Kristityt introvertit

Mitä tahansa yleistä, jolle ei ole omaa aluettansa.
Avatar
JesurunTiikeri
Viestit: 1
Liittynyt: 27.12.2015 22:59
Viesti:

Kristityt introvertit

Viesti Kirjoittaja JesurunTiikeri » 27.12.2015 23:06

Moi,

tein tuon jonkun testin josain välis ja sain 39/40 tulokseksi eli oon siis introvertti.

Voitaisko täs aihees kaikki kristityt introvertit jakaa kokemuksia miten te uskonelämän kans pärjäätte kun en itse seurakunnissa oikein tykkää käydä just sen takia, et pidän enemmän yksinolosta.

Ja sit taas kun on se sosiaalinen paine, että kunnon kristityn pitäis säännöllisesti käydä niis kokouksissa tai ei oo uskonelämä kunnossa.

Kun mä taas näen et seurakunnissa on vakavia ongelmia joista taas haluaisin keskustella, mut oon luopunu jo toivosta et mua kuultais tai en ees oikeestaan jaksa enää yrittää..

Vierailija

Re: Kristityt introvertit

Viesti Kirjoittaja Vierailija » 29.12.2016 23:38

Hei!
Olen itse tutkinut itseäni viimeiset pari vuotta melko intensiivisesti ja aatellut että minussa on jotain pahasti vialla, nyt vahingossa löysin tänne sivustolle ja moni asia on auennut ihan uudella tavalla. Oon myös uskossa ja juuri tuo kyseinen asia on vaivannut minua, seurakunnassa olisi uskon kasvun vuoksi hyvä käydä ja olla toiminnassa mukana, mutta kun siellä ja monissa muissakin paikoissa jossa on paljon ihmisiä ja "vaara" joutua liiaksi huomioiduksi on ilmeinen. Nyt ei olla vaimon kanssa hetkeen aikaan käytykään kun lapset vaatii (5kpl) niin paljon tarmoa että tuntuu ettei yksinkertaisesti ole energiaa enää lähteä seurakuntaan tai minnekään muualle joka vaatii henkistä reserviä. Tilanne painaa ja on usein mielessä, mutta jumala kyllä tuntee meidät ja tietää mistä puusta meidät on veistetty sekä näkee elämän tilanteemme. Ei seurakunnassa käymättömyys meidän taivaspaikkaamme vie, mutta saattaa hidastaa uskon kasvua ja jumalan meille asettamaa tehtävää, tietysti jokainen ihminen on ainutkertainen yksilö ja herra meidän jokaisen oman yksilöllisen tien etukäteen suunnitellut, toisilla siihen kuuluu aktiivinen seurakuntaelämä ja toisilla voi olla erilainen tie. Pää asia että viemme rukouksella asiat herran eteen, kyllä jumala siihenkin voiman antaa että seurakuntaan pääset. Kannattaa myös kokeilla eri seurakuntia et löytyy se "oikea". Mä ainakin ite oon huomannu että jossain toisessa seurakunnassa ahdistaa tosi paljon kun toisessa sitten taas voin olla melko vapautuneesti. Itse tosiaan en ole päässyt viimevuosina "pelipaikalle" kuin harvakseltaan, mutta jotenkin on rauha sydämmessä että näin on tässä elämän vaiheessa ok ja että jumala ei vaadi meiltä yli-inhimillistä suorittamista. Jos on jumalan kanssa tilit kunnossa niin ei siinä kannata sosiaalisista paineista välittää, näin ainakin itse asian koen

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 19 vierailijaa