Introvertit.net Keskustelufoorumi

Helposti menee pitkiä aikoja yksin, silloin tällöin vain yksinäisyys iskee kakkosnelosella kulman takaa, joskus tökkii vain tikulla.

Kuten toisessa ketjussa mainitsin hieman tätä aihetta sivuten, juhannuksena sain pitkästä aikaa energiaa sosialisoinnista tämän vuoden puolella, pieniä hetkiä myös sen jälkeenkin. Eli tänä vuonna ei ole vielä montaa kertaa tullut kovin energiaa vieviä tilanteita, ei ainakaan kanssakäymisistä, koska niitä ei ole useasti edes ollut.

Yksin tosiaan menee heittämällä se viikko kaksi, ehkä joskus pitkäaikaisen rasituksen jälkeen menisi enemmänkin. Sosiaalisuus piristää silloin, kun on oikeassa seurassa, saa keskustella itselle merkityksellisistä asioista tai silloin kun harvinaista kylläkin akuissa virtaa 200%:a kaipaa sitä small-talkkiakin. Ainakin omalla kohdallani on niin, että molemmat tilat noissa akuissa saa aikaan epämiellyttäviä tunteita. Liika sosiaalisuus väsyttää, mutta kyllä liika yksin olokin tylsistyttää pidemmän päälle. Raja tulee vain keskimääräistä myöhemmin vastaan.

Paljon tuo toki ihmisestäkin riippuu. Jotkut ovat sellaisia jotka kuluttavat minut hetkessä ihan loppuun, joidenkin kanssa jaksaa olla tekemisissä vaikka energiatasot olisivatkin varsin alhaiset.

Introverttejäkin on erilaisia. Itse voin olla yksin tarvittaessa ilman mitään ongelmia vaikka viikon, kaksi. Mutta ei ne sosiaaliset tilanteet aina sitä energiaakaan kuluta. Kunhan itse pääsen valitsemaan sen sosiaalisen kanssakäymisen laadun ja kenen kanssa olen.

Small talk ei vie energiaa jos se on oikeasti small, ehkä jopa enemmä piristää koska yleensä krskustelu käydään vähän tuntemattomamman henkilön kanssa tai henkilön johon ei törmää niin usei. Keskustelu joka on syvällinen s pitkä antaa paljon ja ottaa mutta yleensä tulee hyvä olo kun saa rauhassa istua ja keskustella. Tosin keskustelut jota käyn/käydään päivittäin kavereiden kanssa jostain suht turhasta vie energiaa koska tietyllä tapaa joutuu ylläpitää keskustelua eikä se etene eteenpäin. Mielummin vain lähtisi tilanteesta kuin jäisi. Myös isompi ystäväpiiri ottaa enemmän kuin antaa. Turhia keskustelu ka mielipiteitä jos ei sano niin painostetaan sanomaan. Yleensä kotiin miettimään miksi en mennyt kirjastoon vain lukemaan vaan yrittämään olla jtain mitä en ole. Enite energiaa vei se että en hyväksynyt vaan halusin olla spontaanirämäpää mutta totuuden hyväksyneenö spontaanisuus tulee kirjastossa kun tartun kirjaan jonka olemassa olosta en tiennyt.

Minä olen huomannut, että sellaiset sosiaaliset tilanteet ja tapahtumat, joissa en koe voivani olla täysin oma itseni, jolloin en esimerkiksi saa ääntäni kuuluville kaikkien ekstroverttien pulinan läpi väsyttävät ja turhauttavat -vievät siis energiaa.

Eli mulla seuran laatu ja se, että saan sanottavana sanottua ja vielä itseni ymmärretyksi on olennaista sille onko sosiaaliset tilanteet antoisia ja energiaa antavia vai energiaa vieviä.

"Kemistin kanssa ei juhlissa keskustele, kuin toinen kemisti"

Varmaan introvertit pitkäjänniteisinä ja yksinäisyyteen tottuneina
Enemmän hakeutuvat aloille, joissa saa tehdä enemmän aivotyötä
Opiskeluaikana. Kollegan mielestä fysiikankin opiskelu vaatii vain
Istumalihaksia.

