Laiskuus ja "laiskuus"

[lumikki]

Olen usein tuntenut huonommuutta muihin verrattuna, koska en samalla tavalla jaksa tehdä ja puuhata vaan tarvitsen lepäilyä omassa rauhassa toipuakseni esim. työpäivän tai pidemmän kyläilyreissun sosiaalisesta ilotulituksesta. Jos minulla on liikaa sosiaalista tekemistä, se vaikuttaa unenlaatuuni nukahtamisvaikeuksina ja yöllisinä heräilyinä. Aivot tuntuvat siirtyvän jonkinlaiseen ylikierros-moodiin.

Olen pitänyt itseäni laiskana ja saamattomana, koska en jaksa ihan tavallisenkaan työpäivän jälkeen tehdä mitään ennen kuin olen huilannut tunnin pari nettiä selaillen, kirjaa lukien tai ihan vain ottamalla pienet päiväunet. Aktiiviselle tekemiselle jää siten arkena todella vähän aikaa, ja usein kotityöt kasaantuvat. Eikä kyse ole siitä, että työni olisi jotenkin poikkeuksellisen raskasta saati epämieluisaa. Työpäiväni vaan ovat täynnä ihmiskontakteja, jotka väsyttävät. Tuntuu, että muut saavat paljon enemmän aikaiseksi kun minä käytän aikaani akkujen latailuun. Nautin, kun saan olla rauhassa kotona vapaapäivinä: silloin puuhailen oikeastaan koko ajan jotakin ja saan positiivista energiaa esim. puutarhatöistä tai pihasaunan lämmittämisestä, asioista joita saan tehdä itsekseni ja omaan tahtiin.

Onkohan tämä tyypillistä introverteille, vai olenko vain poikkeuksellisen vähäenerginen ihminen?

[introbator]

Mielestäni aikaansaannosten määrä + laatu on lopulta se, mikä määrittelee ihmisen tehokkuuden - ei se, miten kiireiseltä hän näyttää. On omasta perusluonteesta kiinni, meneekö tilanteisiin mieluummin kädet vai pää edellä. Molemmille lähestymistavoille on käyttöä tässä maailmassa.

--i

[Savage]

Kuullostaa tutulta, itselle on tärkeää päästä töistä suoraan kotiin huilaamaan, suoraan meno kylille vaikka jotain asioita hoitamaan on aikaslailla pois suljettu ajatus ja riippuu siitä minkälainen viikko on ollut, että jaksaako edes vkl:na tehdä mitään tuottavaa. Esim. tämä joulu hömpötys...pelkkä ajatteleminen saa patterin tyhjäksi..zippi, kaput.

[Passepartout]

Voi amen. Minä olen koko elämäni tuntenut olevani laiska tyhmä ja saamaton. Tai en kyllä tyhmä koskaan. Mutta minun laiskuuteni ja saamattomuuteni ja alhainen energiatasoni ovat perheen yleinen vitsi.

Sittemmin olen alkanut tajuta ettei ole laiskuutta jos ei halua tehdä sitä mitä muut. Toisin sanoen priorisoin eri tavalla.

Ja tärkeää on tietysti myös tuo, että kun sosiaaliset tilanteet vie energiaa eikä tuo sitä, ei mitenkään voi jaksaa yhtä paljon kuin joku toinen joka saa virtaa muiden kanssa olemisesta. Malliesimerkki tästä on kun tultiin äsken miehen kanssa kylästä. Minä makasin sohvalla nollat taulussa enkä jaksanut edes lukemaan ruveta. Mies lähti koiran kanssa juoksemaan.

Lukekaapa tämä "Spoon Theory":
http://www.butyoudontlooksick.com/artic ... on-theory/

Se on tarkoitettu kroonisesti sairaille, mutta kuvittelisin että moni introvertti ihan terveenäkin löytää tuosta yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Kun ne lusikat ei vaan riitä kaikkeen.

[anuski]

Sittemmin olen alkanut tajuta ettei ole laiskuutta jos ei halua tehdä sitä mitä muut. Toisin sanoen priorisoin eri tavalla.

Tämä jotenkin kolahti. Niin ihanasti sanottu. Ei ihan suoranaisesti liity mun "ongelmiin" (olen oikeasti myös laiska) mutta tämä täytyy ehdottomasti pitää mielessä. Ei tarvitse haluta tehdä sitä mitä muutkin.

