmaata keskimassaa.
Yläasteelta mun ei olis pitänyt päästä pois, koska poissaoloprosentti huiteli jossain päälle viidenkymmenen. Keskiarvo kun oli kumminkin kohtalainen eikä musta ollut sen enempiä ongelmia, taisivat päästää läpi vain jotten jäänyt tilastoon roikkumaan.

Lukiossa... lopetin kesken kolmesti, kunnes siirryin neljänneksi vuodeksi iltalukioon ja rykäisin yhdessä lukuvuodessa kahden lukuvuoden kurssit. Kirjoitin ihan kelpo lakin, ja sainpa stipendinkin. Kuinka paljon voikaan opetuksen laatu ja ryhmätöiden puute tehdä?! Aineiden keskiarvo nousi vuodessa muistaakseni kahdella numerolla, koska koulussa todella panostettiin oppimiseen ja opiskeluun.

Ammattikoulussa "parin" välivuoden jälkeen taas harmaata massaa, aivan liikaa ryhmätöitä, ja kehittelin kevyitä auktoriteettiongelmia hetkittäin surkean ja mielivaltaisen opetuksen ansiosta.

Nyt mietin amk-insinööriopintoja, vielä olis pari päivää aikaa laittaa paperit sisään. Toivottavasti ryhmätöiden määrä ei ole.. no, toivottavasti ryhmätöitä ei ole.

[Dank McHigh]

Vaikka introversio ja älykkyys eivät korreloi keskenään (valtaosa huippuälykkäistä on introvertteja mutta keskimäärin introvertit ovat yhtä älykkäitä kuin ekstrovertit) ovat introvertit parempia käsittelemään informaatiota eli oppimaan uusia asioita ja vastaamaan tenttikysymyksiin. Tästä syystä introvertit menestyvät keskimääräistä paremmin koulussa.

Vastaatko nämä tulokset omia kokemuksianne vai eivät?

Introversiosta ja älykkyydestä puhuttaessa täytyy silti huomioida se fakta, että älykkyys ja koulumenestys ovat kaksi erillistä asiaa. Heikosta koulumenestyksestä ei siis voida vetää kestäviä johtopäätöksiä ihmisen älyllisistä kyvyistä. Näin et tosin sanonutkaan, mutta halusin silti avata tuolla.

Monen introvertin syvällisempi ja kypsempi käytös saa koulukiusaajat innostumaan. Vihamieliset öykkärit tuppaavat pitämään kypsää tyyppiä ylimielisenä/teennäisenä, ja reagoivat uhkaan haastamalla heitä ärsyttävän introvertin. Itsellenikin kävi näin, ja päädyin teini-iässä kiusatuksi. Se vaikeutti keskittymistä todella paljon, vuosien ajan. Vahvan luonteeni puolesta en ikinä antautunut minua sortaneille raukoille, vaan harppasin pinnallisen teini-iän yli; kehittäen henkisiä ominaisuuksiani enimmäkseen yksin pohdiskellen.

Koulumenestykseltäni olin keskitasoa – alisuoriuduin vihamielisen ja ahdistavan ilmapiirin takia.

Olen erittäinen tyytyväinen siihen, että nykymaailmassa on herätty kehittelemään joustavampaa oppiympäristöä koululaisille. Tämä on suuri parannus menneeseen, ja säästää tuhannet nuoret mielenterveysongelmilta & syrjäytymiseltä. Tasa-arvo voitti viimeinkin!

[Suo-ohdake]

Vastasin "keskimääräistä parempi", sillä vaikka etenkin peruskoulussa menestyin erinomaisesti, löytyi luokasta aina joku vielä parempi. Lukuaineiden keskiarvo oli peruskoulussa ja lukiossa 9,5:n kieppeillä, käytännön aineet laskivat kokonaiskeskiarvoa jonkin verran.

Peruskoulussa olin pahasti kiusattu ja syrjitty, ja keskityinkin sosialiseeraamisen sijaan mahdollisimman hyvään suoriutumiseen. Lukiossa voimavarat sitten loppuivat kesken, enkä juurikaan nähnyt vaivaa pärjätäkseni. Kirjoitin silti yllättävän hyvillä papereilla, vaikka käytin lukion suorittamiseen keskimääräistä pidemmän ajan. Myöhemmissä opinnoissani minulla on ollut paljon vaikeuksia motivoitumisen, itseni organisoimisen ja elämänhallinnan suhteen, ja keskeytinkin useammat opinnot, ennen kuin lopulta sain opiskeltua ensimmäisen ammattini.

Pidän itseäni teoreettisesti ihan fiksuna, oivaltavana ja oppivaisena ihmisenä, mutta vuorovaikutustaitojen, elämänhallinnan ja monenlaisten arkisten asioiden alueella olen aivan tumpelo, mikä ei yleensä anna minusta kovinkaan älykästä kuvaa tapaamilleni ihmisille.

[Piiskis]

Vastasin, että keskimääräistä parempi. Peruskoulun päättötodistus taisi olla 8,4 keskiarvoltaan ja lukion 8,5. Kirjoitin M:n ylioppilaspaperit. Voin yhtyä samaan, minkä moni muu on jo todennut myös, että olin kiitettävän hyvä niissä aineissa, jotka minua kiinnostivat ja sitten taas keskivertoa tai suorastaan lähes huono niissä, jotka eivät niinkään kiinnostaneet. Joistain yksittäisistä kokeista välillä tipahti kutonenkin jopa.

Minullakin ongelmaksi jatko-opintojen suhteen muodostui juuri se, että sain peruskoulun ja lukion suoritettua noin kohtuuhyvällä menestyksellä tekemättä niiden eteen kovinkaan paljon töitä, joten en ole tottunut siihen että opiskelu vaatisi jotenkin erityisen paljon vaivannäköä. Minulle riitti asioiden oppimiseen se, että kävin tunneilla ja hutaisin nopeasti kaikki läksyt mitä annettiin. (Aina en edes tehnyt, jos siitä onnistui jotenkin luistamaan.) En lukenut kokeisiin oikein koskaan, en edes yo-kirjoituksiin. Varmaankin olisi tullut sitä priimus-tason arvosanaa, jos olisin viitsinyt vaivautua ennen koetta enemmän kertaamaan asioita.

Olen käynyt pyörähtämässä niin yliopistossa kuin AMK:ssakin ja opiskelut jäivät molemmissa kesken. AMK:ssa hermostuin ryhmätyöskentelyn määrään ja yliopistossa tuli kaiketi valittua ihan väärä tiedekuntakin -luonnontieteet ja matemaattiset aineet. Eikä minulla ollut rohkeutta lähteä humanistiksi, vaikka sellainen taitaisin loppujen lopuksi olla. Heikohko työllisyystilanne niillä aloilla karkotti minut silloin pois. Nyt minulla on kyllä ammattikoulutason tutkinto sentään olemassa, mutta harmittaa suuresti se, että olen koko tähänastisen ikäni alisuoriutunut opiskeluista. Saisivat kyllä muuttaa ammatillisten koulutusten opetustyylejä jotenkin niin, että ei olisi välttämätön pakko tehdä mitään ärsyttäviä ryhmätöitä vaan siihen samaan opintosuoritukseen olisi itsenäisempi vaihtoehtokin meille omituisille!

[anuski]

Noiden ryhmätöiden suuruuden takia mä lähen AMK:n monimuotoryhmään, kunhan sisään joku vuosi pääsen. Itsenäisesti opiskelua suurin osa, korvaamatonta. Hassua sikäli on että sosiaalialalle haluan

[Vieras]

13.8. sanomalehti Karjalaisessa: Temperamentti vääristää kouluarvosanoja.

Tutkimuksen (Keltikangas-Järvinen ja Mullola) mukaan "aktiivinen oppilas saa helpommin parempia arvosanoja kuin ujo oppilas." (Vielä helpommin tytöt kuin pojat). Syyksi arvioitiin sitä, ettei opettajille ole yhtenäisiä arviointiohjeita, vaan opettajien oma näkemys vaikuttaa. Jutussa kyseenlaistettiin tämä "persoonallisuuden arviointi" : "Jos oppilas osoittaa osaamista, mitä väliä on sillä, miten hän on lopputuloksensa savuttanut"?.

Ja arvosanat taas vaikuttavat oppilaan jatko-opiskelupaikkojen valintaprosesseihin tai vielä ikävämmin aiheuttavat syrjäytymistä. Ratkaisuksi ehdotetaan pienempiä ryhmäkokoja, joka mahdollistaisi erilaisten temperamenttien huomioimisen. "Temperamentti -- ei riipu älykkyydestä, taidoista tai kognitiivisista kyvyistä. -- Koulunkäyntiä tukevia piirteitä ovat ainakin korkea sopeutuvuus, korkea sinnikkyys, matala häirittävyys ja taipumus lähestyä uusia asioita." Toiseen suuntaan taas vie "estyneisyys tai taipumus häiriintyä helposti. -- Kyse on ympäristön ja temperamentin yhteensopimattomuudesta."
(Tutkimustuloksia enemmän teoksessa Maailman paras koulu?)

Been there.