Itsekritiikki/"negatiivisuus"/perfektionismi?

Pohdiskelua ja käytännön vinkkejä ihmisten ja sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen.
baabel
Viestit: 11
Liittynyt: 25.11.2015 21:28
Viesti:

Re: Itsekritiikki/"negatiivisuus"/perfektionismi?

Viesti Kirjoittaja baabel » 04.01.2016 21:26

Mutikainen kirjoitti:Jos annan aiheelle todellista kiinnostusta ja merkitystä, olen sen parissa usein perfektionisti. Muissa menee miten menee. Toisaalta muuttuvien asioiden tärkeyshän vaihtelee, joten jaa-ah. Töissä uudet tehtävät ovat aluksi perfektionismin aluetta, mutta ei enää ainakaan tunnu siltä kun menee rutiiniksi. Minulla on paljon itsekritiikkiä, ehkä joskus liikaakin. Saatan olla negatiivinenkin; pidän itse enemmän sanasta "realistinen", vaikka negatiivinen voi joskus osua enemmän oikeaan. En kuitenkaan ole mikään mutru, vaan melko rempseä tyyppi kun sille päälle satun.
Realistiksi itseäni kanssa kuvailisin. Muiden silmissä se voi kenties tarkoittaa sitten sitä negatiivisuutta ja näennäisesti asioiden pilaamista ennakkoon ajatelemalla liian totisesti.. Toisaalta realismista olen varmaan saanut ne "kehut" että "miten osaatkin olla noin järkevä?"

Aina on olo että olisin voinut tehdä paremmin, vaikka muut sanoisivat suoriutuneeni hyvin. En rehellisesti ottaen oikein osaa muistaa mitään niin onnistunutta juttua että olisin ollut siihen täysin tyytyväinen? Aina voisin ja olisin voinut olla parempi koulussa, ihmissuhteissa tai työssä. Tämänkin länkytysviestin pilkkuja ja lauserakenteita voisi hieroa tuntitolkulla sisällön muuttumatta yhtään järkevämmäksi ;)

Toisaalta tulee joskus muisteltua henkilöitä jotka esimerkiksi peruskoulussa halusivat väkisin (kai hieman kielikin ruskeana) niitä 10-rivejä todistuksiin, muu ei vissiin kelvannut. Sen tyyppiseen perfektionismiin en jaksaisi ryhtyä todellakaan, ja sellainen oikeastaan aiheuttaa minussa suurtakin ärtymystä.

Monta typerää (sinänsä oikeasti pientä ja inhimillistä ) virhettä on tullut tehtyä monessa asiassa joita tulee muisteltua pitkänkin ajan kuluttua, turhaan sinänsä. Joskus oma suhteellisuudentaju hämärtyy ja ne virheet saavat liian suuria mittasuhteita. Varsinkin kun kuulee muiden kokemuksia virheistä, jotka ovat kenties voineet viedä jopa jonkun hengen.

Avatar
Andras
Viestit: 94
Liittynyt: 01.05.2016 14:11
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: Itsekritiikki/"negatiivisuus"/perfektionismi?

Viesti Kirjoittaja Andras » 08.10.2017 03:08

Olen erittäin kriittisesti ajatteleva yleisesti, mutta en tiedä olenko erityisen itsekriittinen.

Kaikki positiivisuus-paska ärsyttää, joten olen aika negatiivinen.

En ole perfektionisti, olen aika hyvä löytämään sopivan laatu-tason.

MaaOnVoimaa
Viestit: 25
Liittynyt: 12.01.2019 19:42
Viesti:

Re: Itsekritiikki/"negatiivisuus"/perfektionismi?

Viesti Kirjoittaja MaaOnVoimaa » 23.10.2019 21:22

Yritän olla realisti, eli käytännössä varaudun pahimpaan. Perfektionismi vaivaa, itselle jos pitää tehdä niin ei aina meinaa homma startata kun ei ole varma onko tämä nyt se paras tapa. Olen aika vaativa ja itsekriittinen. Joskus meinaa unohtua että muut ei ole yhtä tarkkoja ja suorituskeskeisiä. Rennompaan suuntaan menee kokoajan, ihan tarkoituksella opettelen olemaan rento. Mulla on pahoja ostokrapuloita eli mietin pitkään ostoa ja jos hutiostos niin sitten harmittaa vitusti, jos rahat saa takas niin asia unohtuu heti. On aika erikoista tää mun vaellus.

Petra
Viestit: 104
Liittynyt: 18.08.2016 07:46
Viesti:

Re: Itsekritiikki/"negatiivisuus"/perfektionismi?

Viesti Kirjoittaja Petra » 08.11.2019 08:38

Oppinut olen armahtamaan saamattoman luonteeni. Pikku risulla hutkin välillä ja työnarkomaanina annan työlle kaikkeni ja sitä olen opetellut uuden työnkuvan opittuani säätelemään.

Siis tyytyväinen itseeni vaikka tiedän että olen nippanappa keskitasoa tekemisissäni, surkea ihmissuhteissa, mutta ihmistyössä kuulema loistava.

No mieluummin annan hoidettavilleni ja heidän omaisillineen mitä on antaa kuin etsin kotiin jonkun ihmisen jonka tavoille opettelen jne. Saan edes omaa elämää kun jätän säätämiset töihin.

En tunne kyllä töissäkään olevani täydellinen. Sellaista tunnetta en pysty koskaan itselleni suomaan sillä epäilen sen sokeuttavan tms. Ihmistutkan on toimittava hoidettaviin. Ja on mukava kun on hyvä pohja työskennellä vaikka tietääkin ettei vielä tiedä läheskään puoltakaan. Työssäoppimisen tiedostaminen pitää mielekkyyttä yllä.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa