Vaikea tilanne

Mitä tahansa yleistä, jolle ei ole omaa aluettansa.
Anonyymikko

Vaikea tilanne

Viesti Kirjoittaja Anonyymikko » 06.04.2015 02:08

Hei.

Tässä kyselen onko muilla saman laista ongelmaa. Itse olin INFP ja muutin omilleni viime syksynä opiskelun takia, tämä tuottaa totta kai uusiin ihmisiin tutustumista. No aloin hengaamaan siellä toisen tytön kanssa joka on persoonallisuudeltaan INFJ. Aika hyvinhän siinä meni, tosin usein jouduin menemään hänen ja toisen kaverin väliin riidoissa, sillä toinen heistä (joka omaa ENTP persoonallisuuden) käyttäytyy kaverini mielestä huonosti. Tosin tämä INFJ kaverini vaatii myös meiltä välillä täydellistä kykyä lukea hänen ajatuksiaan.

No tuossa joulun aikaan aloin hengaamaan erään ENFP pojan kanssa aina iltaisin. Tästä suivaantui INFJ kaverini, sillä minulla ei riittänytkään enää aikaa hengata hänen kanssaan niin paljon. Tästä aiheesta riitelimmekin kerran. Tai no INFJ kaverini valitti ja minä koin syyllisyyttä ja pyysin anteeksi.

Tilanne on nyt mennyt vain huonommaksi, sillä aloin vuoden alussa seurustelemaan tämän pojan kanssa. INFJ ja ENFP ei tule toimeen keskenään. Poikaystäväni kuitenkin ymmärtää, että hengaan välillä kavereideni kanssa Mutta INFJ syyttää minua ja poikaystävääni usein siitä, ettei minulla riitä aika niinkuin ennen.

Introvertiksi hyvin omituista huomion hakuisuutta sinäänsä. Onko kellään ollut saman tyyppistä ongelmaa tai ideaa siitä miten minun kannattaisi toimia? en kuitenkaan voi sanoa suoraan INFJ kaverilleni että hän on alkanut vaatimaan minulta liikaa aikaa, jota kuinkin 5tuntia koulun jälkeen. Eikä aikaa riitä kuin muutama tunti poika ystävälleni illasta eli 1 tai 2.

Puhumattani omasta yksin olo ajastani jota minulla ei enää ole, mutta jota tällä hetkeellä kipeästi tarvitsen.

Kiitos jo etukäteen avusta.

anonyywi
Viestit: 10
Liittynyt: 01.04.2015 20:52
Viesti:

Re: Vaikea tilanne

Viesti Kirjoittaja anonyywi » 06.04.2015 03:48

Varsinkin nuorena INFJ saattaa toisinaan olla yllättävän pomotteleva ja huomionhakuinen. Luulisin että teidän olisi hyvä jutella asiasta perusteellisemmin. Kerro hänelle mitä tunnet ja kannattaa ehkä myös selventää että arvostat häntä edelleen ihan yhtä paljon vaikka viettäisitte aikaa vähemmän yhdessä. INFJ:lle on tärkeää säännöllisesti varmistua siitä että hänestä välitetään ja pidetään. INFJ on yleensä myös empaattinen, ja jos teet selväksi että sinusta on tuntunut pahalta, ja että tarvitset enemmän omaa aikaa, niin ehkä hän ymmärtää paremmin. Hän luultavasti pelkää että ystävyytenne hiipuu (INFJ:lle on joskus vaikea pitää yllä pitkäkestoisia kaverisuhteita ja tuntea oloaan ymmärretyksi/hyväksytyksi, jolloin toistuvat pettymykset lisäävät pelkoa ja ärtyneisyyttä ihmisiä kohtaan). Älä ota sitä henkilökohtaisesti, vaan koita saada hänet vakuuttuneeksi että haluat edelleen olla hänen ystävänsä. INFP:nä luultavasti ymmärrät häntä paremmin kuin moni muu, ja ystävyytesi voi olla hänelle tärkeää. Mutta hänen pitää ymmärtää antaa sinulle enemmän tilaa jotta ystävyytenne säilyisi mahdollisimman hyvänä.

anuski
Viestit: 87
Liittynyt: 12.01.2014 02:46
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Vaikea tilanne

Viesti Kirjoittaja anuski » 06.04.2015 22:13

Miksi et voisi sanoa ystävällesi että hän vaatii sinulta nykyisin liikaa aikaa? Hänelle voi perustella miksi sinusta tuntuu tälle. Kun elämään saapuu uusi ihminen, muiden aika väkisin vähenee koska ajan joutuu jakamaan toisen kanssa. Itse en nykyisin näe ystäviäni niin paljon kuin haluaisin koska aloin seurustella puoli vuotta sitten. Mutta he ovat asian hyväksyneet ja ymmärtävät, aivan kuin minä hyväksyin ja ymmärsin asian ku he alkoivat seurustelamaan. Tämä tosin vei aikaa. Ja alkuun harmitus oli kovaa. Mutta avoin keskustelu auttoi asiaa. Tärkeintä on kertoa mille tuntuu ja miksi sinusta tuntuu sille.
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Geith
Viestit: 46
Liittynyt: 07.04.2015 20:36
Viesti:

