Joukkueurheilun seuraaminen ei itseäni kiinnosta, mutta yksittäiset huippusuoritukset inspiroivat, ja saavat pohtimaan meidän ihmisten rajoja. En jaksa asennoitua "suomalaiseksi", mitä kilpaurheiluun tulee. Kannatan niitä atleetteja, joiden tyyli ja asenne miellyttää – omistautuneita ja reippaita tyyppejä, joilla ei nouse pissa lakkiin. Etnisyys on mitätön tekijä näissä asioissa.
Kamppailu-urheilua tulee välissä seurattua, ja koen tämän mittelöintimuodon kaikista mielenkiintoisimmaksi. Pitänee silti mainita, että vihamielinen öykkäröinti tai suoranainen katutappeleminen
ei missään nimessä edusta kamppailu-urheilun arvoja, saati siihen millään tasolla sisälly... Väkivaltaisuus edustaa vain väkivaltaisen ihmisen henkilökohtaista mielisairautta!
Pääsääntöisen liikunnallisen kolminaisuuteni muodostavat lenkkeily, voimaharjoittelu, sekä itsepuolustuslajit. En omaa kilpailutaustaa saati muutenkaan liikunta-alalla työskentele, vaikka liikunnan käytäntö ja teoria lukeutuvat rakkaimpiin kiinnostuksenkohteisiini. Kamppailu- & IP-lajeista henk.koht. suosikkejani ovat nyrkkeily, potkunyrkkeily, muay thai, senshido, JKD, sekä sambo. On niitä jokunen.
Tuli tästä mieleen, että "liikunta" on kokonaisuutena sangen hassu konsepti... Se mikä nykyään on vain mukava, terveyttä ylläpitävä harrastus, oli vanhemmille sukupolville
(ja on köyhemmissä valtioissa tietty vielä nykyäänkin) selviytymisen ehto. Passiivisesta elämästä maksaa lisäksi kovan hinnan; keho heikkenee, ja vanhenee nopeammin... Elinvuosia katoaa pysyvästi.
Omakohtaisesti olen tosiaan kokenut molemmat puolet ihmisen elämästä.
Hämmentyneenä yläasteikäisenä en ymmärtänyt itseäni/tarpeitani täysin, ja päästin itseni rapistumaan. Ymmärryksen kasvaessa masennus väistyi ja tilalle tuli inspiraatio. Rupesin välittämään itsestäni; kiinnostukseni liikuntaa kohtaan syveni, ja itseopiskelin voimaharjoittelun sekä ravitsemuksen teoriaa aktiivisesti. Elämänlaatu nousi mielettömän paljon tuon rupeaman seurauksena, ja pudotin päälle 50 kiloa painoa siinä 17-18-vuotiaana.
Mitä liikuntaharrastuksen aloittamiseen tulee... PT:t eli personal trainerit ovat hekin uusi villitys, jota ilman pärjää mainiosti. Hieman omatoimisuutta ja riittävän lempeä startti, ja harrastus onkin alkanut!
Pitää muistaa että liikunnasta/terveydestä on tullut mieletön bisnes konsumeristisessa yhteiskunnassamme. Tarpeetonta roskaa myydään välttämättömyyksinä, joita ilman tuloksia ei mukamas saa. Kuvottavaa toimintaa!
Mutta alkava kevät... Ah, se ei minua kuvota! Kesäyön lenkkeily on parhaita liikunnan muotoja, joten mars lenkille.