Työelämä: Suhtautuminen introverttinaiseen ja -mieheen?

Tarinoita siitä, millaista on olla introvertti ekstroverttien maailmassa.
IC85
Viestit: 20
Liittynyt: 01.05.2016 00:29
Viesti:

Työelämä: Suhtautuminen introverttinaiseen ja -mieheen?

Viesti Kirjoittaja IC85 » 02.05.2016 18:06

Millaisia suhtautumisia olette huomanneet?

Nainen: Tyhmä, nirppanokka, ujo, syrjäänvetäytyvä, "ei osaa keskustella muiden kanssa", hissukka

Mies: asiantuntija-ainesta

:?:

:geek:
ISTJ-t

Kahvipapu
Viestit: 17
Liittynyt: 05.02.2016 21:58
Viesti:

Re: Työelämä: Suhtautuminen introverttinaiseen ja -mieheen?

Viesti Kirjoittaja Kahvipapu » 17.07.2016 21:57

Minua on sanottu ainakin ujoksi ja viisaaksi. Luultavasti jotkut pitävät myös vähän yksinkertaisena ja tylsänä, kun en paljoa puhu.

Avatar
Helmi
Viestit: 21
Liittynyt: 03.03.2016 21:29
Paikkakunta: Uusimaa
Viesti:

Re: Työelämä: Suhtautuminen introverttinaiseen ja -mieheen?

Viesti Kirjoittaja Helmi » 30.07.2016 15:08

Kahvipapu kirjoitti:Minua on sanottu ainakin ujoksi ja viisaaksi. Luultavasti jotkut pitävät myös vähän yksinkertaisena ja tylsänä, kun en paljoa puhu.
Voin yhtyä tähän kommenttiin. Mutta silloin, kun sen vähän mitä puhuu, puhuu kivenkovaa asiaa, on jo aika vahvoilla. :mrgreen:

Introvertin naisen pitää ehkä hieman enemmän todistaa pätevyyttään kuin yhtä introvertin miehen, mutta niinhän se taitaa olla sukupuolten välillä joka tapauksessa, intro-/ekstrotaipumuksista riippumatta...

Petra
Viestit: 96
Liittynyt: 18.08.2016 07:46
Viesti:

Re: Työelämä: Suhtautuminen introverttinaiseen ja -mieheen?

Viesti Kirjoittaja Petra » 21.09.2016 16:34

Ennen kun pyrin olemaan sovinnainen ja käyttäytymään muita miellyttääkseni, minua saatettiin pitää hiljaisena ja niin edelleen.

Todellisuudessa olen nyt sitä mitä olen ilman tarkkuussäätöä. Olen suorapuheinen ja siitä ei pidetä. Eikä siitäkään etten katso telkkarista sitä mitä muut. Kuuntele sitä musiikkia kuin muut.

Sellainen olen ollut tosin aina. Marginaaliryhmään kuuluva mutta peittänyt sitä koska en halua loukata. Tekeytyä toisten silmissä jotenkin hienommaksi musiikkimaullani. Huoh.

Nyt kun sanon suorat sanat ja näytän että erimieltä tästäkin.... minut ajetaan ulkopuoliseksi. Ja kun muutenkin olen väsynyt työpaikassani jatkuviin vedätyksiin työilmapiirin heikennyksineen, huomaan että olen nyt uupumassa turhautuneena siihen että merkityksellisen työnkin (hoitoala) voi tappaa small talkilla totaalisesti.

Turhautunut ja kyynistynyt introvertti on kaikkea muuta kuin työyhteisön neuvonantaja.

Intro25

Re: Työelämä: Suhtautuminen introverttinaiseen ja -mieheen?

Viesti Kirjoittaja Intro25 » 07.10.2018 12:51

Olen itse naisvaltaisella hoitoalalla, ja olen introvertti. Työkaverit pitävät minusta ja sanovat että kanssani on helppo olla ja työskennellä. Saan usein kehuja rauhallisuudestani ja sellaisesta ”hiljaisesta itsevarmuudesta”. En puhu turhia ja jos puhun niin ihmiset kyllä kuuntelevat ja ovat aidosti kiinnostuneita. Olen kyllä myös hyväntuulinen ja kiltti kaikille, vaikkakin introverttiys huokuu töissä. Työkaverit ovat hyvin työhönsä sitoutuneita, joten onneksi meillä riittää oikeaa asiaa työstä.

Huomaan olevani erilainen ja introvertti jos ihmiset innostuvat puhumaan omista asioista, silloin pysyn juurikin hiljaa mutta työkaverit ei onneksi oo siitä motkotellut. En viihdy pikkujouluissa ja jos tulen, olen niissä hiljaa. Myös jotkut omaiset tulevat välillä hoitajien kahvipöytään juttelemaan smalltalkkia ja sitten huomaavat, että tosta hoitajasta ei kyllä saa mitään irti työn ulkopuolisista asioista.

Vanamo
Viestit: 1
Liittynyt: 25.10.2018 12:54
Viesti:

Re: Työelämä: Suhtautuminen introverttinaiseen ja -mieheen?

