Harrastuksista

[70degreesofpicture]

Täällä oli muitakin valokuvausta harrastava. Yönvarjo kertoi kuvaavansa filmille, respectiä tulee heti. Itse olin reilut parikymmentä vuotta kuvaamatta, mutta tuossa noin seitsemän vuotta sitten innostuin uudelleen.
Kuvaamisessa on se hyvä puoli, että voi olla yksin näreessä. Ei ole ketään ympärillä.
Luonto on minun temppelini, sen pylväät elävät.. sanoi joku, jota en nyt muista.
Aikoinaan tuli vaellettua enemmänkin, varsinkin nuorempana mutta nykyään olen sen verran hienopieru, että telttaan en enää mene. Varsinkin pidemmillä matkoilla nukun autossa ja tällöin on mukana (auto on ihan tavallinen perhefarmari) patja ja trangia, joten pärjään jossain metsäautotien nurkassa vaikka viikon.

Olen tuolla tavalla kierrellyt yksin pitkin pohjois-Ruotsia ja Norjaa ristiin rastiin.

Olen aina inhonnut juoksemista, mutta dementia hiihdosta (sauvakävely) kyllä tykkään. Saa mennä rauhassa ja paikat pysyvät auki. Joskus työn puolesta kun menee pitkin Suomea tulee mentyä hotellin salille, mutta se on kyllä enemmän fillarin polkemista.

Taide ja historian tutkiminen on myös erittäin kiinnostavaa. Taidenäyttelyissä tulee käytyä ja joskus jopa ostettua jotain järjettömän järkevää... Samoin museot tulee kyllä kierrettyä melkein kaupungissa kuin kaupungissa.

[MaaOnVoimaa]

Mä tykkään kanssa napsia kuvia milloin mistäkin mikä inspiroi tai on jollain tavalla mieleenpainuva, kuvaan 99% kännykällä kun ei huvita kameraa raahata matkassa... Koulussa jonkun valokuvauskurssin kävin ja innostuin siitä. Olin joskus kova piirtämään ja askartelemaan ja muutenkin itseäni yritin ilmaista taiteellisesti mutta se on vaan unohtunut.

Urheilen aika paljon, käyn lenkillä, pyöräilen, hiihdän, rullaluistelen, kahvakuulaa heiluttelen, vedän leukoja, uintia harrastin joskus paljon mutta nykyään lähinnä kesällä ihan luonnonhelmassa kun alkoi kloorivesi tökkiä. Luonnossa liikkuminen ja kalastus on jees. Kokkailu on kivaa.

Autoja, koneita yms. ropaan ja talo ja piha remonttia teen joskus eli ihan yleismies hommaa. Suomea puhuva yleismies on katoavaa kansanperinnettä.
Hifiä olen harrastanut jo ihan nappulasta saakka, alun perin kiinnosti laitteiden räpläys mutta musiikin kuuntelu on ollut voiton puolella viime vuodet.
Luen kirjoja, ratkon sanaristikoita, oon google ja wikipedia addikti . Joskus tietokoneella ja pleikalla pelasin paljon mutta päätin lopettaa ja tehdä jotain edellä mainituista. Yksilölajeja melkeimpä kaikki, aiemmin en edes miettinyt koko asiaa.

[Kareida]

Täällä kanssa yksi valokuvausharrastaja ilmoittautuu. Parikymmentä vuotta on kulkenut mukana matkassa. Nyt on myös muita taidemuotoja tullut taas mukaan eli piirtäminen/maalaus ja polttopiirustus. Muutenkin tuo puun käsittely on alkanut kiehtoa koko ajan enemmän.

Liikuntapuolella etusijalla on yllättäen yksilölajit eli hiihto, pyöräily ja lenkkeily. Tennis on ok tutussa seurassa, samoin sulkapallo. Joukkuelajit olisi liikunnallisuuden puolesta kiva, mutta se sosiaalisuuden tarve niissä ei taas nappaa yhtään.

Luonnossa liikkuminen on tärkeää ja kai sitä voi jonkinlaisena harrastuksenakin pitää. Vaeltaisin varmasti enemmän, jos ei olisi perhe- ja työrajoitteita. Valokuvaus onkin helppo yhdistää tähän.

[Arpeggio]

Mä harrastin valokuvausta aikanaan kymmenisen vuotta, Ensin luontokuvia, mutta sitten löysin katukuvauksen, joka vei joksikin aikaa mennessään ihan täysillä. Se oli yllättävän mukavaa, kun pystyi piiloutumaan kameran taakse, mutta samalla oli ihmisvilinän keskellä ja tavallaan myös "keskipiste", mutta samalla en kuitenkaan ollut ihmisten keskellä, koska aiheeseen joutui keskittymään niin kovasti, että olin käytännössä yksin omassa maailmassani.

Nykyään harrastan musiikkia. kitaran ja vähän basson soittoa, soitinrakennusta, sekä yritän kirvoittaa nuoruuden lyriikan(biisien sanat) kirjoitustaidon takaisin.
Uutena harrastuksena on tullut into oppia kirjoittamaan käsikirjoituksia. Mahtavaa kun voi luoda tavallaan itse koko maailman.
Nuorena ehkä omituisin harrastus(uskon, että olin tällöin kaikkein stressantunein, kun silloin ei mitään introvetismiä tunnettu ja asenteet "yksin viihtyviä" kohtaan oli melko voimat uuvuttavaa) oli uuden kielen keksiminen tai sen yritys

Joukkuelajeista olen yrittänyt judoa, painia, karatea, mutta niistä ei oikein tule mitään kun vieraitten ihmisten kanssa halailu ja nujakointi ei oikein ole toimiva ratkaisu nuorena ja nyt vanhana budot on auttamatta turha aloittaa joten päädyin urheilussakin yksilölajeihin, punttisali, säkki-nyrkkeily ja hölkkä.

Olen aina kuitenkin harrastanut jotain, mutta kaikki on ollut lähes aina yksilölajeja ja usein vieläpä sellaisia, joita ei muut tutut pahemmin harrasta.

[Yabby]

Soitan aika montaa instrumenttia. Mm. pasuunaa olen soittanut muutamalle levyllekin. Introverttiuden lisäksi olen addiktiivinen ja saatan jumiutua/paneutua johonkin musiikkiin ja/tai soittimeen todella syvällisesti ja kauan. Soitan bändeissä, mutta aika kuluu pääasiassa yksin soittimen kanssa. Bändeissä huomaan usein olevani se, joka tahtoisi kehittyä ja kehittää bändiä muiden tyytyessä nykytilaan. Olen Spotify'n suurkuluttaja.

[Isbe]

Harrastan kävelyä. Ajoittain innostun juoksemaan muutaman viikon, mutta olen hyvin buumimainen harrastuksissani. Vaiheita tulee ja vaiheita menee.
Keväisin käyn patikoimassa merenrannalla, kun aurinko alkaa paistamaan ja merenjäät alkavat sulamaan. Kesäisin pyöräilen lähinnä hyötyliikunnan merkeissä. Syksyisin innostun juoksemaan, kun kelit viilenee. Ja talvisin hiihdän tyyöiin kuukauden putkeen, kunnes kyllästyn.

Seuraan sarjoja ja katson leffoja,- nämäkin buumeina.
Soitan pianoa omaksi ilokseni. Olen itseoppinut. Tunneille en ole selvinnyt,- tuntunut liian sosiaaliselta tilanteelta ja tappanut koko soittamisen innostuksen.

Käsitöitä teen myös ajoittain, tunteja putkeen ja sitten en taas kuukausiin.

Käyn syksyisin marjassa ja joskus ostan huonekasvin, hoidan sitä innolla kuukauden pari, kunnes menetän mielenkiintoni.

