Uusi Introvertti ilmottautuu.

Mitä tahansa yleistä, jolle ei ole omaa aluettansa.
Lovack10

Re: Uusi Introvertti ilmottautuu.

Viesti Kirjoittaja Lovack10 » 04.10.2018 16:35

ja täälläkin uusi tulokas. tervehdys kaikille!

hienoa, kun satuin huomaamaan tuon kasviksen tekstin sillä ehdin jo ajatella että onko täällä pelkästään nuoria. tämä on itselleni täysin uusi foorumi.
olen 57 v yksin asuva nainen, ei lapsia, ja testin mukaan 90% introvertti.
joku kirjoitti sairastelevan introvertin vaikeuksista saada muut ymmärtämään ettei kaipaa sitä seuraa vaikka kuinka selvästi sen täsmentäisi. siis niin tuttu juttu kuin olla ja voi.
koko aikuisikäni olen viihtynyt yksin ja tuntuu siltä että mitä enemmän ikää tulee myös tämä yksin olemisen tarve voimistuu. harvemmin, oikeastaan en koskaan, kaipaa edes läheisimpieni ystävieni fyysistä paikalla oloa (puhelinkeskustelut riittävät) taikka seuraa puhumattakaan siitä, että tapaisin heidät kaikki yhdellä kertaa.
jos olen sopinut yhden ystävä-tapaamisen vaikkapa minun luonani lounaalla, kestää monta päivää että toivun tämmöisestä ruljanssista.
tapaamiset pyrin järjestämään myös aina jomman kumman kotona, enkä edes muista koska olisin ollut ravintolassa syömässä, kosken kerta kaikkiaan halua olla ihmisvilinässä. tai ei, joskus erittäin harvoin poikkean siiderillä suht rauhallisessa ja viihtyisässä kulmakuppilassa missä ei esim soi musiikki.
harvinaista herkkua muuten. baari, jossa ei musat raikaa.
olen aina kotona. ja täydellisessä hiljaisuudessa. ei siis radiota taustalla, ei musiikkia eikä ainakaan avonaista tv:tä meluamassa. telkkaria en edes omista, mutta katselen kyllä leffoja ja sarjoja paljonkin läppäriltäni.
luonteeltani en ole alkuunkaan ujo, mutta eritoten vieraiden ihmisten tapaaminen ahdistaa valtavasti vaikka omaankin mukiinmenevät sosiaaliset taidot. jotkut syntymäpäivä- taikka muut kutsut ovat silkkaa kärsimystä ja jos suinkin voin kohteliaisuuden nimissä, kieltäydyn kaikesta tuommoisesta. joskus tekosyyn varjolla, joskus sanon suoraan ettei oikein nappaa. tilanteesta ja kutsujasta riippuen.

entä sitten tämä sairauteni ja sen tuomat ilmiöt, kuten ihmiset jotka haluavat auttaa.
suurin osa heistä tarkoittaa pelkkää hyvää, enkä tulevaisuudessa kenties pärjääkään ilman apua.
mutta kun se on sen ajan murhe.
tällä hetkellä sairauteni EI aiheuta ongelmia arjentason askareissa ja olen siis täysin itsenäinen.
mutta sitten on näitä tapauksia jotka eivät kerta kaikkiaan USKO esim sitä, että vaikka olen sairauteni takia pois työelämästä ja päivät pitkät kotioloissa (kuten olin jo työelämässä ollessani) (sillä työni luonne salli ns etä-työn) en siltikään kaipaa "seuraa" taikka "piristystä" tervehdyskäyntien muodossa.

puhelimeni on aina äänettömällä. nyt sairastaessa olen joutunut asettamaan myös ovipuhelimeni "äänettömälle" sillä jos joku näistä intomielisistä tervehtijöistä ei saa minua kiinni, niin jo seistään oven takana: "Päätin tulla moikkaamaan että mitenkäs täällä pärjätään".
olenkin ottanut tavakseni tekstailla soittajille että täällä kaikki ok, sillä en toki halua huolestuttaa ketään.

en tietenkään haluaisi kuulostaa ylimieliseltä enkä missään tapauksessa olemaan epäkohtelias useinmiten siis pelkkää hyvää tarkoittaville ihmisille - mutta oi pojat, he rassaavat ärsytyskenttääni. enkä, muuten, juurikaan puhu näistä tuntemuksistani; siksi(kin) tämmöinen foorumi on todella tarpeellinen.
eli suuri kiitos palstan ylläpitäjille :D

parisuhteet ovat nekin ongelmaisia. erosin vastikään vuoden pituisesta suhteesta ja olen siitä valtavan surullinen. minä olen se jätetty osapuoli, jos asian nyt näin yksinkertaistaisi.
enivei, kun tutustuimme miehen kanssa keskustelimme tästä muka meitä molempia koskevasta introverttiydestä. mies horisi olevansa samanlainen introvertti kuin minäkin. no eikä ollut :(
hänen puolelta juhlia ja kutsuja riitti ja piisasi, joihon lähdin mukaan koska olin niin rakastunut, mutta silti ahdistus päällimmäisenä tunteena.
kysymyksessä ei niinkään ollut miehen miellyttäminen - mikä saattaisi ensimmäiseksi tulla mieleen - ei, vaan se että rakastuneena ihmisenä halusin kokea meidät erilaisissa paikoissa. näiden kahden asian ero on oleellinen.
nyt kun jäin yksin, mitä siis suren, huokaisen toisaalta suuresti helpotuksesta - ihanaa, nyt todellakin voin viettää elämäni rauhassa ilman kaikenmoista tohinaa.

okei, nyt taisi tulla pitkä sepustus.
mulla on diagnosoitu joskus nuorempana myös ADD ja sain siihen lääkityksenkin. itse asiassa kyseistä troppia on minulla jälleen reseptillä mutten koe tarvitsevani sitä.

nyt on ihan pakko lopetella, mutta varmasti jatkan taas mieleni purkautumista tänne.

paljon tsemppiä kaikille ja aurinkoista syksyä :P

Lovack
Viestit: 3
Liittynyt: 04.10.2018 15:16
Viesti:

Re: Uusi Introvertti ilmottautuu.

