Uusi Introvertti ilmottautuu.

[intro68]

Yksi uusi Pirkanmaalta ilmeisen hiljaiselle palstalle. Erinäisten tapahtumien jälkeen tein MBTI:n ja tuloksena oli ISTJ-T, 92 % introversiolla. Järkytys oli lievä sana, kun testipalautteessa oli kovin tarkasti kuvattu Logistikkoa l. itseäni mm. "ei pukeudu värikkäisiin vaatteisiin", "samanlainen hiustyyli pitkän aikaa" yms. yms.

Oon 50-vuotias mies, kerran naimisissa ollut ja sen jälkeen pitkässä avoliitossakin. Molemmista jo vuosia sitten eronnut. Vaimoni jo tuolloin vajaa parikymmentä vuotta sitten piti minua aspergerina tms. outolintuna, kun paljon vietin aikaa omassa yksinäisyydessäni. Tuolloin enkä edes myöhemminkään osannut sitä yhdistää introvertteyteen.

Työelämän aloitin it-alalla ja lamavuosina useiden yt:den jälkeen kouluttauduin sosiaalialalle. En siis tuolloinaan itseäni ymmärtänyt . Nyt oon siinä mielessä hyvässä työyhteisössä, että meitä ei vuorossa ole kuin 2-4 työntekijää, jolloin vielä tulen juttuun muiden kanssa. Vuoronvaihdot ovat yhtä helvettiä kaaoksen ja muun härdellin keskellä. Usein vetäydynkin tilanteesta tuolloin jonnekin omaan rauhaan. Oikeastaan nyt vasta ymmärrän miksi

Yllätys, yllätys, että harrastukset ovat sellaisia yksin harrastettavia asioita. Koskaan ole mistään joukkulajeista innostunut. Ulkoilua eri muodoissa ja tietokoneen ääressä ihmettelyä siis.

Parisuhdetta sitä kaipaisi jakamaan arkea, mutta nopeastihan nuo suhteet ovat kariutuneet juuri oman ajan tarpeeseen. Ehkä sitä nyt osaisi kertoa tuosta tarpeesta varovaisen selkeästi. Ainakin treffi-ilmossa on useilla sanoilla kerrottu oman ajan tarpeesta yms. introvertteydestä. Toivoa en siis vielä ole menettänyt.

[Nasuttaja]

Minäkin ilmoittaudun. Olen huomannut erakoituvani enemmän, mitä vanhemmaksi tulen (34v atm.)

Olen oikeastaan aina nauttinut omassa rauhassa olemisesta ja hiljaisuudesta. Parisuhteitakaan en ole kokeillut, kun tuntuu ettei minulla ole oikein yhteistä aivokemiaa tai intressejä kenenkään kanssa. Työkavereiden ja vanhojen ystävien kanssa tulee toimeen, koska he tuntevat minut, mutta uusia tuttavuuksia syntyy tosi tahmeasti kun ei vain jaksaisi jutella kenenkään kanssa

Kyllähän sitä välillä miettii, että mitä jää välistä kun vetäytyy kuoreensa, mutta kyllä sitä on tähän mennessä elämää alkanut jo suht hyvin huomaamaan, että kuka on sellainen ihminen jonka kanssa juttelusta voisi syntyä jotakin.

[akj]

Oon ihan 90% introvertti, ja noin 9v olen ollut ilman minkäänlaisia ystävä suhteita. Olen aina ollut hyvä kuuntelia ja otan toisten tunteet huomioon erittäin herkästi.
En koskaan ole seurustullut tai edes pitänyt tyttöä kädestä kiinni.
En vain osaa puhua ihmisille, small talk ei ole se mun juttu.
Aina taukohuoneessa mä liimaan katseeni puhelimeen ettei vaan kukaan alkaisi puhumaan minulle, vaikka oikeasti haluaisin puhua ihmisten kanssa oppia tuntemaan ja jakamaan kokemuksia, en vain uskalla nostaa katsetta ylös päin puhelimesta.
kerran puhelimestani oli akku loppunut kesken päivän joten mun oli pakko olla ilman sitä, oli todella vaikeaa sopeutua siihen tilanteeseen.

Vietän päiväni pääosin töiden jälkeen telkkaria katsoen tai pelaten, mutta lähiaikoita on tullut sellanen riittämättömyyden tunne että kyllä elämässä on pakko olla muutakin kun työ ja telkkari.

Olen miettinyt jos alkaisin tekemään vapaaehtoistyötä ehkä voin olla seurana vanhuksille tai muuta kivaa.
olen siis 21v mies joka haluaisi tavata samankaltaisen tytön joka haluaisi keskustelu kaveria.

Tiedän että kuulostan säälittävältä

Mitä jos lainaan tätä ja kerron iäkseni 38 niin miltä minä kuulostan? Ennen sairastumistani psykoosiin minulla ei ollut mitään ongelmaa itseni kanssa, mutta nyt hoidon jälkeen tunnen elämäni tyhjäksi ja haluaisin olla "tavallinen" eli haluaisin ystäviä, parisuhteen jne.