Kärsivällisyyttä opettelen ja pitkäjänteisyyttä. Ei ollenkaan huono asia olisi, nyt kun tätä itsekin luen

Ruokaa ja kokeiluja teen keittiössä, hyvin inspiraatiomaisesti myös.

Luen psykologisia kirjoja. Olen kiinnostunut eksistentialismistä ja kirjoitan päivittäin...runoja ja kummallista mennyttä elämääni.

Käyn toisinaan ulkona baareissa, sillä olen myös hieman ambivertti. Kaipaan seuraa, kaipaisin päivittäistä kontaktia, sillä kotiäitinä ja vetäytyvänä olen usein yksin lapsen kanssa.
Voisihan tuota aloittaa harrastuksena ihmisiin tutustumisen. Jos löytyisi joku joka jaksaa keskustella ja jaksaa houkutella mukaan.
Olen varmaankin tutustunut suurimmaksi osaksi täysin introvertteihin ihmisiin, tunnen vetoa samanlaisiin pohtijoihin, läsnäoleviin ja "yksineläjiin". Mutta sen seurauksena olen aina se joka pyytää ja keksii,- muiden sitten raahautuessa mukana puoliväkisin, siltä se joskus tuntuu. Tämä tapa on ärsyttävä. Haluaisin saada myös olla se odottava osapuoli, jota pyydetään ja saisin opetella tempautumaan extempore mukaan.

Taisi mennä OT.

[MaaOnVoimaa]

Mulla on kanssa ollut tuo sama tunne että olen aina se joka yrittää kerätä porukan kasaan ja muut sitten tulevat mukaan jos tulevat. Lopetin kokeeksi yrittämisen ja ei mua kukaan kaivannut. Hajoilin siihen aluksi aika monta vuotta ja yritin uusien ihmisten kanssa olla aktiivinen mutta vituiks män. Nykyään oon tottunut tähän yksinäiseen olotilaan. Joskus nuorempana tuli oltua extempore kun oli aikaa ja energiaa, nyt ei duunipäivän jälkeen huvita yhtään lähteä minnekkään.

[Sami90]

Oon nyt vuoden 2019 aikana perehtynyt paikallishistoriaan. Oon lainannut kirjastosta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, etsinyt netistä tietoa jnä. Lisäksi oon myös lisännyt wikipediaan oppimiani asioita.

Osallistuin syksyn aikana paikallisen nuortenpajan toimintaan. Käytiin kuntosalilla, keilaamassa, uimahallissa, laitettiin yhdessä ruokaa, yms. Siellä myös mietittiin, että millainen työ ketäkin voisi kiinnosta. Kerroin siellä sitten tästä harrastuksesta paikallishistorian parissa. Käytiin sitten museolla tutustumassa, ja pääsin sinne kuntouttavaan työtoimintaan marraskuun alusta lähtien.

[Karkea]

Ihan vaan juoksemista, pyöräilyä ja kuntosalia. Tuon tyyppistä mitä voi tehdä yksin kuulokkeet korvilla. Olisi kyllä kiva, jos olisi joku niin sanotusti oikea harrastus, mutta en tiedä mikä se olisi ja näin yli 3-kymppisenä sen aloittaminen tuntuu myös hieman haastavalta.

[IT-Barbie]

Tanssia, luistelua, lukemista, kävely- ja joskus juoksulenkkejä. Ratsastusta, paitsi että talli lopetti enkä halua isoille ratsastuskouluille, joten pitäisi jaksaa etsiä vuokraheppa, ja se on iso projekti. Joogaa monta vuotta, mutta se sitten erinäisistä syistä ainakin toistaiseksi hieman jäi.

Taitoluistelun parissa vierähti aikanaan puoli elämää, joten nyt on ollut hiton hauskaa käydä noilla 'höntsäjäillä' kavereiden kanssa - jäävuorot vaan ovat kortilla. Jos ei olisi, niin voisi käydä paljon useamminkin.