Uusi Introvertti ilmottautuu.

Mitä tahansa yleistä, jolle ei ole omaa aluettansa.
satu50v

Re: Uusi Introvertti ilmottautuu.

Viesti Kirjoittaja satu50v » 01.03.2022 08:20

Tänä aamuna ahdisti tulla töihin, ja aloin miettiä kuinka introvertti olen? Pidän työssä yksin puurtamisesta, enkä välitä kerätä liiaksi vastuuta, mutta nyt kontolleni on kaatumassa uusien työntekijöiden koulutusta ja vastuita, en pidä edes ajatuksesta, mutta tiedän suoriutuvani työstä ja saan palkankorotuksen, joten on vaikea kieltäytyäkkään. Ystäviä minulla ei ole, on vain mieheni, tuttavia ja sukulaisia. Enkä oikeastaan kaipaa ystäviä, nämä ihmiset riittävät minulle. Aina kun vaihdan työpaikkaa, tulen tuttavaksi uusien työtovereiden kanssa, entiset jäävät menneeseen elämään. Testi osoitti että olen 95% introvertti. Tiesin että olen vähän, mutta että noin paljon. Tieto ei lisännyt tuskaa se vapautti. Olen ollut 4 vuotta samassa työpaikassa mieheni kanssa, ja kuljemme kaksin työmatkat, käymme kaksin kaupassa (kaikkialla) ja vasta kun jouluna lomamme hiukan limittyivät ja jouduin käymään yksin kaupassa, ymmärsin kuinka paljon yksin liikkuminen ahdistaa. Kaksin tunnen kaiken olevan helppoa, enkä edes mieti asioita, (käymme korkeintaan kahdessa kaupassa päivän aikana) mutta yksin? Olin kuin olisin ollut suorittamassa maratonjuoksua, nopeasti tutut tuotteet koriin ja ulos, ja vasta autossa tunsin ahdistuksen helpottavan, kun sain sulkea oven ulkomaailmalta.
Nyt alan etsiä vertaisiani ja vertailla kokemuksiani. Mieheni, hän on hyvin hyvin ekstrovertti, eikä lainkaan voi käsittää minun ongelmiani, mutta juuri hänen ulospäinsuuntautuneisuutensa tekee minun elämästäni helpompaa, luulen.

suak
Viestit: 2
Liittynyt: 05.06.2022 14:05
Viesti:

Re: Uusi Introvertti ilmottautuu.

Viesti Kirjoittaja suak » 08.06.2022 18:56

Tälle sivustolle eksyin sitten minäkin, kaltaisteni joukkoon. On muuten hienoa, kun joku on joskus aikoinaan keksinyt noinkin hienon sanan ja voi sanoa itseään introvetiksi. Kuulostaa paljon paremmalta kuin ne naapurin pöljäpoika, erakko tai hullupoika.

Eli olen lähemmäs 50-vuotias mies, jolle yksinään viihtyminen on ollut vähän kuin itsestään selvyys. En kuitenkaan ole pahimmasta tai paremmasta päästä meitä, miten sen nyt haluaa. Hammasta purren käyn joissain juhlissa, lähinnä perhesovun vuoksi mutta jos joistain on parasta juhliin meno, minusta se on sieltä lähteminen. Jos meille tulee vieraita, jotka vaativat läsnäoloani, tarjoilen mielelläni lähtökahvit varsin nopeasti. Vaimo siis löytyy, joka jos ei nyt ihan täysin ymmärrä minua, niin on sitten ainakin tottunut tapoihin ja antaa sitä kuuluisaa omaa tilaa. Suurimman osan työelämästä olen työskennellyt yksin mutta koska elämällä on sairas huumorintaju, se järjesti minut työhön jota tehdään pareittain isossa porukassa. Kahvitunnit nyt jaksan olla sosiaalinen mutta onneksi tauon jälkeen saa laittaa radiokuulokkeet päähän ja sulkeutua omaan kuplaansa. Ja nautin suunnattomasti pitkästä työmatkasta ja yksin ajamisesta, vaikka nykyinen polttoaineen hinta pikkuisen alkaa syödä kyllä miestä. Autoiluni puolustukseni on tunnin työmatka, julkisenliikenteen puute ja kimppakyytiläisen puutee. Työpaikan pikkujouluihin, saunailtoihin yms. yhteiseen kivaan minua ei saa sitten kirveelläkään. Pari kaveria löytyy, tai ainakin lasken heidät semmoisiksi, heitä nään todella harvoin, ei tarvitse toista kättä kertoja laskeakseen mutta se on riittänyt meille. Elämä on kuin paskalla käynti, ei siihen tarvita kaveria, eikä yleisöä.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa