Sosiaalisten suhteidenne määrä

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) ;) :( :o :shock: :? 8-) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[flash] on poissa käytöstä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Voit lisätä yhden tai useamman tiedoston.

Laajenna näkymää Otsikko: Sosiaalisten suhteidenne määrä

Re: Sosiaalisten suhteidenne määrä

Kirjoittaja Vieras » 17.08.2019 11:59

Itellä on vanhemmat ja neljä sisarusta ja heidän perheensä. Vanhempia näen viikottain. Yhtä siskoa muutaman kerran kuussa ja muita sisaruksia ehkä 1-2krt/2kk. Rakkaita ovat todella, vaikka harvoin heitä näänkään. Samoten sisarusten lapset, hekin rakkaita vaikka näkee harvoin.

Sitten mulla on pari kummilasta, toista tulee nähtyä ehkä 1-2krt kuussa ja toista ehkä puolivuosittain.

Yksi sydänystävä, joita näen viikottain. Sit on ehkä 4 sellasta ihan ok ystävää, joita yritän nähdä kuukausittain tai ainakin joka toinen kuukausi.

Työyhteisö... hoitoala... huh! Töissä tulee kyllä oltua, ihan kivoja tyyppejä, yritän pitää heitä silti etäisinä enkä osallistu mihinkään pikkujouluihin. Saatan osallistua näihin kiky-päiviin jos on jotain mieleistä ohjelmaa, missä tehdään ja on elämystä mutta mihinkään illanistujaisiin en lähde. Jotkut työkaverit yrittää solmia hyvää ystävyyttä, niitä välillä näenkin mutta sitten pidän hiljaiseloa ihan tarkoituksella koska en halua enempää riippakivia elämääni.

Mulla on kummitäti, joka on ollut aina etäinen vaikka tavallaan onkin varmaan ihana tyyppi. Häneltä saan jatkuvasti kuulla muitten kautta, kuinka olen huono kummilapsi kun en käy kylässä. En vaan oikeesti näe siinä mitään järkeä että meen sinne tönöttämään ja kertomaan asioista. Ei olla oltu pienenä tekemisissä, miksi nytkään?

Sit on ihana ainut elossaolevistakaan mummo, jota yritän nähdä edes kerran parissa kuussa. Hän harmittelee kun käyn harvoin. En vaan pysty useammin.

Kerrostalonaapurit yrittää tehdä tuttavuutta, oikein soittelevat kysellen kuulumisia ja palveluksia, en vastaa puhelimeen.

Tuntuu olevan ihan liikaa jo nyt ihmisiä elämässä. En halua yhtään ystävää enää kun en jaksa pitää yhteyttä. Minulla ei ole kumppania, koska mihin väliin sen mahduttaisin? Tavallaan kun minulla on yksi sydänystävä ja aika läheiset vanhemmat, en koe tarpeelliseksi enää läheistä poikaystävää. Jos minulla ei olisi näitä läheisiä tyyppejä, niin sitten varmaan ois ihanaa jos olisikin kumppani.

Joskus kumppani olikin, koin jatkuvaa pahaa oloa kun kaikki nämä eivät mahtuneet arkeeni. Kumppani lähti sitten.

Re: Sosiaalisten suhteidenne määrä

Kirjoittaja imagination » 05.06.2017 15:28

Nyt kun oikein miettimään alan, niin ainoa ihminen, johon olen itse vapaaehtoisesti yhteydessä säännöllisesti (oman miehen ja tyttäreni lisäksi) on miehen isä, joka on niin kaukana introvertistä kuin voi olla, mutta jonka kanssa meillä jostain syystä vain synkkaa.
Oma äitini on samanlainen erakko kuin minäkin, eli hänelle on ihan ok että ollaan yhteydessä lähinnä internetin välityksellä ja nähdään harvakseltaan. Sairauksiensa ja elämäntilanteensa takia hänellä ei ole mahdollisuutta tai halua tiheämpään kyläilyyn.
Isän kanssa vaihdeltiin ennen kuulumisia puhelimen välityksellä silloin tällöin, mutta tyttären syntymän jälkeen isän uusi vaimo on ottanut sydämenasiakseen soitella ja kutsua meidät syömään vähän väliä, ja hän tarjoaa myös lastenhoitoapua usein. Totta kai on ihan kiva juttu että lapsella on luotettava hoitopaikka tarpeen tullen.
Isovanhempien näkemisen suhteen menen usein hiukan oman jaksamiseni rajan yli, koska haluan että heillä on mahdollisuus olla tyttäreni elämässä ja että tyttärelläni on mahdollisuus hyvään suhteeseen isovanhempiensa kanssa. Oma äitini on aikanaan pitänyt minutkin hyvin eristyksissä muista ihmisistä, myös sukulaisista, mikä on ehkä osasyy siihen, että olen tällainen kuin olen, enkä halua tehdä samaa omalle tyttärelleni. Nelikuisesta on vielä vaikea sanoa, millainen hänestä kasvaa, mutta jos hän haluaa olla tulevaisuudessa tiiviisti yhteydessä sukuunsa niin en halua olla sille esteenä.