Viesti Kirjoittaja Lovack » 04.10.2018 16:46

no voi hyvänen aika, mokasin heti jotain.
yllä olevan tekstin kirjoitti siis Lovack, ei Lovack10. luulin kirjoittavani kirjautuneena.
katsotaan tuleeko tämä asian mukaisesti perille. sorit sekoiluni :oops:

Merja
Viestit: 2
Liittynyt: 16.11.2018 11:30
Viesti:

Re: Uusi Introvertti ilmottautuu.

Viesti Kirjoittaja Merja » 19.11.2018 12:00

Hei,

Täällä ilmoittauttuu yksi 55v introvertti. Nyt vasta huomaan, että on muitakin samanlaisia ihmisiä kuin minä. On helpottavaa huomata, että en ole yhtään "outo". :)

mmm
Viestit: 1
Liittynyt: 09.02.2019 22:59
Paikkakunta: Vähän Kehä3:n ulkopuolella
Viesti:

Re: Uusi Introvertti ilmottautuu.

Viesti Kirjoittaja mmm » 09.02.2019 23:54

Ja yksi lisää, olisiko ensimmäinen kerta kun jo toisena päivänä johonkin foorumille kirjoitan...

Varsinkin tämä ketju oli sen verran vapauttava ja voimaannuttava, että lisätään tähän perään.

Täällä jo vähän yli neljänkympin ehtinyt mies, vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen oppinut ymmärtämään tätä koko asiaa paremmin. Olisipa tällainen foorumi ollut jo 20v sitten käsillä, eihän näihin kirjoituksiin voi kuin samaistua. Testi antoi tulokseksi 95%, mutta se yksikin kysymys oli vähän siinä ja siinä kumpaan suuntaan, eli sanotaanko realistisesti noin 97,5%.

Minä olen se, joka tarkistaa puhelinnumeron kolme kertaa ennen soittamista, ettei vain soittaisi väärään numeroon ja joutuisi odottamattomaan tilanteeseen. Ei sillä, puhelimen paino nousee jo pelkästä ajatuksesta, että ylipäätään pitäisi soittaa jonnekin.

Lähes 15v meni parisuhteessa, mutta sekin loppui, lähinnä tähän samaan. Sitä kasvaa erilleen kun toinen ajaa tahtomattaan "nurkkaan", mikä saa aikaan vain enemmän sulkeutuneisuutta, ja kierre jatkuu. Tästä suhteesta jäi kaksi lasta, joista vanhempi on myös hyvin introvertti.

Kaverisuhteetkin ovat vuosien varrella käyneet laihoiksi, minusta kun ei ole oikein ylläpitämään niitä. Siihen vielä kun elämä en heitellyt eri paikkakunnille, niin eipä siitä paljoa ole käteen jäänyt.

Omaksi "salaiseksi" aseeksi pakollisiin sosiaalisiin kohtaamisiin on kehittynyt jonkinlainen humoristinen ja ironinen tapa ilmaista asioita. Jotenkin se on helpompi heittää asia jossain porukassa pihalle nopeasti "nurinpäin". Asian sanominen oikein kun vaatisi sisäistä käsittelyä ja moderointia aivan liian kauan. Vähintäänkin outona ne pitää siltikin.

Ilmeisesti elämä itse on myös vähintään yhtä kieron huumorintajun ja ironian omaava, koska on minut heittänyt niinkin helppoon paikkaan työelämässä kuin asiakaspalvelun eturintamaan. Joskus tämä olisi ollut pahin painajainen, mutta kyllä sitä näköjään pystyy kehittämään työkalut tähänkin. Ei se aina helppoa ole, vaatii kuitenkin jonkinlaisen roolin vetämistä, "erillisen" työminän rakentamisen oman päälle. Pitemmän päälle rankkaa, mutta joskus jopa palkitsevaa.

Olisihan se mukava vielä joskus löytää joku ymmärtävä ihminen rinnalle, tuntuu vain että kaikki tämä vaatisi niin paljon työtä ja panostusta, että saa nähdä. Toisen kohtaaminen omana itsenään kun vaatii jo todella paljon, puhumattakaan että pitäisi vielä päästää joku muurin tälle puolelle.

Tämä nyt olikin todella odottamaton avautuminen, kiitos (?!) siitä tämänkin ketjun edellisille kirjoittajille.

Kielo
Viestit: 2
Liittynyt: 13.02.2019 14:44
Viesti:

Re: Uusi Introvertti ilmottautuu.

Viesti Kirjoittaja Kielo » 13.02.2019 19:45

Jaa. Pitääkö täällä tunnustaa olevansa uusi. No, minä olen 48-vuotias. Outo, kun oikeasti paras kaverini ja sydänystäväni katsoo peilistä minua joka aamu. Ja minäkin olen etulinjassa, asiakaspalvelutyössä. Olen nimittäin aulatiskin typy. Ikävää kun saa kuulla aika jatkuvalla syötöllä olevansa vihaisen näköinen, negatiivinen ym. kun ei vaan jaksa smooltoolkki kiinnostaa. Joku kaveri olis kiva, sellainen joka antaisi olla rauhassa, no outo. Saisi olla hänkin.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 1 vierailija