Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) ;) :( :o :shock: :? 8-) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[flash] on poissa käytöstä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Voit lisätä yhden tai useamman tiedoston.

Laajenna näkymää Otsikko: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Kirjoittaja Lovack » 07.10.2018 12:48

tosta ihmisten suhtautumisesta. en missään nimessä halua kuulostaa pöyhkeältä mutta itse koen että olen vähän liiankin suosittu ihmisten/ekstroverttien keskuudessa. esim naapureiden taikka muiden tuttujen kesken. eli en koe olevani heidän silmissään mitenkään outo, vaikka tuo on kyllä tuttua saada kuulla että elämäni taitaa olla "tylsää". kuten eräs pamautteli suoraan. se tuntui kieltämättä loukkaavalta varsinkin kun olin muutoinkin alamaissa. teki mieli tokaista että sori vaan kun sun ikioma sisäinen maailmasi on niin tyhjä että tarttet alituiseen sen täyttämiseen kaiken maailman kissanristiäisiä.

"haluaisin taas jutella, tule kahville", on siis toistuva pyyntö. introverttina olen hyvä kuuntelemaan (tai ainakin teeskentelemään sitä :lol: ) ja olettaisin että siksi tämä kokemani suosio.
täytyy myös muistaa että olen jo 57, eli nuoruus introverttina saattaa olla monin verroin mutkikkaampaa kun ei sulaudu massaan. kun yksinkertaisesti on erilainen ja valtavirrasta poikkeava.
toisaalta, nuoria introverttejä kehoittaisin hakeutumaan toisten introverttien pariin, sillä onhan meitä kuitenkin kolmasosa ihmisistä. kokemus hyväksytyksi tulemisesta omana itsenään on mielestäni tärkeää, eritoten siis nuorelle ihmiselle.
jos aivan jatkuvalla syötöllä kokee ihmisten kokevan itsensä "oudoksi", se saattaa pidemmän päälle murentaa jo mielenterveyttä.

tsemppiä kaikille, niin nuorille kuin vanhemmallekin väelle :D

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Kirjoittaja omanlainen » 07.10.2018 09:18

Kahvipöydässä oli muiden haukkumisten ohessa heitetty epäilys, etten ole ihan normaali. Olen ajautunut liian vaativaan tehtävään töissä, en osaa sanoa asioita oikein, sosiaaliset kykyni eivät riitä tähän tehtävään. Haluaisin vain mennä aamulla töihin, hoitaa omat tehtäväni ja lähteä kotiin. Muiden ajatusten ja puheiden miettimiset vievät kaiken voiman ja uuvun heti aamusta niin ettei ajatuskaan kulje,teen typeriä virheitä joista muut saavat taas lisää vettä myllyyn. Onneksi pääsen hetkeksi liikkeelle yksin ja se onkin paras osuus työssäni. Ilmoitan esimiehelle, etten halua jatkaa tätä tehtävää. Selviän vain perustyöstä. Aion puhua vain pakolliset asiat, yhtään ylimääräistä sanaa en suustani enää päästä. Ihan sama, mitä muut ajattelevat, teen työtä vain pakosta, rahan takia.

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Kirjoittaja FelisLaxitas » 13.11.2017 15:42

Minun on vaikea tunnistaa ihmisten tunteita itseäni kohtaan, mutta luulen, että minua pidetään todella kummallisena ja varmaan myös hyvin itsekeskeisenä, vaikkakin se ei kyllä pidä paikkaansa ollenkaan. Olen enemmänkin kiinnostunut asioista kuin ihmisistä. Outo olen aina ollut ja kiusattu, joten joku minussa mättää muiden ihmisten silmissä/ajatuksissa.

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Kirjoittaja Petra » 16.10.2017 09:09

Nämähän ovat pelkkiä arvauksia minä pitävät mutta samoja ajatuksia kuin muillakin. Kun haluaa enemmänkin porukoissa olla sivummalla kun siitä on helskatin hauska seurata sitä ryhmän dynamiikkaa. Ei siis syrjäänvetäytymistä vaan sivussa.

Työyhteisössä vierailevien sijaisten yms. suhteen olen varautunut. En halua tuhlata vähäistä jaksamista heihin. Ja pelkohan on että heistä tulee pain in the ass. Energiasyöppö loputtomine kysymyksineen ja avunpyyntöineen. Olen siis viimeinen joka tarjoaa apuaan mutta olen sentään se viimeinen jos muilta ei heru.

Siis vaikeasti lähestyttävä varmaankin.

Itsevarma? Olen sen sanonnan takana että hiljaisuus on viisautta. Parempi olla hiljaa kuin hölöttää suuna päänä jolloin helposti tuo julki mahdollisesti tyhjän päänsä. Heh.

Luulen myös että minua pidetään luotettavana. Jos jotain lupaan sen teen.

Tuskin kuitenkaan ennalta-arvattava. Päinvastoin.

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Kirjoittaja Valtakunnanburgeri » 14.10.2017 23:54

Lähes kaikki ihmiset varmaan pitävät minua outona.Olen aina ollut rauhallinen ja syrjäänvetäytyvä.
Liitteet
feels bad man4.jpg
feels bad man4.jpg (44.55 KiB) Katsottu 4360 kertaa

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Kirjoittaja Karikkorapu » 09.03.2016 09:52

Varmaan jotkut pitävät ylimielisenä, kun ei se viihdy muiden seurassa. Tai erakkona.

Jotkut tuntuvat pitävän kovinkin älykkäänä tai ainakin tietoviisaana. Sille en keksi parempaa selitystä kuin sen, etten ole esitellyt tyhmyyttäni yhtä laajasti kuin muut.

Armeijassa minulla oli pikkuinen matkaradio. Joskus piti mennä omiin oloihinsa istumaan ja radiota kuuntelemaan, että pääsi vähän palautumaan. Kerran kuulin yhden päivittelevän, miten tuo yksi on niin kateellinen radiostaan, ettei anna muiden sitä kuunnella. Muiden kannalta asia näyttäytyi varmaan juuri niin.

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Kirjoittaja Varjotar » 17.02.2016 23:21

Riippuu siitä, kenen kanssa olen tekemisissä. Ei ole mitään yhtenäistä linjaa, mutta jos en itse ensin avaa suutani, voi olla niin ettei minun olemassaoloanikaan mitenkään tulla huomanneeksi.

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Kirjoittaja SamsungMuki » 19.01.2016 14:45

Onko sillä väliä. On vain niinkuin itselle on hyvä, muut huomioiden.

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Kirjoittaja niksuu93 » 13.06.2015 20:44

Cupcake kirjoitti:Varsinkin lapsuudessani yritin muuttaa itseäni nykymaailman ihanteiden mukaiseksi sosiaaliperhoseksi, mutta sitten käsitin että mitä enemmän ihmisiä ympärilleni kerääntyi, sitä ahdistuneemmaksi, erilaiseksi ja yksinäisemmäksi itseni tunsin
Samat tunteet, sillä erolla että lapsena en edes juuri hakeutunut muiden lasten pariin vaan viihdyin erittäin hyvin perheen kesken. Sittenpä kouluikäisenä ja siitä ylöspäin tämä onkin ollut yhtä taistelua omien tunteiden ja muiden kehoitusten välillä. En tosin tiennyt koko introvertismista mitään ennen tämän vuoden alkua, joten siihen asti oletinkin muiden olevan oikeassa - minussa on vikaa, se pitää korjata ja minun pitää muuttua ollakseni hyväksytty.