Re: Vaikea tilanne

Viesti Kirjoittaja Geith » 07.04.2015 21:00

Kyllä mun mielestä tosiystävän tulisi ymmärtää sua, jos ei niin selitä hänelle. Se, miten käytät aikaasi on aivan oma asiasi ja oikeasti, ota sitä omaa aikaa, kun sitä tarvitset! Se ei kostaudu nyt, mutta myöhemmin kyllä, jos et itsestäsi huolehdi (kyllä. Mun mielestä omanajan ottaminen on itsestään huolehtimista) ja pahimmassa tapauksessa lähemmisillesi kiukkuna tai sun omana henkilökohtaisena burnouttina. Niin paljon kuin välität ystävästäsi ja poikaystävästäsi niin välitä myös itsestäsi ja ota se oma-aika. Kyllä ystäväsi tulee ymmärtää tuo. Ja jos ei ymmärrä, niin silloin hän nojaa liikaa suhun ja on ehkä yksinäinen? Voitko kannustaa häntä tyynnyttämään hänen yksinäisyyttään jotenkin muuten kuin omasta selkänahastasi?

Mulla on joskus ollut vastaavaa "ongelmaa" ja siitä olen vain selvinnyt. Omasta ajasta en ole tinkinyt kuin ihan vähän, mutta kavereille olen tilanteen ja itseäni aina selittänyt. Monet ovat ymmärtäneet ja he, ketkä eivät ole ymmärtäneet saati hyväksyneet, he ovat sitten saaneet jatkossa seuransa muualta, mikä on ollu sekä heille että mulle vain hyväksi, vaikka teiden eroaminen on aluksi kirpaissutkin.
Anonyymikko kirjoitti:Hei.

Tässä kyselen onko muilla saman laista ongelmaa. Itse olin INFP ja muutin omilleni viime syksynä opiskelun takia, tämä tuottaa totta kai uusiin ihmisiin tutustumista. No aloin hengaamaan siellä toisen tytön kanssa joka on persoonallisuudeltaan INFJ. Aika hyvinhän siinä meni, tosin usein jouduin menemään hänen ja toisen kaverin väliin riidoissa, sillä toinen heistä (joka omaa ENTP persoonallisuuden) käyttäytyy kaverini mielestä huonosti. Tosin tämä INFJ kaverini vaatii myös meiltä välillä täydellistä kykyä lukea hänen ajatuksiaan.

No tuossa joulun aikaan aloin hengaamaan erään ENFP pojan kanssa aina iltaisin. Tästä suivaantui INFJ kaverini, sillä minulla ei riittänytkään enää aikaa hengata hänen kanssaan niin paljon. Tästä aiheesta riitelimmekin kerran. Tai no INFJ kaverini valitti ja minä koin syyllisyyttä ja pyysin anteeksi.

Tilanne on nyt mennyt vain huonommaksi, sillä aloin vuoden alussa seurustelemaan tämän pojan kanssa. INFJ ja ENFP ei tule toimeen keskenään. Poikaystäväni kuitenkin ymmärtää, että hengaan välillä kavereideni kanssa Mutta INFJ syyttää minua ja poikaystävääni usein siitä, ettei minulla riitä aika niinkuin ennen.

Introvertiksi hyvin omituista huomion hakuisuutta sinäänsä. Onko kellään ollut saman tyyppistä ongelmaa tai ideaa siitä miten minun kannattaisi toimia? en kuitenkaan voi sanoa suoraan INFJ kaverilleni että hän on alkanut vaatimaan minulta liikaa aikaa, jota kuinkin 5tuntia koulun jälkeen. Eikä aikaa riitä kuin muutama tunti poika ystävälleni illasta eli 1 tai 2.

Puhumattani omasta yksin olo ajastani jota minulla ei enää ole, mutta jota tällä hetkeellä kipeästi tarvitsen.

Kiitos jo etukäteen avusta.
Ole oma itsesi ja muutu. Muutahan sinä et voi.

Passepartout

Re: Vaikea tilanne

Viesti Kirjoittaja Passepartout » 08.04.2015 15:58

Anonyymikko kirjoitti: Tilanne on nyt mennyt vain huonommaksi, sillä aloin vuoden alussa seurustelemaan tämän pojan kanssa. INFJ ja ENFP ei tule toimeen keskenään. Poikaystäväni kuitenkin ymmärtää, että hengaan välillä kavereideni kanssa Mutta INFJ syyttää minua ja poikaystävääni usein siitä, ettei minulla riitä aika niinkuin ennen.

