Jatkuva ylikuormitus

[1968]

Tuli tämä introverttiusasia esiin vasta vähän aikaa sitten jostain lehtiartikkelista ja en ollut ennen kuullutkaan koko asiasta. Elämän aikana on ollut monenlaisia "outoja" reagointitapoja muutamiin asioihin jotka nyt sai selityksen. Onko kukaan selvittänyt että mitä tapahtuu kun tavallaan ajetaan yli kesto- tai sietokyvyn eli ei tunnista tätä rauhoittumistarvetta vaan esim. pyöritään väkisin jossain viihteellä useampi päivä putkeen (sitä naista pitäis aina välillä jostain saada) tai sitten on ollut perhe-elämääkin jossa on koko ajan jollain jotain asiaa ja pitää tehdä koko ajan sitä sun tätä ja vieraita tulee ja menee tai itse pitäisi olla menossa tai tulossa. Ja sitten vielä "lomalle" johonkin turistirysään jossa jatkuva meteli päällä. Siis mitä seuraa kun viettää ekstroverttielämää väkisin tavallaan yli oman kestokyvyn? Ja onko tälle intro-jutulle jotain virallista diagnosointia saatavilla jostain tai jotain asiantuntijaneuvontaa?

[eidzei]

Extrot tyhjine päineen imevät sen energian, mikäli altistut heidän vaikutukselleen.

Mjooh, no, vakavammin. En todella usko, että biletys(ööh...) tutulla introburgerijengillä vaikuttaisi aivan samoin kuin touhuilu pitkin kaupungin yötä tai lomakohteita, joissa tuntemattomia tilanteita ja henkilöitä riittää eikä mahd. keskustelun syvällisyys ole edes mitattavissa.

Voimat menee. Jos niitä supervoimia tuli hankkineeks kemiallisin avuin, niin sitäkin voimattomampi on lopputulos. Lepoa sitten eli neljän seinän sisälle tekemään mitänytkukinsittentykkää.

[Overlord]

Ainakin lyhyen aikavälin ongemista ylikuormittumisessa kertoo hyvin ketju Miltä tuntuu kun akut tyhjenevät kokonaan?

Kokonaisuutena introversio on Suomessa vieläkin melko heikosti tunnettu luonteenpiirre. Tällä hetkellä ainoa vertaistuki löytyy täältä palstalta...

[Hunaja]

Siis mitä seuraa kun viettää ekstroverttielämää väkisin tavallaan yli oman kestokyvyn?

Reagointi on varmaan hyvin yksilöllistä. Oma reaktioni on hakeutua väkisinkin omaan rauhaan, sitä vähemmän muista välittämättä, mitä lähempänä omaa sietokykyni loppua olen. En tietääkseni ole koskaan ollut lähelläkään kestokyvyn ylittymistä, vaan olen aina osannut tarpeeksi ajoissa poistua tilanteesta. En siis tiedä miten käyttäytyisin siinä vaiheessa, kun on absoluuttisen pakko päässä rauhaan. Luultavasti kirjaimellisesti vain rynnistäisin jonnekin mahdollisimman kauas.

Ja onko tälle intro-jutulle jotain virallista diagnosointia saatavilla jostain tai jotain asiantuntijaneuvontaa?

En tästä sen tarkemmin mitään tiedä, mutta oma mutuni on, ettei introversiota ja ekstoversiota ole määritelty tarpeeksi tarkasti lääketieteelliseltä näkökannalta, jotta voitaisiin tehdä tarkkaa diagnoosia. Oletan myös, ettei tällaisella diagnoosilla sinänsä 'tekisi' yhtään mitään. Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan henkilön intro-/ekstoverttius, luulen heidän uskovan kyseisen henkilön sanaa ilman sen kummempaa tausta-auktoriteettia, jolta 'virallinen' diagnoosi on saatu. Mikäli joku tietää asiasta oikeasti jotain, olisi kiintoisaa kuulla.

[Overlord]

En tästä sen tarkemmin mitään tiedä, mutta oma mutuni on, ettei introversiota ja ekstoversiota ole määritelty tarpeeksi tarkasti lääketieteelliseltä näkökannalta, jotta voitaisiin tehdä tarkkaa diagnoosia.

Introversio-Ekstroversio -akseli on osa melkein kaikkia yleisimpiä persoonallisuusteorioita (esim. MBTI, Big Five). Tuo puhe diagnooseista saa asian kuulostamaan siltä, että introverteissa olisi jotakin vialla vaikka kyseessä on vain yksi normaali luonteenpiirre.

Introversio ei myöskään ole ainoa luonteenpiirre, jossa ääripäiden on vaikea ymmärtää toisiaan. Esimerkkinä vaikkapa tunnollisuusakseli Big Fivessä. Täysin spontaanin ihmisen, joka ei ikinä suunnittele mitään päivää pidemmälle, ja toisen ääripään ylitunnollisen ihmisen, joka ei tee mitään ennen kuin on suunnitellut asian alusta loppuun ja harjoitellut sen päässään moneen kertaan, on myös aika vaikea selittää omaa persoonallisuuttaan toiselle siten että toinen ymmärtäisi.