Muiden ihmisten suhtautuminen teihin

[Petra]

Nämähän ovat pelkkiä arvauksia minä pitävät mutta samoja ajatuksia kuin muillakin. Kun haluaa enemmänkin porukoissa olla sivummalla kun siitä on helskatin hauska seurata sitä ryhmän dynamiikkaa. Ei siis syrjäänvetäytymistä vaan sivussa.

Työyhteisössä vierailevien sijaisten yms. suhteen olen varautunut. En halua tuhlata vähäistä jaksamista heihin. Ja pelkohan on että heistä tulee pain in the ass. Energiasyöppö loputtomine kysymyksineen ja avunpyyntöineen. Olen siis viimeinen joka tarjoaa apuaan mutta olen sentään se viimeinen jos muilta ei heru.

Siis vaikeasti lähestyttävä varmaankin.

Itsevarma? Olen sen sanonnan takana että hiljaisuus on viisautta. Parempi olla hiljaa kuin hölöttää suuna päänä jolloin helposti tuo julki mahdollisesti tyhjän päänsä. Heh.

Luulen myös että minua pidetään luotettavana. Jos jotain lupaan sen teen.

Tuskin kuitenkaan ennalta-arvattava. Päinvastoin.

[FelisLaxitas]

Minun on vaikea tunnistaa ihmisten tunteita itseäni kohtaan, mutta luulen, että minua pidetään todella kummallisena ja varmaan myös hyvin itsekeskeisenä, vaikkakin se ei kyllä pidä paikkaansa ollenkaan. Olen enemmänkin kiinnostunut asioista kuin ihmisistä. Outo olen aina ollut ja kiusattu, joten joku minussa mättää muiden ihmisten silmissä/ajatuksissa.

[omanlainen]

Kahvipöydässä oli muiden haukkumisten ohessa heitetty epäilys, etten ole ihan normaali. Olen ajautunut liian vaativaan tehtävään töissä, en osaa sanoa asioita oikein, sosiaaliset kykyni eivät riitä tähän tehtävään. Haluaisin vain mennä aamulla töihin, hoitaa omat tehtäväni ja lähteä kotiin. Muiden ajatusten ja puheiden miettimiset vievät kaiken voiman ja uuvun heti aamusta niin ettei ajatuskaan kulje,teen typeriä virheitä joista muut saavat taas lisää vettä myllyyn. Onneksi pääsen hetkeksi liikkeelle yksin ja se onkin paras osuus työssäni. Ilmoitan esimiehelle, etten halua jatkaa tätä tehtävää. Selviän vain perustyöstä. Aion puhua vain pakolliset asiat, yhtään ylimääräistä sanaa en suustani enää päästä. Ihan sama, mitä muut ajattelevat, teen työtä vain pakosta, rahan takia.

[Lovack]

tosta ihmisten suhtautumisesta. en missään nimessä halua kuulostaa pöyhkeältä mutta itse koen että olen vähän liiankin suosittu ihmisten/ekstroverttien keskuudessa. esim naapureiden taikka muiden tuttujen kesken. eli en koe olevani heidän silmissään mitenkään outo, vaikka tuo on kyllä tuttua saada kuulla että elämäni taitaa olla "tylsää". kuten eräs pamautteli suoraan. se tuntui kieltämättä loukkaavalta varsinkin kun olin muutoinkin alamaissa. teki mieli tokaista että sori vaan kun sun ikioma sisäinen maailmasi on niin tyhjä että tarttet alituiseen sen täyttämiseen kaiken maailman kissanristiäisiä.

"haluaisin taas jutella, tule kahville", on siis toistuva pyyntö. introverttina olen hyvä kuuntelemaan (tai ainakin teeskentelemään sitä ) ja olettaisin että siksi tämä kokemani suosio.
täytyy myös muistaa että olen jo 57, eli nuoruus introverttina saattaa olla monin verroin mutkikkaampaa kun ei sulaudu massaan. kun yksinkertaisesti on erilainen ja valtavirrasta poikkeava.
toisaalta, nuoria introverttejä kehoittaisin hakeutumaan toisten introverttien pariin, sillä onhan meitä kuitenkin kolmasosa ihmisistä. kokemus hyväksytyksi tulemisesta omana itsenään on mielestäni tärkeää, eritoten siis nuorelle ihmiselle.
jos aivan jatkuvalla syötöllä kokee ihmisten kokevan itsensä "oudoksi", se saattaa pidemmän päälle murentaa jo mielenterveyttä.

tsemppiä kaikille, niin nuorille kuin vanhemmallekin väelle

[Dina]

Koulussa pidettiin kummajaisena. Olinhan minä sillai erilainen, etten niin välittänyt ryhmässä olemisesta ja puhuin vähän. Aikuisena olen huomannut, että ihmiset jotka eivät ole niitä ihan läheisiä, merkitsevät yhä vähemmän, myös heidän mahdolliset ajatuksensa minusta. Aistin hyvin ihmisistä kaikenlaisia asenteita ja mikäli huomaan, ettei joku ymmärrä tai arvosta minua, pidän etäisyyttä.