Viesti Kirjoittaja Vanamo » 25.10.2018 12:59

Usein uudessa työpaikassa käy niin, että sellaiset omaa etuaan ajavat tyypit koittavat käyttää hyväkseen. Koska vältän konflikteja (en loputtomiin) ja olen melko joustava vuoronvaihtojen yms. kanssa, niin luullaan tyhmäksi/ kynnysmatoksi. Sitten kun kerran sanoo EI tai herranjumala pyytää jotain itselle tärkeää, niin ollaan monttu auki, että mitä se nyt. Sitten suututaan, kun ei kaikki käynytkään 😏

Saunakukka
Viestit: 15
Liittynyt: 04.04.2015 10:34
Viesti:

Re: Työelämä: Suhtautuminen introverttinaiseen ja -mieheen?

Viesti Kirjoittaja Saunakukka » 02.11.2018 19:07

Pääosin naisvaltaisissa työpaikoissa olleena olen joskus tuntenut, että olen niiden sosiaaliseen ympäristöön jotenkin vääränlainen. Juttelen kyllä mielelläni esim. maailman tapahtumista - esimerkkinä mainittakoon Saudi-Arabiassa tapahtunut naisten ajokiellon kumoaminen - sekä ruokaresepteistä, kulttuurista ja muista harrastuksista + mielenkiinnon kohteista. Monissa työyhteisöissä se ei kuitenkaan tunnu riittävän vaan puheenaiheiden pitäisi olla sitä miehet ja lapset -osastoa, jotta tulisi joukkoon hyväksytyksi. Vapaaehtoisesti lapseton ja "tulee, jos on tullakseen" -asenteella puolison etsimiseen suhtautuva nainen kun tuntuu painelevan aika monia provosoitumisnappeja, mikäli tuo ajatuksensa esiin näissä porukoissa. Olen nykyään paljon maltillisempi ja pehmeäsanaisempi kuin nuorempana mutta aina joku on silti vetänyt herneet ja ehkä vielä palotkin nenäänsä. Kun tähän lisätään oman tilan kaipuuni, niin helposti ns. perinteisemmät naiset tulkitsevat minut ylimieliseksi tai estyneeksi. Inhoan konflikteja ja pyrin välttämään niitä niin sutjakkaasti kuin mahdollista, joten en jaksa enkä haluakaan tuoda syvimpiä ja autenttisimpia ajatuksiani julki millään työpaikalla.

Nimim. Yrittäjyydestä unelmoiva :D

Oliwer
Viestit: 4
Liittynyt: 27.10.2018 03:44
Viesti:

Re: Työelämä: Suhtautuminen introverttinaiseen ja -mieheen?

Viesti Kirjoittaja Oliwer » 04.11.2018 06:04

Puhelinmyyntiä en suosittele, jostain syystä se puhelimes puhuminen ja tavaran tuputtaminen ihmisille ei sovi hiljasemmalle ihmiselle :lol: Omasta historiasta pahimmat kokemukset sain vaikkei se koskekaan itsee niin lastentarhan työntekijät kun ne päivittäin vähätteli sen hiljasimman työntekijän ihan maahan, vieläkin kalvaa se asia etten itekään uskaltanu oikein niille mitään sanoo vaikka mies oonkin.

Petra
Viestit: 96
Liittynyt: 18.08.2016 07:46
Viesti:

Re: Työelämä: Suhtautuminen introverttinaiseen ja -mieheen?

Viesti Kirjoittaja Petra » 05.11.2018 08:42

Nyt puolentoista vuoden kokemus kohta muuten kaksi vuotta.... tässä nykyisessä työpaikassa ja etenkin työyhteisössä. Sain juuri eilen kuulla kommentin lipsauttavalta kollegalta itsestäni. Puhuttu minusta että kollega oli sanonut että hän luottaa minuun vaikka olen hiljainen... siis mitä h......ä? Olen omasta mielestäni äänessäkin jatkuvasti kunhan en ole kanttuvei... no sitä taas ollaan tällaisessa asiakastyössä paljon.

Siis olen muka hiljainen vaikka luulen muuta. Huoks. No, ollaan sitten.

Kollegani joka on tunnustanut olevansa laillani intro ja herkkäkin laukoo totuuksia - ainakin omasta mielestään - vääryyksistä jne. Hänet naulitaan. Hän kokee ettei työt mene tasan. Miten minä näen asian? Hänellä on vaikeita asiakkaita. Joista hän tekee vielä vaikeampia olemalla introvertti.

Mutta mies toisessa yksikössä on introverttinä varmaan vain rauhallinen. Aina niin rauhallinen. Harkitseva. Mutta meitä naisia me naiset kyllä höykyytetään.

Arvioisin että 80% työstäni on onneksi asiakastyötä josta saan asiakkailta kiitosta jatkuvasti. Joten eikö se nyt kuitenkin ole sittenkin tärkeintä eikä työyhteisön jäsenten miellyttäminen?!

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija