Kirjoittaja Oliwer » 04.11.2018 05:48
Kolmisen vuotta sitten aloin seurusteleen nykysen vaimoni kanssa kenellä on ennestään kaksi lasta, tässä on ollut isoin kynnys koko oman elämän aikana miten on pitänyt totuttautua perheeseen mitä en aikasemmin oo kokenut, itsellä siis ei ole omia lapsia. Totuttautuminen 30+ vuotiaalle itelle oli aluksi helppoo tietenkin kun erikseen asuttiin, mutta yhteenmuutossa tulikin se reaalisuus vastaan, että eipä tullut ajatelleeks kuinka paljon ne omat hetket pienenee ja pitää hyväksyä se älämölö. Tässä ei ole mitään opetusta kellekään, mutta ikävä kyllä alamäki on ja kova kun en osaa antaa sitä tarvittavaa aktiivisuutta lapsille, vaimolle, koiralle, kissalle ja pupulle.
Kolmisen vuotta sitten aloin seurusteleen nykysen vaimoni kanssa kenellä on ennestään kaksi lasta, tässä on ollut isoin kynnys koko oman elämän aikana miten on pitänyt totuttautua perheeseen mitä en aikasemmin oo kokenut, itsellä siis ei ole omia lapsia. Totuttautuminen 30+ vuotiaalle itelle oli aluksi helppoo tietenkin kun erikseen asuttiin, mutta yhteenmuutossa tulikin se reaalisuus vastaan, että eipä tullut ajatelleeks kuinka paljon ne omat hetket pienenee ja pitää hyväksyä se älämölö. Tässä ei ole mitään opetusta kellekään, mutta ikävä kyllä alamäki on ja kova kun en osaa antaa sitä tarvittavaa aktiivisuutta lapsille, vaimolle, koiralle, kissalle ja pupulle.