Kirjoittaja 70degreesofpicture » 17.03.2019 22:03
juuri 44v. täyttänyt ilmoittautuu. Tein muuten piruuttani tuon testinkin: 85% eli en ole täydellinen.
Lueskelin noita juttuja tuolta ja on hassua huomata, että introverttejä on ammatissa kuin ammatissa. No. Itse olen vääntänyt teollisuuden myynti - ja projekti hommissa parikymmentä vuotta, joten se asiantuntija kuvaa hyvin työtäni. vapaa-ajalla lähden sitten jonnekin metsään. Yksin, taikka siis... On mulla kamera aina mukana. Rakastan olla yksin metsässä. Se maailman rauhoittavin paikka. Jos olisi tilillä hiukan enemmän paalua, niin muuttaisin Lappiin erakoksi.
Olen tiennyt, että itsessäni on paljonkin introvertin piirteitä, ja näen niitä paljon myös tyttäressäni.
Miksikö liityin nyt?
Oli tapaus, joka minulle tapahtui perjantaina (15.3.)
Olen mukana (taikka olen ollut jo monta vuotta) paikallisessa teatterikerhossa. Näytteleminen on minulle kivaa ja se jotenkin saa hulluuteni kukkaan. Tiedän, ei ehkä kuulosta aivan introvertiltä, mutta näytteleminen on ohjattua selkeää näyttäytymistä ilman että sinuun itseesi kohdistetaan huomiota.
Synttärini olivat perjantaina ja olivat sitten miettineet, että kun ukko tulee näyttämölle, niin lauletaan sille onnittelulaulu... Ei saat... Olen ennenkin ollut vastaavissa tilanteissa ja yleensä kierrellyt itseni pakoon. Yleensä kävelemällä pois, myös juoksemalla olen asian hoitanut.
Sain paniikkikohtaukseen. Huusin ja juoksin näyttämöltä suoraan autoon. Olin kuin sumussa. Ei oikein tiennyt itkiskö vai nauraisko??
Näytäntö alkoi reilun tunnin päästä... Ajelin siellä ja täällä ja tulin takaisin varttia vaille.
Vedin osani ja lähdin samantien kotiin. Jo ennen loppukumarteluja...
Lauantaina sama homma, hoidin osani ja lähdin kotiin. Tänään olikin sitten kaksi näytöstä ja tein samat. Onneksi näytökset loppuivat.
Olen saanut ihmettelyjä... Osa on ymmärtänyt, osan mielestä olen kummallinen kun ei onnittelut kelpaa...
Terv. Hullu synttärisankari.
juuri 44v. täyttänyt ilmoittautuu. Tein muuten piruuttani tuon testinkin: 85% eli en ole täydellinen.
Lueskelin noita juttuja tuolta ja on hassua huomata, että introverttejä on ammatissa kuin ammatissa. No. Itse olen vääntänyt teollisuuden myynti - ja projekti hommissa parikymmentä vuotta, joten se asiantuntija kuvaa hyvin työtäni. vapaa-ajalla lähden sitten jonnekin metsään. Yksin, taikka siis... On mulla kamera aina mukana. Rakastan olla yksin metsässä. Se maailman rauhoittavin paikka. Jos olisi tilillä hiukan enemmän paalua, niin muuttaisin Lappiin erakoksi.
Olen tiennyt, että itsessäni on paljonkin introvertin piirteitä, ja näen niitä paljon myös tyttäressäni.
Miksikö liityin nyt?
Oli tapaus, joka minulle tapahtui perjantaina (15.3.)
Olen mukana (taikka olen ollut jo monta vuotta) paikallisessa teatterikerhossa. Näytteleminen on minulle kivaa ja se jotenkin saa hulluuteni kukkaan. Tiedän, ei ehkä kuulosta aivan introvertiltä, mutta näytteleminen on ohjattua selkeää näyttäytymistä ilman että sinuun itseesi kohdistetaan huomiota.
Synttärini olivat perjantaina ja olivat sitten miettineet, että kun ukko tulee näyttämölle, niin lauletaan sille onnittelulaulu... Ei saat... Olen ennenkin ollut vastaavissa tilanteissa ja yleensä kierrellyt itseni pakoon. Yleensä kävelemällä pois, myös juoksemalla olen asian hoitanut.
Sain paniikkikohtaukseen. Huusin ja juoksin näyttämöltä suoraan autoon. Olin kuin sumussa. Ei oikein tiennyt itkiskö vai nauraisko??
Näytäntö alkoi reilun tunnin päästä... Ajelin siellä ja täällä ja tulin takaisin varttia vaille.
Vedin osani ja lähdin samantien kotiin. Jo ennen loppukumarteluja...
Lauantaina sama homma, hoidin osani ja lähdin kotiin. Tänään olikin sitten kaksi näytöstä ja tein samat. Onneksi näytökset loppuivat.
Olen saanut ihmettelyjä... Osa on ymmärtänyt, osan mielestä olen kummallinen kun ei onnittelut kelpaa...
Terv. Hullu synttärisankari.