Minulla on yksi ystävä, jonka olen tuntenut ihan pienestä saakka ja jonka kanssa voisin viettää aikaa useamminkin kuin nyt, näemme suunnilleen parin kuukauden välein. Hän on luonteeltaan hiukan ujo, minkä takia olemme vähän samankaltaisia.
Toinen yläasteajoilta tuntemani ystäväni on nykyään vähän raskasta seuraa, koska hänen miehensä tekee reissutöitä ja aina maanantaina miehen lähtiessä tien päälle alkaa tulla kyselyjä että millos nähdään, tuletko meille, voinko tulla kylään, mennäänkö kahville... Ja niin edelleen. Satunnaisesti hän on kivaa seuraa, mutta nykyään tuntuu, ettei hänestä saa hetken rauhaa.
Heidän lisäkseen on yksi ystävä tai ehkä ennemminkin kaveri, jonka kanssa olin ennen enemmän tekemisissä, nykyään tunnen vain huonoa omaatuntoa häntä ajatellessaan, kun en jaksa ottaa yhteyttä.
Kavereiden näkemisessä kerran viikossa taitaa olla minulle ihan se maksimi. Puolet viikosta menee sovitun kyläilypäivän stressaamisessa, toinen puoli päivästä palautuessa.

Hyvin suppea on sosiaalisten kontaktieni piiri siis. Joskus tulee olo, että haluaisin enemmän ystäviä ja mennä esimerkiksi ulos useammin mutta minun on vaikea erottaa sitä sosiaalisista paineista - en osaa sanoa, haluanko oikeasti enemmän ystäviä, vai tuntuuko minusta vain siltä, koska ihmisen "kuuluisi" olla sosiaalisempi. Sisimmässäni taidan olla ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. :)

Re: Sosiaalisten suhteidenne määrä

Kirjoittaja Vieras » 31.12.2016 01:46

Joo, se tässä mieltä painaakin vaikka olen itseni kanssa suht sinut ja vaimokin ymmärtää, että lapset ei välttämättä ymmärrä, tai siis ne luultavasti mietti isompana et miksei isä yleensä ollut mukana harrastuksissa jne. Ainakin itselläni heijasteli nuorena aikuisena mielessä ettei oma isäni juurikaan osallistunut elämääni kuten olin halunnut, nyt ymmärrän että hän myös omaa melko samanlaisen persoonallisuuden eikä asia enää vaivaa. Mutta mutta, lasten kanssa pitäisi tehdä heille tärkeitä asioita ja osallistua heidän elämään, uskaltaa elää ja nauttia elämästä heidän tavallaan.

Noi sanat poukkoilu ja elämän kontrolli tuntuvat myös kovin omilta. Jotenkin liikaa tulee kontrolloitua elämää sosiaalisten tilanteiden pelon ehdoilla, tai ehkä pelko on väärä sana, pikemminkin jaksamisesta on kyse.

Kyllä itselläkin ovat aika tehokkaasti "turhat" ihmissuhteet hävinneet tai kuivuneet omaan olemattomuuteensa, ja voi kuullostaa melko karulta kun sanon että en ole asiasta juurikaan pahoillaan. Myös muita uudelleen organisointeja olen elämässäni tehnyt, 10v yksinyrittäjyys päättyi viime keväänä ja ollut todella helpottavaa kun ei tarvitse asiakkaiden kanssa olla tekemisissä. Vaikkakin työhön ja siihen liittyviin sosiaalisiin kohtaamisiin osasi tietyllä tapaa sivuuttaa intron persoonallisuuden ja ylipäänsä ihmisten kanssa hyvin toimeentulin.

Minua tämä lisääntynyt tieto persoonallisuuteni koukeroista on vapauttanut, ja tieto ei ole lisännyt tuskaa vaan hälventänyt sitä. En ole tätä tietoa omalla kohdalla kokenut ohjeena vaan vastauksina kysymyksiini omasta persoonasta.
Niin ja olen myöskin uskovainen kristitty, uskostani olen myös saanut paljon voimaa introvertin elämään ja uskoakseni näen tietyt asiat introverttiyteen liittyen hieman eri vinkkelistä kuin ei uskova. Enkä tällä nyt sitä tarkoita että olisin parempi kuin joku muu, mutta olen vaan jokseenkin sinut itseni kanssa.

Re: Sosiaalisten suhteidenne määrä

Kirjoittaja Petra » 30.12.2016 21:40

juu, näin varmasti onkin. Itse vain tunsin ennen valaistumista esim. jo vuosia sitten päättyneessä pitkässä avioliitossa että varmasti ahdistuneena poukkoilin elämässäni yrittäen kaikin voimin kontrolloida elämää pitääkseni perheeni turvassa.

Kuinka olisikaan ollut erilaista kun olisin voinut seuloa edes osan järjettömistä peloistani joihin olisimme voineet joutua ja nauttia enemmän. Elämästä. Siitä josta pelkäsin perheeni aiheettakin putoavan pois. Höh.

Ja kun kuormituin enkä ymmärtänyt miksi.... vaikeaa oli. Eikä lasteni isä takuulla tiennyt mistä on kyse eikä kyllä muutenkaan osannut tukea mitenkään.

Itselläni ensi helpotuksen jälkeen aloin miettimään elämääni haittaavien piirteiden mahdollista heikentämistä jos ei poisto onnistu. Muutenkin arjen räätälöintiä karskilla kädellä, kuten katkoin suhteita tuttuihin joilla oli huono vaikutus minuun tai ei mitään vaikutusta hyvälläkään tavalla vieden kuitenkin voimiani kuormittamalla ajatuksin ja teoin miten pitää muistaa heitä - kuten nyt ystäviä muistetaan.

Yksin asuessa toisaalta on helpompi ja kun paikkakuntakin on vaihtunut, niin muutoksia on helpompi tehdä. Työpaikanvaihto on parhaillaan käynnissä.

Tiedostaminen toi minulle siis tuskaa sillä tuli tunne että pitää toimia nyt sen tiedon valossa mitä on. Voisi siis olettaa että vaikutukset olisivat perhe-elämässä luokkaa: ateistista hartaaksi uskovaiseksi. Heh.

Re: Sosiaalisten suhteidenne määrä

Kirjoittaja Vieras » 30.12.2016 20:43

Niin, vaimoni on huomattavasti fiksumpi ja todennäköisesti tuntenut minut paremmin kuin minä itse jo aikoja sitten. Luultavasti hän suhtautuu "valaistumiseeni" tyyliin jo oli aikakin. Kuten mainitsinkin niin kotona on aina sujunut mallikkaasti, lähinnä saan tästä itselleni vastauksia käyttäytymiseeni, ja suhtautumiseeni perheeni ulkopuolisiin sosiaalisiin suhteisiin. Vaimoni on minut hyväksynyt vikoineni tai pitäisikö sanoa ominaisuuksieni kanssa, joten ei hän odota minun persoonaani radikaalia muutosta vaikka olenkin kokenut "kasvupyrähdyksen".

Re: Sosiaalisten suhteidenne määrä

Kirjoittaja Petra » 30.12.2016 12:53

Olisipa hauska kuulla miten vierailijan (30.12.) läheiset siis puoliso huomaa vai huomaako tämän itsetuntemuksen lisääntymisen ja toisaalta huojennuksen arkielämässä.

Re: Sosiaalisten suhteidenne määrä

Kirjoittaja Vierailija » 30.12.2016 00:40

Olen 35v mies, mulla on vaimo ja 5 lasta, olin viimeiset 10 vuotta yksinyrittäjänä kunnes myin yritykseni viime keväänä.
Kavereita mulla on tätä nykyä ehkä 5-7 joiden kanssa olen yhteydessä vaihtelevasti, sellaisia joita voisi kutsua ystäväksi ei tällä hetkellä ehkä ainoatakaan jollei vaimoa lasketa. Ennen tuli pidettyä ystäviin ja tuttaviin enemmän yhteyttä ja oltua tekemisissä, mutta nykyään ei juuri huvita, toisinaan kyllä mutta en tunne useinkaan energiani riittävän ystävyyssuhteiden ylläpitoon, kanssakäynti on muuttunut luonteeltaan jotenkin väkinäiseksi. Poikkeuksiakin toki on ja muutaman vanhan kaverin kanssa juttu lentää ja on rento tunnelma, voisi olla heidänkin suhteen asia toisin mutta ehkä se juju on siinä että on yhtydessä harvakseltaan.
Vaimon ja lasten kanssa olo kyllä sujuu kotona, mutta lasten joulu- ja kevätjuhliin ynnä harrastuksiin on vaikeata osallistua vaikka sitä haluaisin ja lapsille se olisi tärkeätä.
Sukulaisista omaa äitiä ja tämän miestä tapaamme viikoittain lastenvahtiavun tiimoilta ja muutenkin, isää tapaan päivittäin työn/harrastuksen kautta, muulloin tapaamiset ovat olleet harvakseen. Isovanhemmat jo edesmenneitä ja muiden sukulaisten kanssa ei yhteydenpitoa juuri ole. Niin ja omia sisaruksiani näen pakollisilla lasten synttäreillä jne, ainoa sisaruksista jonka kanssa natsaa asuu maapallon toisella puolella.
Vaimon vanhemmat ja sukulaiset asuu onneksi sen verran kaukana ettei niitä tarvi juuri nähdä.
Työn puolesta oli jotenkin helpompi olla ihmisten kanssa, oliko päällä sitten joku työmoodi tai muu rooli jonka taakse ei läheisempien kanssa voi piiloutua.
Oon viime vuosina tutkiskellut omaa sisintäni ja aatellut että oonkohan hullu tai muuten vaan kusipää, mutta nyt vahingossa kun löysin tämän sivuston ja kuvauksen sanansta introvertti, niin ymmärrän itseäni paremmin ja olen parin viikon aikana kasvanut enemmän kuin 35v aikana ikinä.