[niksuu93]

On kyllä ollut todella helpottavaa löytää tämä introverttius itsestään, sillä viimein olen saanut selityksen kaikille "ongelmilleni".

Liika sosiaalisuus, etenkin se (itselleni tyhjänpäiväinen) small-talk kuluttaa suunnattomasti energiaani, joten tarvitsen kyläreissun tai muun pitkäaikaisen seurustelun jälkeen runsaasti aikaa palautumiseen. Jos samalla viikolla on vaadittu paljon sosiaalisuutta, käytännössä koko viikonloppu menee helposti täydessä yksinäisyydessä/hiljaisuudessa. Jos akut ovat aivan tyhjät, myös taustaäänet kuten radio ja televisio käyvät hermoilleni. Sen sijaan lempimusiikin kuuntelu kuulokkeilla samalla ajatuksiaan kelaillen ei kuluta voimia vaan pikemminkin antaa niitä. Ilmeisesti siksi koska musiikki on minulle tärkeää eikä "pakkopullaa" kuten muu melusaaste.

Tästä olen kanssa saanut kuulla vähän liiankin kanssa, koska olen "hiljaisuudessa viihtyvä erakko" kun edes "radiota ei saa laittaa päälle taustameluksi ollessani paikalla". En itse vain ymmärrä miten joillekin ihmisille voi olla niin vaikea olla edes 5min täydessä hiljaisuudessa ja kelata ajatuksiaan vaan sekin aika kun ei olla itse äänessä, pitää jotain kuulua jostain.

Itselleni tämä yksin viihtyminen ja oman ajan tarvitseminen ei ole ongelma - ei varsinkaan introvertti-termin löytämisen jälkeen. Tuntuu kuin kivi olisi pudonnut hartioiltani kun en enää tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin olen. Mutta muille se on. Perheejäsenet jaksavat kokoajan kuittailla asiasta "kun on liikaa yksin" tai kun "viettää liikaa aikaa kotosalla". Toisekseen kaverille ja tutuille saa jatkuvasti olla selittelemässä että miksi en voi olla tai tulla tänä viikonloppuna, jos ei kerran ole mitään tekemistä. Huomaan hyvin monista perheenjäsenistäni/tutuistani että heille on oikeasti vaikea olla yksin ja heti jos eivät ole ihmisten kanssa tekemisissä, tylsistyvät ja alkavat sitten soittelemalla korvata tätä sosiaalisuuden puutetta. Itse en siedä edes puhelimessa puhumista jos olen esimerkiksi sosiaalisen viikon uuvuttama. Etenkin kun harvalla soittajalla on koskaan edes mitään oikeaa asiaa vaan soittelevat vain seurustellakseen puhelimessa.

Eli kyllä minuakin pidetään varmasti laiskana ja saamattomana, kun en jaksa päivittäisten kuvioiden lisäksi juuri koskaan muuta. Siis tarkoitan jokapaikasta tunkevaa sosiaalisuutta, muuten saan kyllä paljonkin aikaiseksi ja tehtyä omia juttuja. Ottaahan se joskus itseänikin pattiin kun aikaa menee niin paljon "akkujen latailuun", mutta tämän ominaisuuden olen jo melko hyvin itsessäni hyväksynyt. Se on pääasiassa että on itse sinut itsensä ja luonteensa kanssa, muiden mielipiteet ovat täysin toissijaisia.

[mietteliäs]

mennään otsikon mukaan

joskus muutin uudelle paikkakunnalle purin ja sahasin tutun pihalla pokasahalla vanhan hirsirakennuksen (aikansa kokoinen koti) 3päivässä . hirret tyyliin 1700luvulta ei tän päivän (30cmx10)ei 5x5,,,

ihmisiä meni ohi,ehkä jopa sukua tontille tai talolle, en heitä tuntenut he eivät sanoneet minulle mitään en myöskään minä

siis ajatukseni=

näin jälkikäteen tai silloin .

keskityin talon purkamiseeen ja polttopuiden tekemiseen ja siivoomiseen en ajatellut tutustua TYÖN KESKELLÄ KEHENKÄÄN (tilanne päällä ja näin,,,)

MUTTA ei hekään tehneet aloitetta tutuksuakseen minuun vaikka tuskin olin kuitenkaan sen näköinen että heti puren no jaa

= heidän mieleestään olin varmasti ylpeä ja töyköä,,,,,

siis laiskahan olen tutustumaan tämän ajattelumailman perusteella mutta mökin sahasin kuiteskin polttopuiksi pokasahalla XD