[-----]

Puhumattani omasta yksin olo ajastani jota minulla ei enää ole, mutta jota tällä hetkeellä kipeästi tarvitsen.
Minä olen sitä mieltä että parisuhde menee kaikkien muiden ihmissuhteiden edelle. Toisin sanoen, missään nimessä sinun ei ainakaan pidä laiminlyödä poikaystävääsi muiden kavereiden takia. Naiset nykyään on hirveän mielellään sitä mieltä että miehiä tulee ja menee mutta tyttökaverit on ikuisia. No, niin se kuvio meneekin jos asenne on sellainen, mutta jos haluaa onnellisen parisuhteen se toinen nyt vaan täytyy asettaa ensimmäiselle sijalle. (Käsi ylös, kuka haluaisi seurustella ihmisen kanssa jolle kaverit on tärkeämpiä kuin sinä?)

Toisekseen, koska olet introvertti, se oma aika on ykkösprioriteetti. Ilman sitä et jaksa pitkään. Jos tarvitset vuorokaudessa X tuntia omaa aikaa, sitä sinun on itsellesi järjestettävä. Muuten poltat kynttilääsi molemmista päistä.

Jos ystäväsi ei selityksistä huolimatta näitä asioita ymmärrä, niin on ihan luvallista hankkiutua ystävistä eroon. Kannattaa miettiä, saatko tuosta ystävyydestä enää mitään. Minusta on tosi outoa että ystävä on noin vaativainen, luulisi jokaisen täysjärkisen ihmisen tajuavan että parisuhde, varsinkin tuore sellainen, vie alkuun tosi paljon aikaa ystäviltä. Se nyt vaan menee niin ja niin sen kuuluu mennäkin. Ystävien aika on taas sitten kun suurin rakkauden huuma on laantunut. :)

Älä ainakaan missään nimessä tunne syyllisyyttä. Et ole ystävillesi velkaa mitään, mutta itsellesi olet.

Disclaimer: minä olen äärimmäisen parisuhdeorientoitunut ihminen ja olisin valmis pistämään minkä tahansa muun ihmissuhteen katkolle jos parisuhteeni hyvinvointi sitä vaatisi. Joku muu voi nähdä asiat päinvastoin. :)

Anonyymikko

Re: Vaikea tilanne

Viesti Kirjoittaja Anonyymikko » 14.04.2015 21:39

Heipä hei taas.

Kiitos kaikille ajatusten jakamisesta ja ratkaisuista joita ehdotitte.

Puhuin kaverini kanssa, ja hän ymmärsi asian hyvin, toisin kuin pelkäsin. Hän myös avasi omaa ajatus maailmaansa,, mikä sai minut katsomaan häntä aivan uudessa valossa. Nyt on Mennyt jo paljon paremmin.

Geith
Viestit: 46
Liittynyt: 07.04.2015 20:36
Viesti:

Re: Vaikea tilanne

Viesti Kirjoittaja Geith » 14.04.2015 22:27

Anonyymikko kirjoitti:Heipä hei taas.

Kiitos kaikille ajatusten jakamisesta ja ratkaisuista joita ehdotitte.

Puhuin kaverini kanssa, ja hän ymmärsi asian hyvin, toisin kuin pelkäsin. Hän myös avasi omaa ajatus maailmaansa,, mikä sai minut katsomaan häntä aivan uudessa valossa. Nyt on Mennyt jo paljon paremmin.
Mahtavaa, hyvä juttu! :)
Ole oma itsesi ja muutu. Muutahan sinä et voi.

Tonic
Viestit: 27
Liittynyt: 12.07.2015 09:33
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Re: Vaikea tilanne

Viesti Kirjoittaja Tonic » 19.07.2015 12:38

Eilen oli Radio Puheessa haastattelu yksinelämisestä. Kyllä se vaan niin on et yksinasujia on sangen paljon, mut sitä ei ees huomaa kun ihannoidaan sitä, että asutaan ainakin kahdestaan. Eri tapahtumiin mennes mm. on perhelippu, lapsiakin ihannoidaan.
Kuitenkin yleiskäsityksenä on se, että mies ja nainen asuvat yhdessä ja mahd tenava siinä lisänä. Mutta yksinelämistä pidetään jotenkin erikoisena tms. Kysytäänhän yksinasujalta että onkos kumppaniehdokkaita ollut viime aikoina, kun taas parisuhteessa eläjiltä ei varmaan kysyttäisi, että miten teidän suhde menee tai oletteko harkinnut eroa.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa