Kyllästyttekö ikinä?
Kyllästyttekö ikinä?
Mä en oikeastaan ikinä ole kyllästynyt. Oon miettiny että oonko se vain minä vai onko tämäkin joku introvertin ominaisuus. Yksin oleminenhan on meille ihan normaalia. Mutta minä saatan olla monta päivää tekemättä oikeastaan yhtään mitään. En välttämättä edes nokkaani pihalla näytä jos tarvetta ei ole. En koe tätä millään tavalla laiskuutena, vaikka oon perusluonteeltani hieman sitäkin. Mietin vaan onko tämäkin introvertin ominaisuus vai oonko vaan outo
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.
Re: Kyllästyttekö ikinä?
En varsinaisesti kyllästy oikein koskaan, ainakaan missään normaaliolosuhteissa. Keksin aina jotain puuhaa itsekseni pidemmän päälle enkä monesti edes kaipaa kovin mitään. Tietysti kyllästyn lopulta, jos minut suljetaan huoneeseen, missä ei ole mitään.
Re: Kyllästyttekö ikinä?
Mulla varmaan kestäis suljetussa huoneessakin aika pitkään ennen kuin kyllästyminen iskisi päälle. Jos en muuta puuhaa keksisi niin puhuisin ainakin itsekseni, sitä teen välillä nytkin
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.
Re: Kyllästyttekö ikinä?
Kyllästyn kyllä. Yleensä kuunnellessani muita ihmisiä. Tai jossain kirkossa tms., missä on vain pakko istua X minuuttia ja jostain syystä en pysty vajoamaan omaan maailmaani. Häät, hautajaiset ja sen sellaiset on yhtä helvettiä ja ylipäänsä kaikki pakolliset sukujuhlat.
Toisinaan kyllästyn jopa miehen juttuihin. Tyyliin olen ollut koko päivän yksin, mies tulee kotiin. Minä raportoin "mitä ajattelin tänään". Sitten se alkaa kertoa omasta päivästään ja minä ponnistelen että jaksaisin keskittyä kuuntelemaan...
Yksinäni en kyllästy juuri koskaan. Ainakaan jos on kirjoja ja netti.
Toisinaan kyllästyn jopa miehen juttuihin. Tyyliin olen ollut koko päivän yksin, mies tulee kotiin. Minä raportoin "mitä ajattelin tänään". Sitten se alkaa kertoa omasta päivästään ja minä ponnistelen että jaksaisin keskittyä kuuntelemaan...
Yksinäni en kyllästy juuri koskaan. Ainakaan jos on kirjoja ja netti.
Re: Kyllästyttekö ikinä?
Mä aika harvoin kyllästyn seurassakaan jos mulla on mahollisuus uppoutua omiin ajatuksiini. Sit jos sitä mahollisuutta ei oo nii sit kyl saattaa kyllästyneisyys iskeä. En tullut aloitusviestissä ollenkaan miettineeksi seurassa kyllästymistä...
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.
Re: Kyllästyttekö ikinä?
Jäin leskeksi 4v. sitten, sitä ennen en ollut koskaan ollut varsinaisesti yksin. Nyt kaipaan kumppania ja mulla onkin mies-ystävä, johon kyllästyn, vaikka rakastan, haluan syventyä omiin juttuihini ja olla rauhassa. Yksin ollessa en omaan seuraani tai tekemättömyyteen kyllästy, kaikenlaista haluan tehdä, lukea kirjoja, tutkia nettiä, tehdä käsitöitä ja jos kovin kaipaa virikkeitä, katsoo televisiota tai menee lenkille.. Sisarukset kyllä kantavat kovasti huolta, että tylsistyn, mutta okeasti tylsään seuraan kyllästyn tosi nopeasti, en jaksa esittää kiinnostunutta.
Re: Kyllästyttekö ikinä?
Huomaan kyllästyväni nopeasti kahvipöytäasetelmassa, jossa istutaan vastakkain eikä ole muuta tekemistä kuin pitää yllä keskustelua. Näissä tilanteissa menen helposti virransäästötilaan ja luulen että se näkyykin minusta selvästi
Re: Kyllästyttekö ikinä?
Mä taas alan ylensyödä. Huomaan aina kun olen vanhempieni luona kylässä, ja pöydässä on pakko istua loputtomiin keskustelemassa, että syön varmaan tuplasti sen mitä kotona. Silloin kun vielä kävin sukujuhlissa meni koko aika sielläkin syödessä.Vieras kirjoitti:Huomaan kyllästyväni nopeasti kahvipöytäasetelmassa, jossa istutaan vastakkain eikä ole muuta tekemistä kuin pitää yllä keskustelua. Näissä tilanteissa menen helposti virransäästötilaan ja luulen että se näkyykin minusta selvästi
Ja jos kyseessä oli kosteat kekkerit, join seurani siedettäväksi. Aina.
Tilanteiden pitkästyttävyys on suoraan verrannollinen niiden ihmisten määrään, joihin pitäisi kiinnittää huomiota.
Re: Kyllästyttekö ikinä?
Yleensä jossain vaiheessa kyllästyn mutta en varsinaisesti yksin olemiseen. Pikemminkin siihen, että siinä vaiheessa on yleensä mennyt monta tuntia putkessa kirjan lukemiseen/musiikin kuunteluun tai vastaavaan. Silloin tarvitsee jotain muuta aktiviteettia, jota voi tehdä yksin.
Re: Kyllästyttekö ikinä?
Yleensä en helposti kyllästy yksin oloon, koska siitähän saa virtaa. Ennen nykyisiä opintojani, kun olin töissä muutaman vuoden, huomasin, että kuukauden mittainen kesäloma töistä alkaa tuntua jossain kohdin hieman synkältä, jos elämässä ei ole paljoa oikeita kavereita. Tosin silloin en tiennyt introverttiudesta mitään, enkä välttämättä osannut suhtautua asiaan oikealla tavalla.
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa