inneradventures kirjoitti:Erityisherkkä myös, vaikka yritän välttää taas yhtä lokerointia. Olen törmännyt muutaman kerran ihmiseen, joka perustelee kykenemättömyyttään tehdä jotain, heittäytyy avuttomaksi tai kilahtaa suhteettomasti koska määrittelee ja oikeuttaa käytöksensä erityisherkkyydellä, joten olen hieman erityisherkkä kyseiselle määritelmälle
.
Mäkin muuten inhoan tätä ilmaisua "erityisherkkyys". Jotenkin se on niin
amerikkalainen. Yritetään tehdä asiasta positiivista, että oikeasti sä olet vain erityinen. Asiasta, joka eittämättä tekee ihmisen elämästä tavallista vaikeampaa nykymaailmassa yritetään väkisin tehdä jotenkin hyvä ominaisuus. Vähän sama kuin erityislasten kohdalla...
Suomeksi olisi muutenkin parempi puhua "poikkeuksellisen korkeasta sensitiivisyydestä" tms. koska suomen sana "herkkä" assosioituu niin voimakkaasti nimenomaan emotionaaliseen herkkyyteen. Ihmiset ei osaa ajatella että kyse on neurologisesta asiasta joka vaikuttaa muutenkin kuin siten että itkettää kun koira kuolee elokuvissa.
Mä yleensä luonnehdin itse itseäni "pehmeäksi koiraksi". Keksin nimittäin tuon jutun ennen kuin HSP:stä puhuttiin Suomessa mitään. Kun koiran myötä tajusin että on kovia koiria ja pehmeitä koiria. Pehmeä koira on helvetin nopea oppimaan ja yleistämään mistä on tilanteesta riippuen joko etua tai haittaa. Ja ennen kaikkea: millään koulutuksella ei saa pehmeästä koirasta vaikka suojelukoiraa koska
siitä ei vaan ole siihen. Koska se on liian pehmeä. Sille koiralle täytyy sitten keksiä muuta käyttöä.
Toinen tärkeä juttu on että pehmeää koiraa ei missään nimessä pidä siedättää sillä että pakotetaan se kestämään epämiellyttävyyttä sillä logiikalla että siinähän tottuu. Kovalle koiralle voi ehkä jossain tilanteessa tehdä niin, tyyliin heittää mereen ja koira toteaa että hei, mähän osaankin uida! Pehmeäkin koira osaa toki uida mutta sen pelko ei tuolla poistu, päinvastoin. Niiden kanssa uusiin asioihin täytyy totuttaa aina niin, että koira on
koko ajan rento ja iloinen. Ts. pysytään tiukasti mukavuusalueella. Mä en tosiaankaan enää usko mukavuusalueelta poistumiseen kuten jossain toisessa ketjussa kävi jo ilmi.
Kumma juttu että useimmat ihmiset ymmärtää tällaiset asiat kyllä koiriensa kohdalla mutta kaikkia mukuloita kohdellaan kuin kovia koiria. Että kyllä ne tottuu. Siitä sitten seuraa opittua avuttomuutta ja puuttuvaa perusturvallisuutta.
---
Oletteko muuten lukeneet Sylvi-Sanni Mannisen kirjan "Outolintu, erilainen"? Luin sen joskus vuosia sitten ja aloin jo silloin aavistella että minussa on jotain erilaista. Tai siis tunnistin sen erilaisuuteni. Nykyään olen sitä mieltä että Manninen kirjassaan kuvasi nimenomaan erityisherkkiä ihmisiä.
[quote="inneradventures"]Erityisherkkä myös, vaikka yritän välttää taas yhtä lokerointia. Olen törmännyt muutaman kerran ihmiseen, joka perustelee kykenemättömyyttään tehdä jotain, heittäytyy avuttomaksi tai kilahtaa suhteettomasti koska määrittelee ja oikeuttaa käytöksensä erityisherkkyydellä, joten olen hieman erityisherkkä kyseiselle määritelmälle ;) .[/quote]
Mäkin muuten inhoan tätä ilmaisua "erityisherkkyys". Jotenkin se on niin [i]amerikkalainen[/i]. Yritetään tehdä asiasta positiivista, että oikeasti sä olet vain erityinen. Asiasta, joka eittämättä tekee ihmisen elämästä tavallista vaikeampaa nykymaailmassa yritetään väkisin tehdä jotenkin hyvä ominaisuus. Vähän sama kuin erityislasten kohdalla...
Suomeksi olisi muutenkin parempi puhua "poikkeuksellisen korkeasta sensitiivisyydestä" tms. koska suomen sana "herkkä" assosioituu niin voimakkaasti nimenomaan emotionaaliseen herkkyyteen. Ihmiset ei osaa ajatella että kyse on neurologisesta asiasta joka vaikuttaa muutenkin kuin siten että itkettää kun koira kuolee elokuvissa.
Mä yleensä luonnehdin itse itseäni "pehmeäksi koiraksi". Keksin nimittäin tuon jutun ennen kuin HSP:stä puhuttiin Suomessa mitään. Kun koiran myötä tajusin että on kovia koiria ja pehmeitä koiria. Pehmeä koira on helvetin nopea oppimaan ja yleistämään mistä on tilanteesta riippuen joko etua tai haittaa. Ja ennen kaikkea: millään koulutuksella ei saa pehmeästä koirasta vaikka suojelukoiraa koska [i]siitä ei vaan ole siihen[/i]. Koska se on liian pehmeä. Sille koiralle täytyy sitten keksiä muuta käyttöä.
Toinen tärkeä juttu on että pehmeää koiraa ei missään nimessä pidä siedättää sillä että pakotetaan se kestämään epämiellyttävyyttä sillä logiikalla että siinähän tottuu. Kovalle koiralle voi ehkä jossain tilanteessa tehdä niin, tyyliin heittää mereen ja koira toteaa että hei, mähän osaankin uida! Pehmeäkin koira osaa toki uida mutta sen pelko ei tuolla poistu, päinvastoin. Niiden kanssa uusiin asioihin täytyy totuttaa aina niin, että koira on[i] koko ajan[/i] rento ja iloinen. Ts. pysytään tiukasti mukavuusalueella. Mä en tosiaankaan enää usko mukavuusalueelta poistumiseen kuten jossain toisessa ketjussa kävi jo ilmi.
Kumma juttu että useimmat ihmiset ymmärtää tällaiset asiat kyllä koiriensa kohdalla mutta kaikkia mukuloita kohdellaan kuin kovia koiria. Että kyllä ne tottuu. Siitä sitten seuraa opittua avuttomuutta ja puuttuvaa perusturvallisuutta.
---
Oletteko muuten lukeneet Sylvi-Sanni Mannisen kirjan "Outolintu, erilainen"? Luin sen joskus vuosia sitten ja aloin jo silloin aavistella että minussa on jotain erilaista. Tai siis tunnistin sen erilaisuuteni. Nykyään olen sitä mieltä että Manninen kirjassaan kuvasi nimenomaan erityisherkkiä ihmisiä.