Mielenkiintoista muuten miten sanoit, että tunsit itsesi sitä yksinäisemmäksi mitä enemmän ihmisiä oli ympärillä. Mulla on ollut viime aikoina ihan samat tunteet ja juuri tästä syystä tavallaan "katkaisin" myös välini näihin vähäisiin "kavereihini", sillä tunsin menettäväni enemmän energiaa kuin se mitä heiltä sain. Monesti jälkikäteen kaduin sitä että tulikaan taas lähdettyä, kun olisi ollut paljon kivempaa olla vain kotona. He eivät myöskään tunnu kaipaavan seuraani kuin vain viimeisenä oljenkortena, joten en jaksa olla aina se vihoviimeinen varakaveri. Ehkä hieman vainoharhaista, mutta vähän tavallaan myös epäilen että siellä ne saattavat keskenään naureskella, että "miten säälittävä tapaus, se oikeesti kuvittelee että mä haluaisin olla sen kanssa taas, kun vaan kerran puolessa vuodessa nähtiin".

Voin paljon paremmin kun saan vain olla yksin omien harrastusteni parissa ja ennenkaikkea - omissa ajatuksissani. Ainakin niin kauan kun löydän oikeita ystäviä elämääni, jos sellaista ihmettä nyt siis sattuu tapahtumaan. :)
Cupcake kirjoitti:Nykyään pyrin siihen etten anna paineiden muuttaa itseäni, mutta hermoille käy varsinkin ihmisten sääli siitä että viettää aikansa yksin tai ettei osallistu bileiltoihin. Elämäni aikana minulle on tarjottu kaikkea terapeuteista johonkin harjoitusryhmiin ja ihmissuhdekursseihin, sillä kuulema muiden ihmisten välttely viestii syvemmästä ongelmasta.
Tuo sääli on myös täällä tuttua. "Voi sua kun sä et ikinä käy missään. Pitäs liikkua enemmän ihmisten ilmoilla, eikä masentua sinne kotiinsa. Tee vaan Facebookki, kyllä mä voin olla sun (sääli)kaveri. Voiku sulla ei ole ketään, ei kavereita, ei seuraa, ei mitään."

Mä olen melkein jo suorastaan raivoissani tämän p*skan kuuntelusta. Mutta älähtää ei missään nimessä saa, sehän viestii heti mielenterveysongelmista. Etenkin vähäinen sosiaalisiin tilanteisiin hakeutuminen ja ihmisten parissa oleminen kertovat useimpien mielestä hyvin vakavista ongelmista.

----------------------------------------

Mikä minua vielä myös ärsyttää (no paremmin kyllä kuvaisi vihastuttaa) on joidenkin lähipiirini ihmisten suorastaan määräilevä asenne ja suhtautuminen kaikkeen. Kuta kuinkin he sanovat miten tehdään, ja minä olen miltein vikisemässä. Ei anneta edes suuvuoroa ja mahdollisuutta kieltäytyä vaan näin tehdään kuten minä sanon.

Että mä siis haluaisin eroon tällaisista ihmisistä, mutta ovat valitettavasti sukulaisia. Ironista sinänsä, mutta useimmiten juuri heillä tuntuu olevan joitain oikeita ongelmia, jotka toisia sairaaksi syyttelevät. Mutta itsessään eivät tietenkään mitään vikaa näe, hehän ovat täydellisiä - ainakin minuun verrattuna!

Re: Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

Kirjoittaja Cupcake » 13.06.2015 13:56

Pystyn yhtymään muiden kokemuksiin siitä että ihmiset painostavat muuttumaan . Varsinkin lapsuudessani yritin muuttaa itseäni nykymaailman ihanteiden mukaiseksi sosiaaliperhoseksi, mutta sitten käsitin että mitä enemmän ihmisiä ympärilleni kerääntyi, sitä ahdistuneemmaksi, erilaiseksi ja yksinäisemmäksi itseni tunsin. Nykyään pyrin siihen etten anna paineiden muuttaa itseäni, mutta hermoille käy varsinkin ihmisten sääli siitä että viettää aikansa yksin tai ettei osallistu bileiltoihin. Elämäni aikana minulle on tarjottu kaikkea terapeuteista johonkin harjoitusryhmiin ja ihmissuhdekursseihin, sillä kuulema muiden ihmisten välttely viestii syvemmästä ongelmasta.

Ylös