Introvertti=itsekäs

[Mello]

Mielestäni Introvertit ihmiset ovat päinvastoin huomattavasti epäitsekkäämpiä ja vähemmän kilpailuhenkisiä sekä toisten lyttääjiä kuin useimmat ulospäinsuuntautuneet ihmiset.

Ulospäin suuntautuneet ihmiset vaativat monesti maailmaa ja ihmisiä mukautumaan heidän muottiinsa, kun taas introvertit useimmiten lähtevät oman sisäisen maailmansa kautta liikkeelle, jolloin ennemmin koitetaan vapautua sisäisesti ulkomaailmasta kuin muokata maailmaa vastaamaan omia vaatimuksia.

Eihän se ole itsekästä elää elämäänsä kuten haluaa (edellyttäen, että ei riko kanssaihmisen yksilönvapauksia), mutta se on, että vaatii muita ihmisiä mukautumaan omiin muotteihinsa.

Tietysti Introvertit saattavat tuntua itsekkäiltä useiden ihmisten mielestä, koska he kyseenalaistavat enemmistön sosiaalisia normeja ja muita "kirjoittamattomia sääntöjä", joita pidetään itsestäänselvyytenä.

En tiedä, onko aihetta tutkittu, mutta maalaisjärjellä voisi väittää esimerkiksi narsismin olevan aika pitkälti extroverttien piirre.

Todellisuudessa me kaikki toimimme enemmän tai vähemmän itsekkäästi. Hyväntekeväisyyteenkin lahjoittaessani haluan ainakin hyvän mielen. Tätä voidaan ehkä kutsua jaloksi itsekkyydeksi, koska silloin myös autat muita.

[Mello]

Nuo luetellut hiljaisen vallankäytön välineet kuulostavat myös omasta mielestäni henkiseltä väkivallalta-suoraan sanottua sekopäisiltä.

Egosta vielä sen verran, että sehän tulee lähes aina samaistumisesta ulkopuolisiin asioihin (tittelit, hienot talot, hienot autot, hyvä kroppa), joten siinä mielessä isoegoiset ihmiset ovat harvinaisempia introverttien keskuudessa. Toki joku yksilö voi pitää itseään muita tietävämpänä ja siten tehdä siitä osan egoa.

[kumpio]

Nuo luetellut hiljaisen vallankäytön välineet kuulostavat myös omasta mielestäni henkiseltä väkivallalta-suoraan sanottua sekopäisiltä.

Hiljaisen vallankäytön välineet ovat sekopäisiä, puolittainen synnintunnustus ja neuroottista turhantarkkaa itsetutkiskelua.

Mutta hiljaisen vallankäytön välineillä yritän ilmaista passiivista piittaamattomuutta, itsekkyyden muotoa, jota itse välillä ilmennän, koska sisäänpäinkääntyminen ja sosiaalinen arkuus ovat minulle automatioita.

Näen hienovaraisena vallankäyttönä kaiken ihmisten välillä vuorovaikutuksessa kulkevan: sanat, sanattomuus, huomiointi, huomioimatta jättäminen, vastaaminen, vastaamatta jättäminen. Vallankäyttö-sanan näen neutraalina, valtaansa voi käyttää hyvin tai huonosti. Minusta on tärkeää tunnistaa se, millä tavalla valtaa käyttää.

Hiljaisuuskin voi olla voimakas vastaus. Hiljaisuus voi olla myös huuto.

Piittaamattomuutta on mielestäni myös se, jos ei sano, silloin kun sanoja tarvittaisiin tai jos ei toimi, silloin kun tarvittaisiin toimintaa. Tällä hetkellä ajattelen, että halutessani vähentää itsessäni olevaa piittaamattomuutta ja huomioida toisia ihmisiä paremmin - koska aina voi ja kannattaa tehdä paremmin - se vaatii aktiivista kääntymistä kohti toisia ihmisiä ja ulkomaailmaa. Se vaatii toimintaa, johon en ole tottunut ja jota minun on rautalangasta opeteltava.

Egosta vielä sen verran, että sehän tulee lähes aina samaistumisesta ulkopuolisiin asioihin (tittelit, hienot talot, hienot autot, hyvä kroppa), joten siinä mielessä isoegoiset ihmiset ovat harvinaisempia introverttien keskuudessa. Toki joku yksilö voi pitää itseään muita tietävämpänä ja siten tehdä siitä osan egoa.

Olen tästä samaa mieltä. Mutta jäin miettimään, että introvertitkin samaistuvat ulkopuolisiin asioihin. Ne ovat vaan erilaisia asioita. Esimerkiki minun kohdalla "tittelit, hienot talot, hienot autot, hyvä kroppa"-setti saattaisi olla "älykkäät ajattelijat, syvälliset aatteet, yksinkertainen elämäntapa". Mutta kyseessa on kai muuten ihan samanlaista egoista mielen toimintaa.

Tietty noilla kohteilla on sitten erilaisia vaikutuksia muihin maailmassa eläviin. Esim. tarvitseeko egoa palvellakseen sen hienon auton vai riittääkö hieno mummopolkupyörä.

[Mello]

Joo, harvahan meistä on täysin egoton. Toki ego voi myös ilmetä esimerkiksi siten, että pitää itseään muita ihmisiä syvällisempänä. Huomaan tämän joskus itsestäni

[Wendla]

.

[Petra]

Avaudun tähän mun "hiljaisen vallankäytön" välineistöstä:

-Tyyni tuijotus, jolla saan toisen olon epämukavaksi

-Epämääräinen pälyily, jolla saan seuralaiseni tuntemaan olonsa epätoivotuksi

-Jumiudun tuijottamaan kaukaisuudessa olevaa pistettä, aivan kuin siellä olisi jotain kiinnostavampaa kuin mun seurassa olevat elävät tuntevat olennot ja niiden älylliset ajatukset

-Itsetyytyväisyyttä huokuva passiivisuus, jolla hallitsen tilaa ja luon puhumattomuuden ilmapiiriä

-Hiljaa oleminen, jonka aikana keräilen mielestäni hienoja täsmäajatuksia ja -lauseita, joita en tule koskaan sanomaan ääneen, mutta tämän hiljaa olemisen aikana olen totaalisen epäläsnä toiselle ihmiselle ja todellisen avoimen vuorovaikutuksen ulottumattomissa

-Hiljaa olemisen pidentäminen, jolla kerään jännitettä itseni ja toisen välille

-Hiljaa olemisen pidentämisen pidentäminen, jolla pakotan vastapuolen olemaan aktiivinen ja vastuussa tilanteesta

- Vastaaminen lyhyesti tai ylimalkaisesti, eli sanon jotain mikä ei sano mitään, millä pakotan seuralaiseni pysymään puhevastuussa ja pidän vuorovaikutuksen tason pintapuolisena ja etäytettynä

-Kysymyspommit, jolla pakotan seuralaiseni avautumaan ja siirrän avautumispainetta itseltäni pois

-Poissaolevuus, jonka aikana mun ei tarvitse kiinnittää huomiota toisten ihmisten tunteisiin ja tarpeisiin

-Passiivisuus ihmissuhteissa, millä pakotan toisen osapuolen työskentelemään kovemmin suhteen olemassaolon puolesta

-Paikalta ääneti häippäseminen, mikä nyt on vaan epäkohteliasta

Karrikoidusti.

(Woah, tulipa pitkä teksti.)

Kaikkea käytössä. Ainoastaan poistuminen paikalta puree pahimpaan yksilöön työpaikalla: narsistiin. Se ihminen vie hapenkin tilasta esittämällä jotain asiaansa suureen ääneen koilottaen. Ääh.

Olen varmaan uudessa työyhteisössä omituisuus enemmän kuin itsekäs. Ei meinaa vielä voi ottaa sellaisia eleitä joita mielellään ottaisin jos asemani yhteisössä olisi turvatumpi. Arvatkaa syökö ihmistä? En jaksa syödä toisten seurassa sillä tila on rauhaton suurkeittiön yhteydessä oleva omituinen sermillinen koppero. Ja siellä ei varmaan olla hiljaa.

Eikä tosiaankaan yksityisasiani kuulu juttuaiheisiini. Eikä kiinnosta pätkääkään vauvakuvien katsominen toisten kännykästä. En edes ole onnitellut asiasta mutta tuskin se mummo sitä huomasi. Haluan heti alussa tehdä näissä asioissa selväksi ettei voisi vähempää kiinnostaa.

Olen siis kai kyllä jotain muuta kuin itsekäs. Jollei itsekkyyttä ole hallita vähän ääniä, valoja ja muuta aina kun voin. Migreeniä voi syyttää näistä muttei se riitä syyksi ettei onnittele kun NIIN KUULUU TEHDÄ. Vaikkei siis oikeasti tarkoita.

Ja muuten tässä kirjoittamisen aikana serkkuni laittoi vauvan kuvan.... heh. Häntä onnittelin mutten hänen tytärtään kun en tunne niin hyvin. Tyttäreni puolestaan onnitteli tuoretta äitiä. Sen sijaan oikeasti tunsin onnittelujen olevan paikallaan serkulleni.

Silloin kun tarkoitan minä toimin. Silloin kun voi tehdä se täydestä sydämestä.

[Andras]

No eipä olisi aiheeton syytös, koska olen ihan rehellisesti itsekäs

En ole muistaakseni saanut ekstroverteiltä mitään henkilökohtaisia syytöksiä itsekkyydestä.

[Dina]

Olen hiljainen, mutta en sen takia, että saisin hallita toisia- se on vain luonteeni eräs piirre eikä sitä tarvitse demonisoida. Olen introvertti en sen takia, että käyttäisin valtaa toisiin, vaan siksi että se olen mitä minä olen. Yksinkertaisesti näin. En ole ekstrovertteja parempi en huonompi. En ole epäkohtelias jos olen hiljaa- Onko ekstrovertti epäkohtelias jos sen puhe häiritsee minua, ei ole.

[aituriar]

Moi!

Luulenpa, että minun tapauksessani ajatus siitä, että introverttiyteni tekee minusta itsekkään ihmisen, on ainoastaan omassa päässäni. En ainakaan muista, että kukaan olisi koskaan päin naamaa syyttänyt minua itsekkääksi, kun olen jättänyt menemättä johonkin kinkereihin tai lähtenyt hyvissä ajoin kotiin muiden vielä jäädessä jatkamaan iltaa. Onhan mahdollista, että he päissään (pun intended) juuri näin ajattelevat, mutta väliäkö sillä. Nykyään osaan jo jossain määrin hyväksyä sen, että hyvinvointini vuoksi joudun raivaamaan itselleni enemmän omaa aikaa ja tilaa kuin ihmiset keskimäärin. Eihän se väärin ole vaan juuri sitä tervettä itsekkyyttä ja hyväksyttävää narsismia. Täysin en kuitenkaan ole pystynyt hyväksymään sitä, miten nopeasti uuvun ihmisten parissa, minkä uskon suuresti vaikeuttaneen ystävien ja kumppanin löytämistä. En vain vielä suostu uskomaan, että kukaan sietäisi tapaani huolehtia omasta hyvinvoinnistani sulkeutumalla päiväkausiksi bunkkerin yksinäisyyteen

Noh, ehkä vielä jonakin päivänä.

[Karikkorapu]

Introveera kirjoitti olevansa introvertti ja sinut asian kanssa. Lämmitti mieltäni. Itsellä meni kai 35 elämää sitä murehtiessa, että viihdyn parhaiten yksin.

Mutta itsekäs? Minulla oli intissä pieni matkaradio, jota luvallisina aikoina kuuntelin mielelläni omassa rauhassa ja yksin. Satuin kerran kuulemaan muiden puhuvan, miten tuo yksi on itsekäs (ja leuhka), kun ei anna muiden kuunnella vaan menee yksin sivummalle kuuntelemaan. Taas kerran mieleni pahoitin. Olisin voinut lainata vaikka radionkin yhteiseen käyttöön, kunhan olisin saanut yksin olla. Armeija oli vastenmielinen paikka, kun ei melkein missään saanut rauhassa olla.

Nuoremmille selitykseksi, että tämä tapahtui kauan sitten. Näin elämäni ensimmäiset korvalappustereotkin kuulokkeineen vasta inttivuoden lopussa, kun sellaiset yhdellä rikkaalla pojalla oli.