Kirjoittaja Ilppa » 20.11.2017 07:57
Haluaisin saada kokemuksia otsikon mukaisesta aiheesta. Aloitan itse pienellä pohjustuksella omasta elämästäni.
Määrittelisin itseni introvertiksi ja mahdollisesti ns. erityisherkäksi, jälkimmäisestä en ole varma.
Olen menestynyt elämässäni ulkoisesti hyvin, olen 26-vuotias, korkeastikoulutettu mies. Harrastan vähän kaikkea ja ennen kaikkea opin asiat nopeaa normaalissa tilassa. Ystävyyssuhteita on muutama ja ne ovat exieni mukaan poikkeuksellisen läheisiä miesten välisiksi suhteiksi. Toki ilman seksuaalista vivahdetta siis.
Otsikkoon palatakseni koen "lamaannusta" monissa tilanteissa. Lamaannuksella tarkoitan sitä, että pääni alkaa lyömään tyhjää, motivaatio ihmisten kanssa seurustelemiseen ja uuden oppimiseen katoaa. En halua lamaantuneena tehdä mitään, toki tätä vastaan voin hieman taistella ja toimia rutiininomaisesti esim. työssäni. Kuitenkin luovuuteni ja samalla huumorini katoaa täysin. vaikeassa tilanteessa kadotan täysin tunteeni eikä mikään kirjaimmellisesti tunnu miltään. Lamaantuneena myös muistini toimii heikommin ja mieleen tulee selkeästi normaalia vähemmän asiaa. Tunnen olevani täysin turta, en kykene ottamaan mitään vastaan eikä mitään tule itsestäni ulos.
Lamaannusta aiheuttavia tilanteita itselläni ovat olleet muutot, pidemmät ulkomaanmatkat, tilanteet missä koen etten ole omillani. Joskus tunnen lamaannuksen saapuvan pikku hiljaa. Yleensä taustalla on uusi ympäristö, liikaa uusia asioita/ärsykkeitä. Esimerkiksi ilta baarissa menee, mutta kahta iltaa en kykene olemaan putkeen baarissa, sillä olen henkisesti täysin pois enkä kykene esimerkiksi flirttailuun.
Yleensä lamaannus on mennyt ohitse kotona oleskellessa, nuorempana lamaannus saattoi kestää viikkojakin. Kuitenkin nyt työelämään siirtyessä haluaisin välttää lamaannusta, sillä teen vaativaa työtä missä vaaditaan luovuutta ajottain. Ja lamaannuksen iskiessä haluaisin siitä nopeasti eroon, sillä en ole tuolloin oma itseni.
Kokeeko kukaan muu edellä kuvaamani kaltaista lamaannusta? Miten hoidatte tilanteen? Onko kenelläkään mitään systemaattista ajatusta, miten tuosta pääsee nopeasti eroon? Nykyisessä elämäntilanteessa on vaikea irrottaa useaa päivää pelkkäö oleskeluun kotona ja kun toisaalta haluaisi elääkkin elämää.
Olen ajatellut, että ottaisin päivittäin 30 minuuttia vain makaamiseen hiljaisessa huoneessa. Auttaisikohan tuo lamaannuksesta toipumista? Miten yleensäkkin rajoitatte ärsyketulvaa?
Toivottavasti sekava aloitus herättää selkeää keskustelua.
Haluaisin saada kokemuksia otsikon mukaisesta aiheesta. Aloitan itse pienellä pohjustuksella omasta elämästäni.
Määrittelisin itseni introvertiksi ja mahdollisesti ns. erityisherkäksi, jälkimmäisestä en ole varma.
Olen menestynyt elämässäni ulkoisesti hyvin, olen 26-vuotias, korkeastikoulutettu mies. Harrastan vähän kaikkea ja ennen kaikkea opin asiat nopeaa normaalissa tilassa. Ystävyyssuhteita on muutama ja ne ovat exieni mukaan poikkeuksellisen läheisiä miesten välisiksi suhteiksi. Toki ilman seksuaalista vivahdetta siis.
Otsikkoon palatakseni koen "lamaannusta" monissa tilanteissa. Lamaannuksella tarkoitan sitä, että pääni alkaa lyömään tyhjää, motivaatio ihmisten kanssa seurustelemiseen ja uuden oppimiseen katoaa. En halua lamaantuneena tehdä mitään, toki tätä vastaan voin hieman taistella ja toimia rutiininomaisesti esim. työssäni. Kuitenkin luovuuteni ja samalla huumorini katoaa täysin. vaikeassa tilanteessa kadotan täysin tunteeni eikä mikään kirjaimmellisesti tunnu miltään. Lamaantuneena myös muistini toimii heikommin ja mieleen tulee selkeästi normaalia vähemmän asiaa. Tunnen olevani täysin turta, en kykene ottamaan mitään vastaan eikä mitään tule itsestäni ulos.
Lamaannusta aiheuttavia tilanteita itselläni ovat olleet muutot, pidemmät ulkomaanmatkat, tilanteet missä koen etten ole omillani. Joskus tunnen lamaannuksen saapuvan pikku hiljaa. Yleensä taustalla on uusi ympäristö, liikaa uusia asioita/ärsykkeitä. Esimerkiksi ilta baarissa menee, mutta kahta iltaa en kykene olemaan putkeen baarissa, sillä olen henkisesti täysin pois enkä kykene esimerkiksi flirttailuun.
Yleensä lamaannus on mennyt ohitse kotona oleskellessa, nuorempana lamaannus saattoi kestää viikkojakin. Kuitenkin nyt työelämään siirtyessä haluaisin välttää lamaannusta, sillä teen vaativaa työtä missä vaaditaan luovuutta ajottain. Ja lamaannuksen iskiessä haluaisin siitä nopeasti eroon, sillä en ole tuolloin oma itseni.
Kokeeko kukaan muu edellä kuvaamani kaltaista lamaannusta? Miten hoidatte tilanteen? Onko kenelläkään mitään systemaattista ajatusta, miten tuosta pääsee nopeasti eroon? Nykyisessä elämäntilanteessa on vaikea irrottaa useaa päivää pelkkäö oleskeluun kotona ja kun toisaalta haluaisi elääkkin elämää.
Olen ajatellut, että ottaisin päivittäin 30 minuuttia vain makaamiseen hiljaisessa huoneessa. Auttaisikohan tuo lamaannuksesta toipumista? Miten yleensäkkin rajoitatte ärsyketulvaa?
Toivottavasti sekava aloitus herättää selkeää keskustelua.