Sosiaalisuutta kyllä itsekin kaipaan ajoittain. Sopivasti annosteltuna.
Ehättäneet introverteillä on sosiaalinen puoli, kun voi itse päättää
Ajan ja paikan. Toki auttaa, jos löytyy yhteinen intressi, niin keskustelu
Voi alkaa ihan tuntemattomankin kanssa.

Tätä on ihan jännä pohtia, menettääkö sittenkään energiaa sosiaalisuuteen ja mikä on sosialisoinnissa virtaavien energioiden nettosaanti.

Nautin eniten intensiivisestä ja keskittyneestä olemisesta ihmisten kanssa, mikä vaatii paljon energiaa, väsyttääkin. Seura, joka vaatii paljon ja vie energiaa, osallistaa ja sitouttaa koko olemistani, se on samalla sosiaalisuutta, josta kokonaisuutta ajatellen voin saada eniten ja mikä rikastuttaa elämääni syvällisesti. Yksinollessani saatan jälkikäteen jatkaa sosiaalisessa tilanteessa käytyjä keskusteluita, ja siten energiaa vievä sosiaalisuus voi kantaa hedelmää vielä kauan itse tilanteen jälkeen.

Sitten voisi ajatella, että tietynlainen sosiaalisuus vain ottaa muttei anna, pelkästään kuluttaa energiaa, eikä toisaalta sitten palkitse mitenkään. Tälläistä mulle saattaisi olla sellainen, että olen ryhmässä, missä en pysty osallistumaan keskusteluun, en saa kontaktia kehenkään, ja joudun olemaan näennäisesti läsnä pakkokuulijana. Myös härkä-nimimerkin mainitsema "huonoa seuraa"-ajatus vie multa helposti energiaa.

Introvertit taitavat antaa sen älykön vaikutelman itsestään sen vuoksi, kun ovat niin hiljaisia. Itse olen vieraammassa seurassa melko hiljainen, ainakin, jos on iso porukka. Tiedän, että joillakin on minusta älykön vaikutelma, mutta sellainen en todellakaan ole, vaikka muuten myös minä valmistun vuoden sisällä insinööriksi

Joskus tuntuu, että suurin energian syöjäni on se ajatus tai tunne, että en ole tarpeeksi hyvää seuraa. Jos menen esimerkiksi kotibileisiin, missä tunnen vain järjestäjän (ja hänellä on muutakin tekemistä kuin seurustella koko ajan kanssani), niin on todella kuormittavaa istua koko illan hiljaa vieraassa porukassa. Tilanne helpottuu jos pääsen juttuun jonkun kanssa, mutta yleensä sitä ei tapahdu tai korkeintaan onnistun vaihtamaan vain muutaman sanan. Jos bileet kestävät kuusi tuntia, niin muutaman sanan vaihtaminen sinä aikana ei paljoa pelasta. Ja bileiden jälkeen onkin taas sellainen fiilis, ettei tarvitse seuraavaan pariin kuukauteen mennä mihinkään viihteelle.

Teoriassa minä voisin jaksaa vaikka kuinka pitkään sopivien ihmisten seurassa, mutta harvemmin sellaista tapahtuu. Sanottakoon, että vaikka monet introvertit ovat ilmeisesti "älykköjä", niin minä en sellainen ole (vaikka olenkin lähes valmis insinööri ), joten en todellakaan pyri aina puhumaan mistään kvanttimekaniikasta, vaan jostain helpoista, normaaleista aiheista.

Itselläni on nyt vaihe, jolloin melkeimpä janoan sosiaalisia kontakteja. Olen päivät harjoittelussa, mutta silti vielä iltaisin /viikonloppuisin kaipaan muiden ihmisten seuraa. En toki joka päivä, mutta kuitenkin poikkeuksellisen usein aiempaan verrattuna. Epäilen tämän olevan yksi eron jälkeinen vaihe ja osa oppimista olemaan yksin eron jälkeen. Koen saavani energiaa, kun saan jutella muiden kanssa. Toki monta päivää putkeen kestävän sosialisoinnin saattaisin nytkin kokea kuluttavana.