Kyllästyttekö ikinä?

[Mawerick]

Yleensä jossain vaiheessa kyllästyn mutta en varsinaisesti yksin olemiseen. Pikemminkin siihen, että siinä vaiheessa on yleensä mennyt monta tuntia putkessa kirjan lukemiseen/musiikin kuunteluun tai vastaavaan. Silloin tarvitsee jotain muuta aktiviteettia, jota voi tehdä yksin.

Täällä suht samanlaiset fiilikset. En kyllästy yksin olemiseen, mutta jotain fiksua tekemistä pitäisi olla.

[excuse me]

En kyllästy kovin helposti, varsinkaan yksinolemiseen. Tekemisen puuttuminen alkaa kyllästyttää jossain vaiheessa, enkä pysty paikkaamaan sitä vaipumalla omiin ajatuksiin. Ehkä pitkästyttävintä on juuri edelläkin mainittu väkisin ylläpidetty kahvipöytäkeskustelu.

[Vieras5000]

Kotioloissa kyllästyminen on oikeastaan mahdotonta. Joskus tulee tunne, että ei ole mitään mielekästä tekemistä, mutta se johtuu enemmän siitä, että sillä hetkellä ei vain jaksa aloittaa jotakin.

Esimerkiksi isoissa juhlissa, joissa ainoana ohjelmana on syömisen ja juomisen lisäksi muiden kanssa jutustelu, alan helposti toivomaan, että olisin ottanut jotain luettavaa tai laskutehtäviä mukaan. Muutenkin minun on hankala mennä mukaan jo alkaneisiin keskusteluihin tai edes seurata niitä, ja tyypilliset keskustelunaiheet ovat minusta usein tosi tylsiä.

Ongelmaa voisi korjata uskaltamalla lyödä pöytään kiinnostavampia puheenaiheita. Sellaisen yrittäminen ei välttämättä tuottaisi mielenkiintoisempia keskusteluja, mutta voisi tuoda ainakin pienen katkoksen tasapaksuuteen.

[Passepartout]

Kotioloissa kyllästyminen on oikeastaan mahdotonta. Joskus tulee tunne, että ei ole mitään mielekästä tekemistä, mutta se johtuu enemmän siitä, että sillä hetkellä ei vain jaksa aloittaa jotakin.

Juuri näin. Minunkin on vaikea kuvitella tillannetta, jossa ei olisi MITÄÄN tekemistä. Viitsimisestä siinä on enemmänkin kyse. Aina voisi vaikka joogata tms. jos viitsisi.

Minulla on kyllä usein niin että olen liian väsynyt tehdäkseni mitään mutta en tarpeeksi väsynyt lepäämään kunnolla. Sitten on aivot ylikierroksilla mutta kroppa ei tahdo tehdä mitään.

Ongelmaa voisi korjata uskaltamalla lyödä pöytään kiinnostavampia puheenaiheita. Sellaisen yrittäminen ei välttämättä tuottaisi mielenkiintoisempia keskusteluja, mutta voisi tuoda ainakin pienen katkoksen tasapaksuuteen.

Minulle käy yleensä niin, että kun olen juuri asemoitunut jostain kiinnostavahkosta aiheesta puhuvien komeiden miesten välittömään läheisyyteen tulee joku vanhempi sukulaisnainen jauhamaan omista asioistaan tai jonkun toisen sukulaisnaisen asioista ja pitkästyttää minut hengiltä.

Miesten seurassa näin naisena sitä saa jossain määrin viihdytettyä itseään ihan vain katselemalla. Minulla itse asiassa on ehkä vähän kiusallinen tapa jäädä tuijottamaan kulloistakin puhujaa -en välttämättä edes kuuntele, katselen vaan miten sen kasvot liikkuu, minkä malliset korvat sillä on, onko nuo silmät nyt ruskeat vai vihreät jne. Naisia ei ole niin mielekästä katsella ja toisaalta naiset vaatii että niitä oikeasti kuuntelee ja ainakin nyökkäilee ja hymisee sopivissa kohdissa; miehet ei tunnu olevan siitä niin tarkkoja eivätkä ne ainakaan odota että jälkeenpäin muistaisit mistä on keskusteltu.

[Andras]

Jossain baarissa tai muussa vastaavassa tilanteessa ei tarvitse olla varttia kauempaa kun jo alkaa kyllästyttämään.

[Prisca]

Yksin ollessa en kyllästy ikinä, mutta joskus vuosia sitten on ollut sellaisia kavereita, jotka vaan tulee kylään ja odottaa, että viihdyttäisin heitä ja kun minä en jaksaisi keksiä mitään yhdessä tehtäviä juttuja, niin alkaa kyllästyttää kun ei voi tehdä yksin omia juttujani.

[Piiskis]

Kuten moni muukin on maininnut, niin tylsistä ihan joutavanpäiväisistä asioista puhuviin ihmisiin kyllästyn aika helposti. Itsekseen ollessa harvemmin onkaan tylsää. Yleensä minä jotain kivaa viihdykettä keksin.

[MaaOnVoimaa]

Jos on kiinnostavaa ja nopeasti valmistuvaa tekemistä eikä ole kiirettä niin jaksaa kyllä aika kauan Kuulostaapa oudolta. Jos pitää nopeasti saada valmiiksi vaikka kiinnostaisi jonkin verran mutta kuitenkin pakko tehdä niin alkaa kyllästyminen nopeasti. Pikkunäpräys on ihan kivaa mutta iso ja pitkäaikainen projekti alkaa tympiä aika nopeasti jos kyseessä on esimerkiksi auto tai talo. Ihmisvilinästä haluan pois mahdollisimman pian, baariolosuhteissa vedän pään täyteen heti ja pullakahveilla ollessa tosiaan tulee ylensyötyä varsinkin jos jotain epäterveellistä tarjolla. Vaikka olisi todella mielenkiintoinen keskustelu kahden kesken niin jossain vaiheessa alkaa väsyttämään ihan kunnolla ja on pakko lähteä omiin oloihin. Mun luokse jos joku tylsä tyyppi tulee kylään vaikka muutamaksi tunniksi niin meen vaikka päiväunille jos siltä tuntuu enkä aina jaksa ylläpitää joutavaa paskanpuhumista.

[aituriar]

Kuten muutamat tähän ketjuun vastanneet, tylsistyn ainoastaan sellaisissa tilanteissa, joissa olen jumissa toisten ihmisten seurassa, kyvyttömänä osallistumaan keskusteluihin tai poistumaan omiin oloihini. Yksin ollessani keksin aina jotakin viihdykettä itselleni. Aina. Tämä lienee introverttejä aika vahvasti yhdistävä piirre.