Re: Sosiaalisten suhteidenne määrä

Kirjoittaja Otter » 30.11.2016 16:24

Voin sanoa että 2 todellista ystävää, enkä enempää kaipaakkaan. Rakas avopuolisoni on tavallaan valo jota kaipaa kokoajan ja jota ilman on vaikea kuvitella elävänsä. Sitten on toinen hyvä ystävä opiskeluajoilta joka ei asu samalla paikkakunnalla, mutta jonka kanssa voi keskustella kaikista asioista puhelimitse ja säännöllisesti morjestellaankin erilaisten lomareissujen ja kyläilyjen muodossa. Molemmat ystävät myös selkeitä introverttejä.

Re: Sosiaalisten suhteidenne määrä

Kirjoittaja maaku » 27.11.2016 15:47

Lähin suhteeni on tietenkin avopuolisooni. Sitten on tietysti perhe, mutta heidän kanssaan en pidä kovin tiiviisti yhteyttä. Lähinnä Facebookissa viestitellään ja yritän muistaa käydä porukoiden luona muutaman kerran vuodessa. Asuinpaikkakunnalta löytyy neljä läheisempää ystävää, joista kahteen olen tutustunut opiskelujen kautta ja kahteen töiden kautta. Nuo opiskelukaverit ovat läheisempiä ja koen, että minulla on enemmän yhteistä heidän kun noiden työn kautta saatujen kavereiden kanssa. Lisäksi on vielä yksi läheinen ystävä, joka asuu kotipaikkakunnallani. Tutustuimme yläasteella, eli hän on pitkäaikaisin ystäväni. Yritän näitä läheisempiä ystäviä nähdä ainakin parin viikon välein kunnolla. En oikeastaan kaipaa tätä enempää ystäviä tai läheisiä ja joskus tuntuu, että tässäkin on liikaa, kun en välttämättä jaksa samalla viikolla kaikkia ihmisiä nähdä.

Lisäksi on etäisempiä kavereita, joista suurimpaan osaan on tutustunut opiskelujen kautta. Heitä ei tule niin usein nähtyä tai muutenkaan pidettyä yhteyttä niin tiiviisti, vaikka silloin tällöin onkin ihan mukavaa viettää aikaa heidän kanssaan.

Re: Sosiaalisten suhteidenne määrä

Kirjoittaja Andras » 26.11.2016 03:45

aura kirjoitti:Miten teillä, "ihastutteko" ystäviinne?
Sillon kun niitä on ollut, niin en todellakaan. Jostain ihmisistä tollaista aistii, ja sen seurauksena koitan pitää sellaiset ihmiset mahdollisimman etäällä. En siedä mitään kavereiden kesken tunteilua, ja olen halunnut pitää kaverisuhteet tunteettomina.

Tosin moneen vuoteen minulla ei ole mitään sosiaalisia suhteita, vanhempia ja sisaruksia lukuunottama, joita tapaan muutaman kerran vuodessa. Töissä on tietysti muita ihmisiä, joiden kanssa olen tekemisissä työpaikalla.

Kaverisuhteilta lähinnä haluaisin, että voisi tehdä jotain mielenkiintoista yhdessä, mitä ei pysty itse tekemään. Valitettavasti ihmisiä ei kiinnosta mikään mielenkiintoinen, tai jos kiinnostaa en tunne heitä tarpeeksi hyvin.

Ylös